Kuka teillä tekee kotityöt?

Tasa-arvoa nyt tuohonkin hommaan!



Meillä mies siivoo aina kun pyydän, ja yleensä ihan kiukuttelematta. Tosin olen kotiäiti ja aika vähän miehen tarvii mitään loppujen lopuksi tehdä.

Kun olin töissä, päävastuu siivouksen ajattelemisesta jäi mulle, mutta kunhan sanoin ääneen mitä halusin niin mies teki ja mä tein oman osani. Lapsetkin meillä hoidetaan aika puokkiin ja hyvin menee.



Toisaalta, kuten moni on ennen minuakin sanonut, jos mies ei ole koskaan ikinä noita hommia tehnyt etkä ole asiaa saanut korjattua, tuskin sitä tulee koskaan edes tapahtumaan.



Mä en edes ymmärrä miksi naiset ottavat tuollaisia miehiä vapaaehtoisesti? Mulla ei pinna kestäis yhtään, olen sen verran peruslaiska tyyppi etten viitti aikuista ihmistä palvella.

Meillä siivoan minä. Mies kyllä käy töissä ja minä kotona pienen lapsen kanssa. Nyt en ole jaksanut edes puuttua kotiin. Aamulla kun herätään, kerätään kamppeet ja lähdetään nopeasti pois. Kyllä se miestäkin rupeaa pikku hiljaa ahistamaan olla sekasotkusessa asunnossa ja tajuaa ruveta korjailemaan jälkiä...

Kotityöt menee suunnilleen puoliksi (ehkä minä teen vähän enemmän, ainakin ruokaa laitan enemmän) , mutta mies tekee lisäksi pihalla ruohonleikkuut ja talvella lumityöt.



Toisaalta minä hoidan lähes kaikki juoksevat asiat. Huolehdin laskut ajallaan maksetuksi, soittelen vakuutustoimistoon ja sähköyhtiöön, muistan sukulaisten merkkipäivät ja hoidan lahjat...



Taitaa se aika puoliksi mennä.

Mies on siistimpi kuin minä ja hoitaa tehokkaammin tiskit, pyykit ym kyllä minäkin laitan ne mutta hitaammin eikä ne heti mun silmään ota.



Suursiivous on pari kertaa kk ja silloin minä vien tavaroita paikoilleen ja pyyhin pölyjä ja mies imuroi ja pesee lattiat.



Ruuan tekee se kumpi on ekana kotona, aika fifti fifti sekin jakaantuu. Ei näistä ole tarvinnut koskaan sopia. Toistakymmentä vuotta yhdessä on muokannut systeemistämme aika hyvin toimivan.

Meillä äitini teki kaikki ja isäni ei mitään. Se oli minusta ihan hirveetä lapsena, tuntui niin väärältä ja pahalta ja siinä sitten yritin aina äitiä auttaa. Äiti ei oikeastaan valittanut, mutta pahalta se tuntui silti.



Isäni teki ehkä enemmän töitä, mutta ei se lohduttanut yhtään:(

Kiitos, ihana kuulla etten ole tässä tilanteessa ainoa. Jotenkin vaan tuntuu, että lähipiirin ja naapuruston isät on paljon aktiivisempia kotitöissä kuin meidän.. Yksi hoitaa ruuat, pesee ikkunat, toinen pyykkää ja kokkaa, kolmas siivoaa.. En todellakaan haluaisi sitä, että mieheni tekisi aina kaiken vaan sitä, että ne hoidettaisiin yhdessä.

Minä laitan ruuat (lähes poikkeuksetta), huolehdin pyykkien lajittelusta, pesemisestä, silittämisestä, kaappiin viemisestä, laitan lapsille vaatteet aamuksi valmiiksi, jos on mies vie lapset, huolehdin tarhareput (siis likaiset vaatteet pois, tarpeellisia vaatteita tilalle, reissuvihko ym.), siivouksessa teen kaiken muun paitsi tuuletettavien ulosviennin, ruokailun jälkeisen siistimisen, astianpesukoneen, imuroinnin.. Kai helpompi on luetella se mitä mieheni tekee. Hän vie roskat ja hoitaa autot. Oikeesti, mä oon niin täynnä tätä.. Kun olin lasten kanssa kotona niin asia vielä meni koska olihan minulla paljon enemmän aikaa silloin, mutta nyt kun olemme molemmat töissä niin toivoin (sanoin hänellekin), että kotitöiden tekeminen pitää jakaa molemmille.. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut ja niin kai se on niin kuin joku jo kommentoikin, että jos asia ei ole vielä parantunut niin ei se tule parantumaankaan.. :(

