Hesarissa psykologian professorin murhe kun6v pelaa netissä raakoja pelejä

ja pelien tekijöillä tosiaankaan tarvitse olla mitään vastuuta siitä, mitä lapsille tarjoaa? Kaikki vastuu on vanhemmilla, niinkö?

Ehkä teidän erinomaisessa huolenpidossanne lapset eivät koskaan vahingossakaan joudu mihinkään vaaraan, eivätkä koskaan näe tai tee mitään heille sopimatonta.

Kaikilla lapsilla ei vaan ole yhtä erinomaisia vanhempia kuin teidän pilteillänne. Kuitenkin kaikki lapset tarvitsevat turvallisen kasvuympäristön.

Lasten pelisivustlla ei todellakaan pitäisi olla peliä, jossa pelaaja samaistuu muita puistossa kiusaavaan lapseen isänsä!!! avustamana.

Ko. pelissä pudotettiin muita lapsia keinusta, työnnettiin autojen alle, puukotettiin... Sellainen peli, nimeltään Dad`n me.

kun sitä ei ole ja sille emme oikein voi tehdä mitään, jenkkilästähän nuo kait ovat peräisin. Lapset näkevät ja pelaavat varmasti pelejä, joita emme haluaisi heidän pelaavan. Tärkeää onkin valisytaa peleistä ihan kuin elokuvistakin, että ne ovat satua, tarua, eivät ehdottomasti totta. Mitä pelissä tapahtuu, ei tapahdu oikeasti. Ehkä psykologin lapsen ahdistuskin olisi jäänyt pienemmäksi, jos vanhemmat olisivat ennakoineet tulevaa ja kertoneet, että mitkään pelit eivät ole totta vaan ihan mielikuvitusta ja on paljon pelejä, joita ei kannata edes pelata, kun ne ovat niin huonoja. Työssäni törmään välinpitämättömiin vanhempiin ja toisaalta liian suojeleviin. Molempi pahempi. Lasta ei voi suojella ja pitää pumpulissa elämältä! Se kostautuu.

Eikä voi olla ylivoimaista käpylehmillä leikkijöidenkään sukupolven tutustua peleihin ja sivustoihin, joissa lapsi aikaansa viettää.