11v-lapsi ja yöpyminen ilman vanhempia?

Lapset on niin erilaisia...



Ehkä tässä olisi lapsellesi kasvun paikka, oman pelon voittaminen. Tekee hyvää itsetunnollekin kohdata sellainen asia, joka pelottaa. Pelon voi voittaa vain kohtaamalla sen, harjoittelemalla. Jota ei kyllä ratkaista sillä, että äiti tulee mukaan. Jos 11-vuotias todella haluaa tehdä näitä kisamatkoja, hän toivottavasti pystyy myös oppimaan käsittelemään pelkoaan... Elämässä tulee vielä niin paljon kaikenlaisia muitakin asioita eteen, jos niitä haluaa (esim. matka), niin täytyy voittaa niihin kohdistuvat pelot, täytyy oppia kohtaamaan hyviin asioihin liittyvät negatiiviset asiat.



Mikä siinä vieraassa paikassa nukkumisessa niin pelottaa? Pelätähän saa, ja nukkumaan ei voi pakottaa. Olen itse ajoittain huonouniselle pojalleni sanonut, että jos uni ei kertakaikkiaan tule, ei tarvitse nukkua. Lasta helpottaa ajatus, että se nukkuminen ei ole mikään pakko, kunhan lepää. Voi lukea hissukseen (sitä on sellaisia kirjaan kiinnitettäviä pikkuvalaisimia, jotka ei takuulla häiritse ketään), ja kyllä poika sitten kuitenkin aina jossain välissä nukahtaakin. Kyllä lapsi yhden yön huonon nukkumisenkin kestää, toki on tylsää jos kyseessä on kisamatka... Mutta siis harjoittelemalla tätä asiaa. Sääli, että pelimatkat ilmeisesti alkavat aika pian, tätä muualla nukkumista olisi ollut hyvä harjoitella kesällä kavereilla.



Meillä lapset kuitenkin ovat yökyläillleet paljon kavereilla, tyttö varsinkin. Samoin tyttö on jo 9-vuotiaasta viettänyt viikon ratsastusleirillä, samoin matkustellut kaverinsa perheen kanssa laivamatkoilla ym., viettänyt kavereiden perheiden kanssa useita yötä mökillä ym. Poika on huonounisempi, mutta hänkin kyllä lähtee, ei pelkää yöpymisiä vieraissa oloissa, nukkuu sitten ehkä huonommin/välillä paremmin.

Ja erilaisuutta pitää kunnioittaa ja lapsen omaa luonnetta. Meillä on myös herkkä ja pelokas poika (10-vuotta) ja hänelle on yökyläilyt tosi vaikeita. On muutaman kerran ollut mummolassa yökylässä ja ihan hyvin on mennyt, mutta jopa mummolassa yöpyminen tuntuu hänestä " vaikealta" . Poikamme on kertonut, ettei häntä pelota yökyläily mutta koti-ikävä tulee aina illalla kun pitäisi käydä nukkumaan.



Minun mielestäni voisit jutella tyttäresi pelosta valmentajalle. En ymmärrä miksi vanhemmat eivät voi yöpyä samassa hotellissa? Ei 11-vuotias ole niin aikava vielä että pärjää yksin tilanteissa jotka häntä itseään askarruttavat ja jännittävät.



Voihan olla, että hän pärjää ihan hyvin jos juttelette etukäteen tulevasta tilanteesta hyvissä ajoin ja kerrot hänelle, että olet ihan heidän yöpymispaikkansa lähellä jos eteen tulee pattitilanne. Hätätilanteessa pitää olla mahdollista, että tyttö pääsee yöpymään sinun kanssasi samaan hotelliin ja palaa sitten aamulla muun ryhmän luo takaisin.



Kurjempaa on jos hän pelkää yöpymistä ilman vanhempia ja pelästyy illalla kun pitäisi käydä nukkumaan eikä saakaan unta. Pelko on kuitenkin sellainen asia joka kasvaa jos ei ole mitään keinoa selvitä siitä. Voihan olla että pelkkä tieto siitä, että olet lähellä tavoitettavissa auttaa nukahtamaan.



Kuuntele lapsesi toiveita ja puhu tilanteesta avoimesti valmentajalle. Uskon, että ratkaisu löytyy ja reissu onnistuu ihan hyvin :)

Onko aina saanut moista erikoiskohtelua osakseen? Onko teillä muita lapsia? Ymmärrän hyvin, että valmentaja" tytön" on paukutettava asiat ja ennen kaikkea, että säännöt ovat samat kaikille. Eihän siitä tulisi yhtään mitään, jos joukkueen 25 lapsesta puoletkaan yöpyisivät siellä sun täällä!!



Juu, lapset (ja vanhemmatkin...) ovat yksilöitä eivätkä kaikki kypsy samaan tahtiin, mutta silloin lienee syytä jäädä odottelemaan vielä sivuun vähäksi aikaa? (Niinhän koulun aloitustakin joskus lykätään...)Eli jospa vuodessa ehtisitte harjoitella nukkumista ja osallistuisi kisoihin vasta vuoden kuluttua?

Siis se, etteivät vanhemmat saa tulla majoitukseen.



Nimittäin itselläni (ja lähipiirilläni) on paljon kokemusta erilaisista urheiluseuroista ja yleensä aina on valmentajan/joukkueenjohtajan vaatimus ja kaino pyyntö, että joku tai jotkut vanhemmista tulisivat auttamaan majoitushommissa ja apuvalvojiksi majapaikkaan.



