Tuore parisuhde ja vauvakuume
Hei!
Kirjoitinkin tämän jo tuonne parisuhde palstalle mutta laitetaan nyt tännekin... ELi mitä mieltä olette asiasta?
Mitä mieltä olette moisesta asiasta kun tapasin ihanan miehen hieman yli viikko sitten ja nyt ollaan molemmat aivan hulluina toisiimme ja rakastuneita. Viikonloppuna tuli sitten puhetta lapsista ja molemmat haluavat kauheasti lapsia ja rakastavat lapsia.
Molemmilla ollut edellinen pitkä suhde ja siinä toinen osapuoli ei ollut halunnut lapsia. Itse olen kaivannut pientä kääröä elämääni jo monta vuotta ja nyt kun löysin miehen joka vihdoinkin suhtautuisi myönteisesti asiaan, en millään malttaisi odottaa.
Ollaanko siis aivan kajahtaneita jos nyt jo tässä vaiheessa ollaan lapsia rupeemassa tekemään? Onko kukaan muu tehnyt lapsia jo todella aikaisessa vaiheessa? Miten parisuhteen on käynyt?
Kommentit (9)
Minä olin aikanaan samassa tilanteessa, umpirakastunut ja onnellinen. Molemmat aikaisemmin pitkässä suhteessa ja halusimme molemmat lisää lapsia :) kuukauden päästä odotin jo ensimmäistä yhteistä kääröä (joka täytti toukokuun alussa 5v) Edelleen olemme yhtä rakastuneita kun silloin kuusi vuotta sittenkin :) Eihän sitä tiedä, joskus onnistuu joskus ei. Voihan käydä vakiintuneemmassakin parisuhteessa niin että jäisi lapsen kanssa yksin niin miksei tuoreessakin suhteessa. Kaikkeen pitää varautua ;)
Oikein paljon tsemppiä jos meinaatte lasta alkaa toivomaan ja onnea ja iloa elämäänne <3
lastwish
vastaavassa tilanteessa. Ekan kerran vajaa 25-vuotiaana, jolloin ei tärpännyt ekasta yrityskerrasta ja sitten aloimmekin jarruttelemaan, suhde kesti useita vuosia ja emme yrittäneet hankkia lasta. itse asiassa olin helpottunut jo silloin heti, kun en ollut raskautunut, aivan hurjin huuma pikkuisen haihtuikin parissa kuukaudessa. En usko, että olisimme pysyneet yhdessä, vaikka meillä olisi ollut lapsi.
Nykysien mieheni kanssa puhuimme lapsiasioita myös hyvin nopeasti ja olin kyllä parissa viikossa aika varma, että hänen kanssaan tulee lapsenhankinnata toteutumaan. emme kuitenkaan heti ryhtyneet yritykseen, enempi minun halustani olimme ensin yhdessä reilun vuoden ennen kuin aloimme lasta hankkia ja toinen vuosi yrityksessä..
Voi, miten ihanaa onkaan olla rakastunut :) Itse odottelen tuollaista ihmistä, jonka kanssa kaikki palaset vaan loksahtavat paikalleen... Onnea teille, päätätte sitten perustaa perheen heti tai myöhemmin :)
Jos olette riskinottajatyyppejä, siitä vaan! :)
Kuitenkin kannattaisi ehkä odotella se pari kuukautta, jotta arki iskee. Sitten tiedätte varmemmin, josko haluatte nähdä omassa lapsessanne juuri tämän kumppanin piirteitä :)
Monille parisuhteille vauvan tulon jälkeinen aika on rankkaa ja pienten lasten vanhempia eroaa nykyään paljon. Tutustu ensin kumppaniisi jotta näet hyvät ja huonot piirteet hänessä, joskus ihmisistä saattaa paljastua jotain ikävää vasta myöhemmin. En nyt halua latistaa tunnelmaa mutta minusta ei kuulosta hyvältä idealta.
eli minulla oli oman tyttöni isän kanssa sama tilanne, olimme alusta asti todella rakastuneita ja halusimme lapsia. tulinkin sitten kahden kuukauden jälkeen raskaaksi. mies oli ihanasti alku raskauden mukana odotuksessa mutta sen jälkeen tajusi asian todellisuuden ja huomasi oman elämän olevan tärkeämpää. tytön olen kasvattanut yksin, enkä ole miehestä huolimatta päivääkään katunut omaa rakasta tyttöäni. että näin meillä mutta tiedän myös monta pariskuntaa joilla alku huuma ja perhe elämä on jatkunut jo monia vuosia eikä loppua näy. :)
Itse sain esikoisen tosi nuorena (toivottuna ja suunniteltuna), kahden vuoden seurustelun jälkeen syntyi tyttö.
Suhde ei toiminut, ja loppui tytön ollessa reilun 1 v.
Tähän ei välttämättä vaikuttanut " nopea tahti" , vaan muutkin seikat.
Yh:ksi jäin, omasta aloitteestani.
Tapasin nykyisen mieheni, ja olisin halunnut jo ensimmäisten seurusteluvuosien aikana yhteisen lapsen, mutta mies ei lämmennyt ajatukselle.
Odotin vuosia, harmitellen, mutta nykyään meillä on 2 yhteistä lasta, ja kolmannesta yhteisestä haaveilemme ja sitä yritämme ;)
Vaikea sanoa mistä onkaan kiinni, mutta kun tämän miehen tunsin vuosien seurustelun ja avoliiton (nykyään olemme tosin naimisissa) takaa, tuntui " turvallisemmalta" perheenlisäys.
Olemme luonteiltammekin hyvin paljon enemmän samanlaisia nykyisen miehen kanssa, ja onni kukkii liki 14 v yhdessäolonkin jälkeen.
Tiedän tuttava/ystäväpiirissä muutamia nopean toiminnan (tyyliin ollaan seurusteltu muutama kuukausi ja nainen odottaa vauvaa) pariskuntia, ja vaihtelevasti on käynyt...on heitä, jotka yhä ovat onnellisesti yhdessä, ja heitä, joilla onnea ei riittänyt.
Aika ei välttämättä ratkaise kaikkea, mutta...ehkes miettisin ja katsoisin ainakin useamman kuukauden mitä tulevaisuus tuo.
Rakkaus on ihana asia, ja kyllähän se lapsi siihen mukavasti sopii kuvioihin, luonnollisena osana, mutta..maltti on valttia ;)
Ihana kuulla noin positiivisia vastauksia. Odotin kauheaa ryöppyä kaikilta tahoilta.
Toisaalta haluaisin aivan kamalasti vauvan, mutta toisaalta pelottaa. Kestääkö suhde sen? Ehkä odotamme muutaman kk ja katsotaan sitten miltä näyttää. :)
Rakkaus on ihanaa. Itseasiassa kirjoittelin tänne varmaan joku puolisen vuotta sitten omasta tilanteestani kun annoin miehelle uhkavaatimuksen, lapsi tai ero. Ero tuli. Nyt olen tosiaan eronnut 7vuoden " huonosta" lapsettomasta suhteesta ja rakastunut tähän ihanaan mieheen Joensuusta. Kaikki vaan loksahtelee paikoillleen ja sitä ajattelee, että mistä minä sinut löysin? :D
Ehkä minusta kuuluu muutaman kk päästä taas vauvaaiheissa. ;)
...että tunsitko tuota miestä aiemmin, vai tapasitko hänet vasta ensimmäistä kertaa viikko sitten? Jos et tuntenut miestä aiemmin, niin en mä ainakaan lähtisi täysin vieraan ihmisen kanssa viikon tuttavuuden perusteella perhettä perustamaan :)