Tällä hetkellä eletään hunningolla :) kukaan ei oikein ehdi siivoamaan, mutta ei me oteta asiasta stressiä. Mulla on ollut rankka alkuraskaus ja en ole siivonnut mitään koko kämpässä valehtelematta kolmeen kuukauteen. Mies taas ei ole mikään kauhean uuttera siivoaja, on nyt siivonnut kun ei ole enää kävelemään mahtunut, mutta aika vähän silti. mies siivoaa varmaan kerran viikossa, että mahdutaan elelemään (pesee pyykit, imuroi, tiskaa, siivoaa tavarat lattialta ym) . Siinä kaikki!



kyllä tää taas tästä...pikkuhiljaa

hoiti pyykit ja viikkosiivouksen, nyt myös kaikki järjestelyt iltaisinkin.

Eli hyvin perinteinen jako mutta sopii hyvin meidän perheeseen. Asiaan vaikuttaa myös se että olen kotiäiti. Pakka pitää sekoittaa uudestaan kun palaan töihin.

jako olisi ehkä minä 90% ja mies 10%, jollen kaiken aikaa delegoisi, ehdottaisi, motkottaisi ja pyytäisi. Tällä avustuksella olemme päässeet ehkä 70% minä ja 30% mies.

(Siis hän ei hellan levyä sammuta jäljiltään ellen erikseen pyydä, ruokapöytää ei pyyhkisi koskaan, maito saisi olla iäti pöydällä happanemassa ja lapset valvoa maailman tappiin asti, korkeintaan hän ihmettelisi eikö lasten pitäisi olla jo nukkumassa mitä ihmettä tää on, juu itsepä olen valinnut.....)

Mies toisinaan laittaa nuorimmalle lapsista jotain syötävää (nostaa jugurtin pöytään ja tekee voileivän) ja satunnaisesti vie roskiksen (mutta ei koskaan bioroskista, vaan aina pelkästään sekajätteet). Ruokakaupassa käydään yhdessä. Mies kyllä hoitaa kaikki autohommat (koska minä en edes aja autolla, matkustankin kyydissä harvoin), mutta kaikki kotityöt ja aika pitkälti myös kodin pienet korjaustyöt ovat minun vastuullani.



Pari vuotta sitten tämä oli minulle iso harmituksen aihe. Yritinkin kaikkea: pyysin, komensin, neuvottelin, jätin kotityöt tekemättä... Mutta ainoat vaihtoehdot minulla tuntuvat olevan joko 1) tehdä kaikki ja elää siistissä kodissa hoidettujen lasten kanssa tai 2) jättää tekemättä ja elää sotkuisessa kodissa hoitamattomien lasten kanssa.



En suostu silti miestä passaamaan, eli en tee hänelle ruokia valmiiksi (toki useimmiten ruokaa on tarjolla hänellekin kun muutkin syövät, mutta jos ruokaa ei hänelle asti riitä niin saa itse keksiä ruokansa) enkä erityisemmin hoida hänen pyykkejään. Pesen kyllä jos pyykkikopassa on vaatteita, mutta vain omien ja lasten pyykkien ohella, enkä koskaan vie puhtaita hänen kaappiinsa.



Lopputuloksena meillä onkin se, että mies käy paljon ulkona syömässä ja hänen koko vaatevarastonsa on epämääräisenä röykkiönä kylppärissä. Myös hänen asiapaperinsa, cd-levynsä ja kaikenlainen pikkutavara on röykkiöinä ympäri kämppää.



Talvella hermostuin katselemaan hänen pölyisiä, tyhjentämättömiä 3 vuotta vanhoja muuttolaatikoitaan makkarissamme ja nostin ne varastoon. Siellä ne ovat edelleen purkamattomina.



Ärsyttävää. Etenkin kun molemmat käymme töissä ja kaiken lisäksi rakennamme taloa, ja molemmat teemme raksalla tasan yhtä paljon - ellen minä jopa enemmän kuin hän.

Joo, tiedän että on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta esim lastenhoidossa antakaa miesten tehdä joskus omalla tyylillään. Ja sanokaa vaikka että nyt sinun vuoro hoitaa lasten kouluasiat etkä puutu vaikka mieli tekisi.

perherauhan nimiin

että mun mieshän tekee oikeastaan aika paljon kotitöitä!!