Tuntuu siis oudolta, että joku valmentaja ei tällaista apua vastaan ota. Miten isoon joukkueeseen tyttösi kuuluu? Esim. 20-30 hengen muodostelmaluistelujoukkuetta en itsekään miellläni yksin luotsaisi nukkumaan ja majoittumaan....

Meidän tyttö on esikoinen neljän lapsemme sarjassa. Ja korostankin, että vaikka lapsemme ovat " samoista aineksista" tehty ja samalla tyylillä kasvatettu, niin esikoisemme on se ainut lapsistamme, kenellä on ollut ongelmaa nukahtamisen suhteen vieraassa paikassa.



Emme toki nukuta 11-vuotiasta, mutta vieras ympäristö, sekä ei perheeseen kuuluvat ihmiset ympärillä asettavat tyttärellemme paineita. Hä lähinnä pelkää sitä, ettei uni tule yhtä nopeasti kun muilla ja hän jää yksin valvomaan. Ilmeisesti voin vaan katsoa peiliin tämän ominaisuuden suhteen. Olen itse ollut lapsena samanmoinen, enkä erityisemmin tykkää yökyläillä vieraissa paikoissa vaikka aikuinen olenkin. Mutta hyväksyn sen, etten nuku häävisti. Nukun sit univelat kotona pois. Aika monet meistä aikuisista tietävät saman ominaisuuden itsessään, kun tarkemmin miettii. Osaamme vaan suhtautua asiaan kypsemmin kun lapsi.



Lapsi harrastaa nimenomaan muodostelmaa ja joukkueessa on muistaakseni 24 luistelijaa. Mukaan lähtisi 2x valmentaja, sekä 3x joukkueenjohtajia.



Meillä perheen miehet harrastavat lätkää, jossa taas on erityisen toivottua vanhemman tai vaikka koko perheen mukaantulo pelimatkoille. Porukkaa otetaan niin paljon kun bussiin mahtuu ja loput tulee omalla autolla perässä. Mukana on ollut kokonaisia perheitä, pikkusisarukset mukaanlukien. En tiedä mikä ero mahtaa näissä luistelun joukkuelajeissa olla, että toisessa vanhemmat toivotaan mukaan toisessa taas on parempi pysyä mahdollisimman kaukana omasta lapsesta?



Saaga

Meillä on poika leireilly nyt pari vuotta.Ei oo ikävää koskaanvalittanu vaan kivaa on ollu..

Poika on palokuntanuori.

esikoisemme on 8v ja yökyläilee mielellään.



Itse olin lapsena tosi pelokas ja itkin leireillä (joskus 9-vuotiaana) koska mulla oli niin hirveä koti-ikävä. Eikä mua kotona nukutettu tai mitään. En myöskään sinänsä pelännyt mitään, tuli vaan yksinäinen ja paikkaan kuulumaton olo ja itketti.

Itselläni oli lapsena tietyssä vaiheessa, ehkäpä juuri 10-11 -vuotiaana kausi, jolloin en saanut unta yökylissä ja tulin usein illalla kaverilta kotiin, kun en halunnutkaan jäädä kylään. Se ahdisti. Myös joukkueen kanssa leireilyt olivat kurjia juuri nukkumisen kohdalta.



Voin vaan lohduttaa, että se meni iän myötä ohi, itse ymmärtäisin sen jonain itsenäistymiseen liittyvänä pelkona. Eli kannattaisi varmaan kuulla lasta asiassa ja antaa omaan tahtiin oppia.



Mutta mitäs sitten valmentaja siihen sanoo. En oikeasti ymmärrä tuota periaatetta, jota kuvasit.

Mielestäni on outoa että vanhemmat eivät saisi yöpyä lapsensa kanssa samassa hotellissa...voiko sellaista edes kieltää?!? Jos bussiin ei mahdu tai ei saa tulla niin voithan mennä omalla autolla. Ja sinähän olet lapsen vanhempi eli kyllä sinun mielipiteesi on tärkeä ja sitä pitää kunnioittaa, sinä päätät viimekädessä lapsesi asioista eikä valmentaja.

Lapset ovat temperamentiltaan ja luonteenpiirteiltään erilaisia eikä heitä voi väkisin laittaa samaan muottiin. Kohtuuton ehdotus tässä ketjussa aiemmin se, että lapsen, joka pelkää yöpymistä, pitäisi vetäytyä kokonaan harrastuksestaan odottamaan " kasvamista" .. ?! Auttaakohan vetäytyminen uskaltamaan yöpyä..



Meillä myös hieman arka " jännittäjä-lapsi" , joka tutussa ympäristössä on vilkas ja reipas, mutta vieraat asiat saavat hänet jännittämään tulevaa ja vähän vetäytymäänkin. Minusta siihen ei auta muu kuin aika ja itsetunnon kohottaminen pikkuhiljaa. Sekä se, että voi olla muiten mukana puuhaamassa samoja asioita kuin kaveritkin, niin paljon kuin " kantti kestää" .



Annetaan kaikille lapsille mahdollisuus harrastaa, liikkua ja olla kavereidensa kanssa. Kyllä heistäjokainen voittaa tai alkaa hallita pelkoaan jossain vaiheessa, millainen pelko sitten kyseessä onkaan.



Ja alkuperäiselle kyselijälle, niin olen myös sitä mieltä, että voisit jutella valmentajan kanssa tilanteesta. Jos valmentajalla on psykologista silmää, hän ymmärtää tilanteenne. Lapsenne yöpyminen täytyy tietysti selittää muille lapsille diplomaattisesti, ettei tyttönne joudu häpeämään valintaansa yöpyä muualla..



Tsemppiä!