Kokemuksia parvovirusinfektiosta eli parvorokosta odotusaikana?
Eli olen mahdollisesti saanut tartunnan tällä viikolla, rv. 17+. Kävin tänään verikokeella, jossa katsotaan onko vanhoja vasta-aineita. Jos on, huoli on tietysti aiheeton. Jos ei ole, menen kolmen viikon päästä uudelleen testattavaksi. Jos tuolloin ei myöskään ole vasta-ainetta, en ole tartuntaa saanut. Mutta jos tuolloin näkyy vasta-aineita, tartunta on tullut. Miten siitä jatketaan? Neuvola sanoi vain että ultrataan loppuraskauden tavallista tiheämmin. Jostain luin että keskenmenoriski on 5% luokkaa. onko jollain omakohtaista kokemusta infektiosta raskausaikana? Millä viikoilla ja miten kävi lopulta?
Kommentit (2)
lähteestä että jopa 2/3 aikuisista olisi parvon sairastanut. Kuitenkin neuvolath:mme sanoi, että vanhoja vasta-aineita ei ole juuri koskaan löytynyt äideiltä testeissä. Aika ristiriitaista tietoa. Olisin tietysti itsekin voinut mennä verikokeelle vasta muutaman viikon päästä, sillä vasta-ainetesti erottelee tuoreet ja "vanhat" vasta-aineet. Ei auta kuin odotella. Pidän tartuntaakin epätodennäköisenä, mutta eihän se mahdotonta ole (kyläilin perheessä, jossa yhdellä lapsista oli ehkä parvorokko). Ja toisaalta kun esikoinen on päivähoidossa niin onhan niitä rokkoja tarjolla tietämättäni välillä siitäkin suunnasta, joten yritän välttää turhaa hysteriaa.
Mutta tyttöni siis sairasti parvon, itse olin tuolloin suurinpiirtein samoilla viikoilla kuin sinä. Huoli oli tietenkin suuri, jos olisin saanut tartunnan. Minulle kuitenkin kävi onneksi niin, että olin jo sairastanut parvorokon aiemmin, eli va löytyivät verestä.
Mutta mitä nyt itse otin silloin selvää/sain tietoa infektiosta:
-moni sairastanut lapsena tietämättään, koska voi ilmetä oireettomana/ns. flunssana joten sitä ei huomaa...
-äidin saadessa infektion ei välttämättä siirry silti sikiöön...
-jos sikiö sairastuu, on anemia (näin kerrottiin minulle siis) suurin huoli
-tietenkin aina voi mennä huonosti ja sikiö ei selviä infektiosta, mutta minulle tuli se kuva, että tämä harvinaista
- anemiaan sitten viimeisenä keinona verensiirto...
-tosiaan tarkempaan ultraseurantaan joutuu ehdottomasti varmuuden vuoksi...
Mutta toivottavasti saat vastauksen pian! Ja toiv va löytyy jo, pidän peukkkuja! Muistan kuinka itse huolehdin kesällä asiaa, joten toivon pikaista vastausta sinulle! Itse sain vastaukset nopeammin kuin luulin, tulivat 4 päivän päästä muistaakseni. Ja meidän ihana terkkamme otti ja soitti vastauksen, jotten turhaan murehdi...
En itse eikä äitini ollut tietoinen, että olisin parvorokkoa sairastanutkaan, joten kai se sitten on todella yleinen infektio, joka menee huomaamatta ohi. Kerrankin oli hyötyä aiemmista sairastamisista.
tsemppiä sinne!
siisa 32+2