Lue keskustelun säännöt.
Käsite " sekundaarinen lapsettomuus" on aivan naurettava.
09.08.2007 |
Yhtä hyvä kuin olen sekundaarisesti työtön, sillä en saa mitään muuta työtä yrityksistä huolimatta kuin tämän mikä mulla nyt on, perkeleen kauhea työ onkin.
Kommentit (72)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kai periaatteessa joku munatovi saattaa pamahtaa tukkoon ekan lapsen jälkeenkin. Itsellä eka lapsi tullut helposti - tokaa yritetty kohta 2 vuotta. Tutkimukset tehty - selitystä ei löydy. Kaipa sitten joku päivä...
Monet muutkin lääketieteen termit on outoja tai hassuja...
primääristi lapsettomaksi aikanaan diagnosoitu, koeputkesta yksi lapsi ja nyt papereissa lukee " sekundäärisesti lapseton..." kun sitä toista yritetään TEHDÄ.
Ainoa ongelma vaan on nämä lapsettomat, joiden mielestä kenelläkään muulla ei saisi olla mitään ongelmia, sillä heillä kaikki on aina kaikkein pahinta.
Ja sitten vielä, kun lapsettomuudesta kärsivät sellaisetkin ihmiset, joilla ei ole edes miestä kuvioissa. Nelikymppinen vanhapiikahan ei voi kärsiä lapsettomuudesta, kun ei ole vuosien yritystä takana.
Mikä siinä on niin vaikeaa, että lapsettomuuteenkin mahtuu monenlaista kirjoa. Eikä toisten lapsettomuus ole toisilta pois. Päinvastoin, erilaisista tarinoista voi löytyä yhteisiäkin piirteitä, jotka voivat tuoda lohtua ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mutta kun ei, kun pitää vaan tapella siitä, kenellä on surkeinta, ja sitten puolustaa sitä omaa surkeuttaan, ettei kukaan vaan tunkeudu sille omalle reviirille.
Lapsettomat ovat käsittämättömän narsisteja. Ja ihan oikeessa elämässäkin on mullekin tullut joskus mielen viereen sellainen ajatus, että on ihan hyväkin, ettei kaikille lapsia anneta. Joidenkin lasten vaan on parempi jäädä syntymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He unohtavat sen ekan lapsen möyriessään oman napansa ympärillä eivätkä tajua nauttia siitä yhdestä lapsesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas ketjullinen niin ultimate-stupidoa porukkaa, että melkeen itkettää! Toivottavasti elämässänne saatte joskus kokea vastaavan tilanteen, että teillä on vaikea paikka ja joku arvostelee teidät täysin pystyyn! Ja vielä väärin perustein...
Ja luuletko tosiaan, ettei tällä palstalla jokainen ole saanut paskaa niskaansa. Kyllä kuule on.
Ja totta kyllä on, että sivusta katsoen ei tiedä koko totuutta. Mutta samalla ne jotkut asiat näkee sivusta niin paljon selvemmin. Sen lapsettoman omat näkemykset kun ovat niiiin subjektiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän meidän jokaisen näkemykset ole aika vahvastikin subjektiivisia, halusimme tai emme.
ihmiset ovat tottuneet saamaan kutakuinkin sen minkä haluavat. Rahalla (jos ei omat riitä, niin pankista saa lainaa) saa yhtä sun toista, unelmakoteja ja prinsessahäitä, mutta lasta ei saa edes rahalla. Siksi lapsettomuus, sekundäärinenkin, tuntuu monille olevan kertakaikkisen ylitsepääsemätön paikka, kun " unelmaperhe" ei toteutunutkaan.
Pieni annos realismia voisikin siis olla monille murehtijoille ihan hyväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä silti pitänyt todellakaan itseäni millään tasolla lapsettomana!
Tottakai suretti, ettei esikoinen pääse nauttimaan esim. sisaruuden iloista, mutta päätin olla kiitollinen siitä yhdestäkin lapsesta.
