Tutti jätettiin pois ja nyt lapsi ei suostu nukahtamaan
Tää on varmasti ikuisuusaihe tällä palstalla mutta meidän perheessä tällä hetkellä hyvinkin ajankohtainen ongelma, johon kaipaisin neuvoja ja tukea. Eli aivan kohta 2-v. täyttävä lapsi on syönyt tähän asti tuttia nukahtaessaan päivä- ja yöunille. Kevään sairastelun myötä poika on halunnut syödä tuttia myös joskus päivällä, ja siitä on tullut selvästi tärkeä pojalle. No, viime lauantaina leikkasin tuttiosan pois ja yhdessä pojan kanssa ihmeteltiin, että tutti on mennyt rikki. Ymmärsi asian, eikä ole montaa kertaa ainakaan sanallisesti tutin perään huudellut. Ollaan pysytty samoissa nukuttamisrutiineissa, mutta kun pojan laittaa sänkyyn, tämä alkaa heti itkeä aivan täysillä ja pyytää että luetaan vielä kirjaa. Ollaan annettu huutaa vähän aikaa (n. 5 min) ja sitten käyty laittamassa pois heitetyt unilelut takaisin pinnikseen ja koetettu laittaa poika makuulleen ja menty taas pois huoneesta. Poika pinkaisee heti takasin pystyyn ja huutaa minkä kurkusta lähtee. Olen sitten hellämielisyyttäni lukenut vielä pojalle pari kirjaa, mutta poika se ei ole auttanut. Eilen sit nukahti viimein 1,5 h huudon jälkeen, kun sai juotavaa nokkamukista. Nukahti siis nokkamuki suussa... Lähinnä tässä mietityttää se, että pitäisikö lapsen antaa itkeä yksinään kunnes rauhoittuu ja nukahtaa vai pitäisikö hänen luonaan käydä 5-10 min välein jottei tuntisi oloaan turvattomaksi vai pitäisikö hänen luonaan olla koko ajan? Ollaan näissä kasvatus- ja uniasioissa aika noviiseja, joten olo on tosi epävarma, kuinka tässä pitäisi toimia.
Tulipas tästä pitkä juttu... :) Jos jollain on neuvoja tai mielipiteitä, niitä otetaan mielenkiinnolla vastaan!
Kommentit (9)
Olisin nyt alkuun läsnä rauhoittamassa lasta ja myöhemmin alkaa varmasti sujua myös yksin nukahtaminen. Sanoit itsekin, että tutti oli lapselle tärkeä, joten ei ole ihme, että nukahtaminen ilman sitä on nyt hankalaa. Menee kyllä ajan kanssa ohi, mutta minusta lapsi tarvitsee näinkin isossa muutoksessa aikuisen apua ja läsnäoloa.
Tutti jätettiin pois nelisen viikkoa sitten hammashoitajan käskystä. Nukkumaanmeno-ongelmia oli kyllä jo sitä ennen. Oikeastaan keväästä asti, kun tyttö sai 2-vuotislahjaksi ison sängyn, hän on noussut joka ilta 3-15 kertaa ylös ja ovelle. Valoja laitettiin päälle, välillä jopa leikittiin. Tutin kanssa ollessa tämä kaikki tapahtui kuitenkin rauhallisissa merkeissä, eikä siis ollut niin rasittavaa. Nyt ilman tuttia iltasadun ja -laulun jälkeen tyttö sanoo reippaasti hyvää yötä, mutta kun poistun huoneesta ja suljen oven alkaa hirveä huuto. Välillä hän tulee oven taakse ja huutaa äitiä, välillä kurkkii ovesta. Ollaan kokeiltu kaikkea: tiukkana olemista (" nyt et saa enää nousta" ), hiljaista linjaa (kannetaan sänkyyn eikä sanota mitään), lempeää linjaa (silittelyä, hyräilyä). Mikään ei auta. Pienempänä tyttö oli unelmanukkuja. Nukahti itsekseen pinnasänkyyn ilman mitään ongelmaa ja nukkui läpi yön alle puolivuotiaasta saakka. En siis todellakaan ole tottunut tällaiseen ruljanssiin ja koen sen aika raskaaksi, koska työssäkäyvänä ihmisenä tämä nukkumaanmenoshow vie ison ajan kodinhoitoajastani ja olisi toki mukavaa, jos ennen nukkumaanmenoa saisi itselleen hetken " omaa aikaa" . Tätä ravaamista joutuu kuitenkin välillä kestämään jopa 3 tuntia. Päiväunet on myös muuttuneet sellaisiksi, että niitä suostutaan nukkumaan keksimäärin vain joka toinen päivä (ongelmia myös tarhassa). Olen aika neuvoton. En millään haluaisi enää ottaa pinnistä takaisin, kun ollaan jo 4 kuukautta oltu ilman (tyttö nyt siis 2v. 4kk.). Joku viisas silloin sanoi, kun sänky vaihdettiin, että siihen voi mennä jopa 3 viikkoa (??!!), ennenkuin lapsi tottuu siihen. Meidän 3 viikkoa on siis vähän venyneet... Ja tuttia en voi ottaa takaisin, kun on nyt jo avopurentaa. Mikä siis neuvoksi? myös tähän suuntaan kaivataan vinkkiä!
