syöttäminen, nälän odottaminen?

Itse olen kotona olessamme imettänyt tytöt yleensä pääsääntöisesti yhtäaikaa, tai sitten vaihtoehtoisesti ihan peräjälkeen, mutta liikenteessä ollessa samanaikainen syöttäminen ei yleensä onnistu, joten tällöin olen ihan kellosta katsomalla ja oman vaiston varassa =) pyrkinyt hieman ennakoimaan lasten nälkää, eli alkanut syöttämään toista jo ennen kuin varsinaisesti nälkää ilmaisevat, ettei kävisi niin että molemmat kitisevät ruokaa samaan aikaan, ja toinen joutuu odottelemaan vuoroaan nälkäisenä. Tämä on kyllä toiminutkin meillä oikein hyvin, tietysti aika ja kokemus helpottavat tuotakin ennakointia (meidän tytöt nyt 5,5 kk). Yleensä peräjälkeen syöttäessä syötän ensin sen kumpi vaikuttaa nälkäisemmältä, aika usein se on meillä tuo neiti B, joka kyllä on nopeampikin syömäri, että sikälikin on yleensä hyvä aloittaa hänestä =). Aina tosiaan ei tuo ruoka ihan täysillä maistu jos ei vielä ole se ihan suurin nälkä, mutta kyllä yleensä ihan hyvin syövät hieman ennakoidenkin. Ihan tarkkaan en muista tuota syöttöväliä 4 kk:n iässä, mutta eiköhän tuo vaihdellut siinä 1,5-3 tunnin välillä päiväsaikaan.

Yritän muistella miten itse toimin silloin kun tytöt olivat vielä pieniä vauvoja. Aikaa ei toki ole siitä järin kauaa, mutta muistikuvat tuolta vauva-ajalta on aikas hatarat =)



Minä rytmitin vauvojen elämän yhtäaikasella tai peräkkäisellä ruokailulla heti alusta lähtien. Ainoastaan yöaikana annoin tyttöjen itse päättää tahdin, mutta sekin meni siksi näin, kun mies hoiti yöaikana toisen tytön syöttämisen. Aluksi he söivät 3 tunnin välein ja pikkuhiljaa siitä syönti väli muuttui neljän tunnin välein päivällä ja yösyönti jäi pois kokonaan jo neljan kuukauden iässä. Emme kyllä liioin laiskoina ihmisinä yöllä heti olleet ruokaa tarjoilemassa vaan aina yritimme viimeiseen asti tutilla pitkittää unta.



Meillä tytöillä on selkeät luonne-erot. Toinen on yleis-tyytyväinen ja toinen todella tempperamenttinen ja malttamaton. Ensimmäisten kuukausien aikana minä imetin a-tyttöä ja b-tyttö sai lypsettyä maitoa pullosta. Järjestys oli aina, ikävä kyllä ensin a-tyttö ja sitten b-tyttö, joka jaksoi tutin avuin odottaa vuoroaan. Tosin aloitin syöttämisen aina ennen nälän tuloa, hyvissä ajoin, siis ennen a-tytöt näläntunnetta. b-tytöllä oli sitten jo varmasti nälkä kun a-tyttö oli syönyt. A-tyttö olikin sellainen syöppö, että hän söi liki aina kun vaan ruokaa jaksoi tarjota. Eli ei siis tullut ongelmia, vaikka aloitin ennen varsinaista nälkää. Jos oikein muistelen, niin syöttäminen sujui jopa paremmin näin. Sillä a-tyttö harrasti tissiraivareita ja minä tulkitsin nämä raivarit siten, että tytöllä oli jo silloin niin iso nälkä ja harmitus, ettei sitten jaksanut imeä tissiä vaan hätäili ja raivosi.