Ja samaa suosittelen muillekin. On todellakin PALJON kamalampiakin kohtaloita, kuin saada vain yksi lapsi. Esimerkiksi jäädä kokonaan lapsettomaksi.
Mutta sepä ei ihmiselle kelpaakaan! MÄ HALUUUUUUUN!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs sinä todella kauniisti puhut " nelikymppisistä vanhoistapiioista" ja tiedät heidän ongelmansa... Lähipiirissäni on todellakin fiksuja, koulutettuja, superkivoja naisia, yli neljäkymppisiä, jotka - ajatella! - kärsivät siitä, ettei heillä ole lapsia.
Pitäisikö heidän ottaa kukatahansa-äijä? Elämä voi heitellä niin, että monivuotinen miesystävä ottaa ja jättää, kuolee yms. Nyt neljäkymppiselle naiselle on tarjolla alkoholisteja, skitsofreenikkoja, muuten hulluja, työttömiä siivelläeläjiä, " ikuisia poikamiehiä" jne. Et taida tietää, kuinka ahdistavaa näiden naisten elämä voi olla!
Mutta joo, naisten mielestähän KAIKKI on aina naisen vika, miehet ovat täydellisiä. On naisen oma vika, ettei tämä ole" huolinut" ketään tai " pystynyt pitämään" miestä tyytyväisenä jne. ja on siksi " vanhapiika" (termi onkin sopivasti 1800-luvulta).
Itselläni on kaksi lasta, ihan vain tiedoksi, etten puhu omasta puolestani.
Vierailija:
Mitäs 14 näkemykset ovat? Objektiivisia :D
Eiköhän meidän jokaisen näkemykset ole aika vahvastikin subjektiivisia, halusimme tai emme.
Hassu on myös tuo väittämäsi, että kaikki näkemykset olisivat yhtä vahvasti subjektiivisia. Eihän ole edes mikään salaisuus, että joskus ulkopuolelta tarkasteltuna asiat näkyvät selvemmin. Eli kyllä siinä subjektiivisuudessakin voi olla eri asteita. Yhden näkemys on vahvasti subjektiivinen ja toisessa subjektiivisessa näkemyksessä on mukana ripaus objektiivisuuttakin, vaikka näkemys kokonaisuudessaan jää vielä subjektiivisen puolelle.
Naura sinä vaan, jos et halua ymmärtää. Oikeasti varmasti ymmärrät aivan hyvin, mutta luontosi ei anna periksi.
Eivätköhän lapsettomat ymmärrä lapsettomuuden kirjoa paremmin kuin sinä joka leimaat kaikki narsistisiksi. Typerys.
Se on todellakin lääketieteellinen termi. Saivartelu on sikäli turhaa, kun ainakin näistä teksteistä paistaa aikamoinen tietämättömyys. Minä olen ollut primaarilapseton ja nyt sekundaarisesti lapseton.
Lapseni on minulle kaikki kaikesta ja nautin joka hetkestä hänen kanssaan. Eikä suru siitä, etten saa lasta tai hänelle sisarusta, ole häneltä pois. Aikuisilla on suruja, mutta eivät ne yleensä lapsen elämää tuhoa.
Lapsettomuus on koko elämääni varjostava asia. En hauku tai väheksy muiden murheita. Tottakai lapsettomuus vaikuttaa elämässäni yhä edelleen, koska en saa lasta. Te, jotka väheksytte sekundaarisen lapsettomuuden surua, ette ilmeisesti välitä tuon taivaallista muista kuin ensimmäisestä lapsestanne jos kerran toinen lapsi ei voi olla tärkeä? Kyllä se meille on todella tärkeä ja olemme surullisia ja huolestuneita. Hoidot on aika aluillaan joten onneksi mahdollisuuksia vielä on.