meillä luovuttiin tutista 1,5v ja siitä parin kuukauden päästä tuttipullosta. nyt käy 2v pinnikseen vellipullon kanssa, jonka juo sellaisesta tuttipullon näköisestä taitaa olla enemminkin nokkamuki. pullo on ostettu city marketista. muuten juo mukista, mutta unille haluaa tuon nokkapullon. niitä on kolmen eri värisiä cittarissa: sinisiä, keltaisia ja punaisia. nokkaosa on pehmeää kumia. ei kovaa muovia.
meillä on ollut aina huono nukkuja heräilee kovasti, mutta nukahtaminen on kyllä sujunut hyvin. itse sanoo kun väsyttää. pinnistä ei vielä vaihdeta pois.
En tiedä, auttaako tämä, mutta kokeilla voi...
Meillä luovuttiin tutista jo paljon aikaisemmin, tytön ollessa 9 kuukautta, mutta hän sai samalla nukkumakaveriksi nallen, jonka jalka oli alussa välillä hänellä suussakin ikään kuin tutin korvikkeena. Nyt se on kainalossa, mutta joka ilta se edelleen tulee mukaan nukkumaan. Löytyisikö teiltä tällaista korvikelelua lasta rauhoittamaan?
Missään nimessä ei kannata alkaa tuttia korvaamaan ainakaan vellipullolla, koska lapsen hampaat pitää saada pestyä ennen nukkumaan menoa. Vellipullosta luopuminen on sitten taas oma ruljanssinsa. Meillä siihen meni monta yötä.
Meillä poika ottaa nykyään nokkiksesta vesihörpyt ennen nukkumaan menoa ja juo siitä itse yön aikana (on lipaston päällä sängyn vieressä).
Mitään muita neuvoja en osaa antaa, meillä tuo unitutista luopuminen on vielä pikapuoliin edessä. Huoks.
Tutti jäi jo aikoja sitten pois, mutta maitopullo oli vielä nukahtamisessa mukana usein. Siirryttiin myös kesällä jatkettavaan sänkyyn, joten meidän vajaa 2-vuotias ei meinannut pysyä ollenkaan sängyssä, repi välillä lakanatkin pois peittojen ym. heittelystä puhumattakaan.
Ratkaisuksi meille osottautui selkeät rutiinit. Kellotimme päivämme samanlaisiksi heräilyineen, ruokailuineen, ulkoiluineen ja nukkumaan menemisineen.
7.00 herätys
8.00 aamupala
9.00-10.30 ulkoilu
11.00 lounas
12.00-14.00 päiväuni
14.30 välipala
(15.00-16.30 ulkoilua)
17.00 päivällinen
19.00 iltapala
19.30 iltasatu ja muut iltatoimet
20.00 nukkumaan
Nukkumaan mennessä loin mahdollisimman rauhallisen ilmapiirin (ja päätin etukäteen että tänään en hermostu)
Kun sängyssä hyppely alkoi, laitoin rauhallisesti takaisin pään tyynyyn ja pidin kiinni hellästi mutta jämptisti, kunnes lopetti tempoilun. HYssyttelin ja rauhoittelin hiljaa. Kun oli rauhoittunut, tarjosin käden josta saa pitää kiinni. Muutaman kerran kokeiltuaan nousta, tyytyi rauhoittumaan ja nukahtamaan. Jos huusi maitoa, niin sanoin rauhallisesti että saa vettä yhden kerran ja kas kummaa se kelpasi heti ensimmäisellä kerralla.
En tiedä tosiaan toimiiko muilla ja meilläkin vielä menee nukahtamisessa melkein tunti, mutta kerta kerran jälkeen tilanne on huomattavasti rauhallisempi ja nukuttaminen mukavampaa.