Tissiraivareiden takia imettämisestä tuli show, jonka lopetin, kun tytöt olivat noin kolmen kuukauden. Tämän jälkeen annoin kummallekin lypsettyä maitoa pullosta ja aina yhtäaikaa. Tytöt pötköttelivät sittereissään ja minä istuin heidän keskelle. Tämä helpotti huomattavasti meidän elämää, kun pääsin syöttämään tyttöjä yhtäaikaa. Toki olin jo aikasemmin yrittänyt yhteissyöttöä, mutta totaalisesti epäonnistuin. Tytöt kun ovat heti pienestä pitäen olleet sellaisia huitojia. Kädet ja jalat sätkii ja potkii, varsinaista rimpuilua. Joten tuon yhteissyötön sylissä sai unohtaa. Myöskin keskittymisen herpaantuminen teki syöttämisestä ja syömisestä vaikean. Tytöt nimittäin tarvitsevat hiljaisuuden, että saavat syötyä. Siis tavalliset äänet saavat kuulua, mutta ei mitään uutta tai ihmeellistä. Esimerkiksi kylässä ollessa tai jos meillä oli vieraita, niin tytöt eivät koskaan syöneet " kunnolla" . Söivät juuri sen verran että näläntunne meni pois. Siksi aloin antaa heille käsiin jotakin tutkittavaa, johon saivat paneitua. Näin syöminen meni vähän niin kuin siinä sivussa.



Yksi minulle asia minulle tuli hyvinkin tutuksi tyttöjen ollessa pieniä. Nimittäin joskus hoksasin, kun he eivät olleet juurikaan mitään syöneet, kun oli ollut hulinaa tai jotakin muuta. Kerran kokeilin antaa pullosta maitoa nukkuvalle lapselle. Maitoa ei ollut ollenkaan tehnyt kauppaansa herellä ollessa ja sitten vauva nukahti ilman maitoa syliini. Minäpä hivutin pullon suuhun ja kas... vauva joi pullon tyhjäksi nukkuessaan =). Tätä sitten harrastin aika ajoin.



Mutta siis mitäpä sinulla olikaan kysyttävää =) heh empäs enää muista.



Niin siitä peräkkäin syöttämisestä. Kokeile ihmeessä kaikkia konsteja. Sooloile ja hae sopivaa rytmiä tai järjestystä. Minä ainakin niin tein ja lopulta löysin sen meille hyvän järjestyksen. Eikä minun sitä järjestystä tarvinnut pitää kauaa yllä, kun tytöt sitten oppivat siihen rytmiin, niin he myös siitä itse ovat huolehtineet. Minun ainakin oli ihan pakko saada tytöt oppimaan ja pysymään samanrytmisinä, muuten ei olisi minun elämästä tullut mitään muuta kuin syöttämista ja syöttämistä ja nukuttamista. Kun tytöt olivat ja ovat edelleen samassa rytmissä, saan päivällä hengähtää ja laittaa kotia kuntoon, pestä pyykkiä, lukea lehden, syödä rauhassa jne. Muuten minulla ei olisi ollenkaan omaa aikaa sillä Mieheni on hyvin kiinni työssään, hän eikä pysty tekemään kahdeksasta neljään, vaan päivät venyy pitkiksi.



Ei ne vauvat kauaa kiukuttele jos heille " väärään" aikaan tarjoile ruokaa, äkkiä he siihen tottuvat!



Tsemppiä!



Rva-Kevät ja tyttöset 1v 2kk

Meillä arki helpottui kun opin ennakoimaan tuon näläntunteen. Jos vasta siinä vaiheessa, kun nälkä on jo päällä, rupesi lämmittämään ruokia, niin huudoksi meni ja pahasti... Meillä siis katsottiin päiväsaikaan kellosta, että kun edellisen ruokailun aloittamisesta oli noin 2,5 tuntia, ruvettiin valmistautumaan seuraavaan. Pulloruuat syötin peräkkäin sylissä (toista heilutin jalalla sitterissä sen aikaa), kiinteät (jotka meillä oli alusta asti kuvioissa) joko peräkkäin tai yhtä aikaa (vuorotellen) sittereissä vierekkäin.



Pojat on nyt 1 v 2kk (korjattua ikää 10 kk) ja edelleen ruokaväli päivällä on maks. 3 h.