En milloinkaan tule ymmärtämään, miksi lapsettomuuden surua ja tuskaa ja toisinaan hyvin kitkerää katkeruuttakin on niin helevetin ylivoimasta ymmärtää. Kun jos jonkun lapsi kuolee, kaikki ovat niin empaattisia. Mutta jos jonkun lapsen alku kuolee toistuvasti ennenkuin surutyö edellisetä menetyksestä on aluillaan, häntä pidetään vain itsekkäänä paskiaisena. Ja lässynlässynlää, eipä tietenkään niin niitä asioita voi lainkaan verrata.
Lapseton sensijaan en ole, enkä pilaa lasteni elämää murehtimalla tai väheksymällä heitä mitenkään. Minä vaan en tule raskaaksi vaikka haluaisinkin. Koska ainoa termi sille on sekundaarinen lapsettomuus, niin käytän sitä.
Lisäksi kannattaa huomata, että kieli on täynnä epäloogisuuksia, joita ei tule ajatelleeksi. Silti täällä riittää aina kirjoittajia, joita risoo esimerkiksi sanan " synnytys" väärinkäyttö ja fraasi " sai kasteessa nimekseen" . He eivät kuitenkaan saa päivittäin kohtausta, kun joku esimerkiksi ilmoittaa " keittävänsä kahvit" .
En usko, että av-mammojen jyrahdys riittää lääkäreille ja muille lääketieteen edustajille termin muuttamisen syyksi. :)
Vierailija:
Kylläpäs sinä todella kauniisti puhut " nelikymppisistä vanhoistapiioista" ja tiedät heidän ongelmansa... Lähipiirissäni on todellakin fiksuja, koulutettuja, superkivoja naisia, yli neljäkymppisiä, jotka - ajatella! - kärsivät siitä, ettei heillä ole lapsia.Pitäisikö heidän ottaa kukatahansa-äijä? Elämä voi heitellä niin, että monivuotinen miesystävä ottaa ja jättää, kuolee yms. Nyt neljäkymppiselle naiselle on tarjolla alkoholisteja, skitsofreenikkoja, muuten hulluja, työttömiä siivelläeläjiä, " ikuisia poikamiehiä" jne. Et taida tietää, kuinka ahdistavaa näiden naisten elämä voi olla!
Mutta joo, naisten mielestähän KAIKKI on aina naisen vika, miehet ovat täydellisiä. On naisen oma vika, ettei tämä ole" huolinut" ketään tai " pystynyt pitämään" miestä tyytyväisenä jne. ja on siksi " vanhapiika" (termi onkin sopivasti 1800-luvulta).
Itselläni on kaksi lasta, ihan vain tiedoksi, etten puhu omasta puolestani.
Tarkoitin siis vain sitä, että on paljon nelikymppisiä sinkkunaisia, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Mutta kauan lasta yrittäneiden mielestä he eivät voi kärsiä lapsettomuudesta, koska eihän heillä ole edes miestä ja vuosien yritystä takana, sillä se on ainoa oikea tapa kärsiä lapsettomuudesta. Ja joidenkin mielestä ei voida puhua lapsettomuudesta, jos ei eletä parisuhteessa. Kuitenkin näillä ihmisillä on paljon surutyötä tehtävänä, kun edessä alkaa olla se tilanne, ettei ole lapsia, ei miestä ja hedelmällinen ikä alkaa olla lopuillaan. Mielestäni silloin voidaan puhua lapsettomuudesta kärsimisestä.
Vanhapiika-sanaa käytin kuvaamaan sitä tilannetta, että niitä miehiä ja siis isäehdokkaita ei ole liiemmin ollutkaan. Mitenkään en sitä haukkumasanana käyttänyt. Arvosteluni kohdistui ahdasmieliseen näkemykseen siitä, kuka saa lapsettomuudesta kärsiä.
10
jos on kerran lapsen saanut niin miksei saisi toistekin