Väsyttää. )= Miten te muut äidit jaksatte.
Nuorin 3kk keskimmäinen 2 vuotta ja vanhin 4 vuotta. Nyt rupeaa todellakin voimavarat olemaan ihan lopussa ja pakko on jaksaa. Yöt menevät valvoessa ja päivällä aina joku hereillä että nukkumisesta ei tule mitään. Vauva ei huoli pullosta joten en voi lähteä mihinkään ilman vauvaa jos vaikka saisin jonkun auttamaan. Mistä saa hoitoapua kotiin. Olen kaikkialta tiedustellut ja joka paikasta vaan nauretaan kun kyselen hoitajaa koska olen itse kotona joten tämä ei ole hätätapaus. On se kumma juttu. Sitten ei uskalla ihan ventovierastakaan ottaa.
Onko se vaan niin että kolmekymppisenä ei enää jaksa samalla tavalla kun nuorena? Tuntuu että nuoret kaksikymppiset äidit harrastavat kaiken muun lisäksi ja itse olen kotona ja hyvä kun saan lasten kanssa ajan riittämään ja harrastukset ym. Ei tulisi mileenikään että ässä vielä jotain harrastaisi. Jääkaapilla tulee käytyä koko ajan ja koko ajan olisi syötävvä jotain (= Painoa vaan nousee.. Mistäköhän mahtaa johtua. Oma äitininkin jo kysyi että onko jo seuraava tulossa masusta päätellen. (=
Kommentit (2)
Minullakin on 4 v esikoinen, kakkonen 2,5 v ja kuopus 4 kk, tyttöjä kaikki. Välillä on päiviä kun kaikki luistaa ja on ihanaa ja välillä on päiviä kun mikään ei toimi, ryydyttää ja väsyttää. Onneksi noita hyviä päiviä on huomattavasti enemmän kuin noita toisia, mutta aina välillä on niitä ryytymispäiviäkin.
Minullakaan ei juuri ole apua saatavilla. Isovanhemmat ovat työelämässä ja asuvat kaikki reilun 50 km päässä, joten ihan pikkujutuilla heitäkään ei viitsi vaivata, vaikka matka ei tuon pitempi olekkaan. Toisaalta, eipä minulla ole mitään pakollisia menoja ja mies onneksi pystyy töitä sumplaamaan jos esim. lääkärissä pitäisi käydä. Välillä tunnustan kyllä olevani kateellinen ihmisille, joilla on parempi verkosto ympärillä ja isovanhemmat esim. rahtaavat lapsia puistoon tms. Meidän kun täytyy jokainen asia hoitaa ihan itse ja olla siellä puistossakin joka hemmetin päivä lasten kanssa. ;0) Meilläkään vauva ei huoli pulloa, mutta en ole kovin aktiivisesti viitsinyt opettaakkaan koska imetys on minulle tärkeä juttu. Harrastuksena minulla on lähinnä lukeminen, netissä surffailu ja koiran kanssa käyn kävelemässä joskus iltaisin kun lapset nukkuvat ja mies on kotona.
Minun mielenterveyteni pelastus on se, että lapset menevät ajoissa illalla nukkumaan ja saamme miehen kanssa tehdä mitä huvittaa. Tiedostan myös, että tämä on väliaikaista; lapset kasvavat nopeasti ja kohta ei ole ketään sylikissaa enää (nyyh!). Lasten kanssa käymme puistossa, perhekerhossa ja kavereilla. Toisaalta olen vähän opetellut hölläämään; esim. silloin kun kakkonen ja kuopus ovat päiväunilla laitan hyvällä omalla tunnolla esikoiselle videon (ellei hän ole naapurin poikien kanssa leikkimässä) ja juon kahvia ja surffaan netissä tms.
Juttua tulisi lisää, mutta måste gå. Jaksamista!
Eikös ne vanhemmat lapset jo pääsisi jonnekin kerhoon? Seurakunnilla ainakin on muutaman kerran viikossa jotain tarjolla.. Ikärajoja kannattaa kysellä sieltä. Tai ota vaikka MLL:n hoitaja muutamaksi aamupäiväksi viikossa olemaan isojen kanssa?
Älä jää yksin väsymyksesi kanssa: kerro asiasta vaikka neuvolassa ja vaadi apua ennen kun ihan voimat loppuu!
RauPotar kokemuksen syvällä rintaäänellä ja apua hakeneena