Miksette opiskele opettajiksi, te kateelliset?

Ikääkin on jo 40v ja olen tosiaan alanvaihtaja. Luulen viihtyväni tällä alalla oikein hyvin ja nautin ajatuksesta että saan pitkät lomat. Palkkakin riittää minulle kun mies tienaa aika hyvin.



Tuskin jaksan odottaa kun pääsen töihin luokanopettajaksi!

kun yliopistolla oli rahoitus katkolla. Aineenopaettajan koulutuskin on , tohtorinpapereiden lisäksi. Mutta en sitten jaksanut niin itseensätyytyväistä työyhteisöä ja lähdin muihin hommiin.



Kateeksi ei käy, mutta arvostusta ei myöskään tipu kovin paljon. Opettajissa tuntuu liikaa se, että he saavat olla päivät pääksytysten " auktoriteetteja" , ihmisille joilla ei ole todellista kykyä kyseenalaistaa tätä auktoriteettia. Siinä on suuri vaara alkaa luulla olevansa oikeasti viisas. Aika monelle opettajalle tekisi hyvää viettää hetki sellaisessa yhteisössä jossa heitä testaisi joku pätevämpi kuin 13-vuotias pikkulapsi...

Voi tätä sinunkin akateemista riemuvoittoasi!!

vaan kahden ison koulun opettajahuoneet (ja muutaman muun koulun opettajahuoneet joissa vietin vuotta lyhyemmän ajan) sekä kokemukset omien lasten opettajista muualla. Tottakai toisenlaisiakin paikkoja on, niihin en vain vielä ole törmännyt. Ihme juttu muuten ettei kukaan opettajatuttavistanikaan ole.



Mainitsin niistä tutkinnoista vain siksi kun tuo alkuperäinen vihjaa kateudesta ja ettei rahkeet riitä koulutuksen hankkimiseen.

Rahkeet = henkinen kantti (ei ole riippuvainen koulutuksesta)

Toivottavasti ei. Muutakin tarvitaan- ainakin korkeaa MOTIVAATIOTA alalle.



T. ope