...että, kerran kun erehdyin antamaan kääntyä sängyssä toisin päin, enkä heti siirtänyt oikein päin, niin johan kohta oli jalka yli sängynlaidan ja menossa ties minne.
Eli mahdollisimman selkeät ja johdonmukaiset säännöt niin unilelujen kun muidenkin suhteen, ettei niiden kanssa ruveta pelaamaan huomiota/aikaa kun pitäisi nukkua.
Meillä esikoinen siirrettiin isojen poikien sänkyyn, kun hän oli 1v8kk ja pari kuukautta sen jälkeen jätettiin unitutti pois. Muistan, mitä taistelua se koko syksy oli nukutuksen kanssa. Teillä kuitenkin on vielä pinnasänky käytössä, joka selvästi helpottaa tilannetta.
Itse tekisin iltatoimet kuten aiemmin eli rauhallisesti ja hyvin rutiininomaisesti. Sen jälkeen peittelisen, sanoisin hyvät yöt ja häipyisin huoneesta. Jättäisin huoneeseen pienen yövalon päälle ja huoneen oven auki niin, että näkee valoa myös sieltä ja kuulee mahdollisesti vielä teidän touhuamisen lähistöllä. Jos lapsi alkaisi heti itkemään, kävisin kerran rauhoittelemassa sanallisesti. Tämän jälkeen antaisin mekastaa 5-10 minuuttia, jonka jälkeen kävisin silittämässä ja peittelemässä uudestaan puhumatta mitään. Tällä tapaa jatkaisin nukahtamiseen asti. Jos itku kävisi aivan lohduttomaksi ja lapsi olisi " hysteerinen" , ottaisin tottakai syliin ja heijaisin hetken, jonka jälkeen laittaisin takaisin sänkyyn. Monesti tuonikäinen tai ainakin hiukan vanhempi tyytyy kommenttiini, että äiti/isä käy tekemässä jonkun jutun ja tulee hetken päästä katsomaan. Usein pikkukaveri on jo sillä välin nukahtanut tyytyväisenä. Itse käytän tätä edelleen kohta 4-vuotiaaseen poikaani, joka kinuaa joskus minua jäämään hänen viereensä.
Yhtä tapaa muutama ystäväni on myös käyttänyt menestyksekkäästi. Eli ovat istuutuneet sängyn viereen tuolille ottamatta kuitenkaan mitään kontaktia lapseen. Joka ilta tuolia on hivutettu lähemmäksi ovea, kunnes on oltu jo huoneen ulkopuolella. Tämä kuitenkin vielä niin, että lapsi mahdollisesti näkee vanhemman edelleen. Tämän jälkeen on jo voitu poistua huoneesta heti peittelyn ym. jälkeen. En ole itse jaksanut tätä testata, mutta on kuulemma ollut toimiva systeemi.
Mielestäni kaiken a ja o on se, että toimii systemaattisesti saman mallin mukaan eikä anna periksi. Kunhan lapsi vaan tuntee, että vanhempi on lähettyvillä, hänen ei pitäisi mitään traumoja saada siitä, vaikka joutuisikin hetken omassa sängyssään mekastamaan. Jos antaa taistelussa periksi, lapsi osaa entistä tarmokkaammin käyttää vanhemman " heikkoa kohtaa" hyödykseen ;-).
Tällaisia ohjeita. Niitä yritän sitten itsekin kovasti noudattaa, kun tässä lähiviikkoina jätän kuopukselta niinikään unitutin pois. Meillä on vaan se " ongelma" , että tyttö on jo nukkunut vähän yli 1-vuotiaasta lastensängyssä, joten edessä saattaa olla tahtojen taistelu. Vielä kun tutti on hänellä ÄÄRETTÖMÄN tärkeä. Valitettavasti olen raskaanakin, joten armotonta tunteja kestävää kantoruljanssia en ainakaan itse jaksa. Miehellä oli kyllä esikoisenkin kanssa selvästi parempi auktoriteetti ja hän opetti pojan pysymään lastensängyssään. Suosittelen siis siirtämään vastuun isälle, jos rupeaa kunnolla sapettamaan ;-).
Tsemppiä!
t. Jogu
mutta itse olisin / olin tuon siirtymävaiheen ajan lapsen lähellä, en siis jättäisi itsemään sänkyyn yksin. Tutti on kuitenkin ollut pitkään turvallinen väline lapsen elämässä ja kun sitä ei yhtäkkiä olekaan, tarvitsee lapsi paljon turvaa ja läheisyyttä!