Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä apua lapselle

Vierailija
06.08.2007 |

Auttakaas nyt kun mun hermot ei enään kestä. Meillä 9 vuotias tyttö, jolla tuntuu olevan ikuinen uhmaikä. Mikään ei ole koskaan hyvin, naama on aina väärin päin. Nyt on käytökseen tullut mukaan valehteleminen ja tekee sen ihan kirkkain silmin päin naamaa. Melkein joka kerta jää siitä vielä kiinni ja silti jatkaa. Väittää ettei kukaan välitä siitä, hän on ihan tyhmä ja kaikkea muuta mukavaa.. Tytöllä kolme pienempää sisarusta ja tyttö ainoa jonka kanssa joudum tappelemaan joka asiasta joka päivä. Kaikkeni olen yrittänyt, mutta en kerta kaikkiaan jaksa enään. Alkaa melkein tuntumaan siltä kun olisi helpompaa elämä jos tyttö muuttaisi muualle. Jos nyt on jo näin kamalaa niin mitä se on murrosiässä?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Murrosiässä saattaa olla jo myöhäistä, puuttukaa asiaan nyt. kyllä perheneuvolassa on pienemmistäkin ongelmista käyty, ja jonot ovat pitkät!!

Vierailija
2/4 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

nosto

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotkut tytöt kaipaavat jo pienenä suuntaa elämälleen ja jos sitä ei ole he tempaisevat päälle millään ei ole mitään väliä vaihteen. He todellakin katsovat kuinka pitkälle voivat mennä ennenkuin joku muu ottaa heidän huolensa kantaakseen ja auttavat uudestaan " normaalin" elämän alkuun.

Varaa aika ihan minne vaan että saatte apua.

Vierailija
4/4 |
06.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä muuta teette yhdessä kun tappelette. Kirjoitit että hänellä on kolme pienempää sisarusta. Oireista päätellen hakee vain paikkaansa perheessä, itsekin neljän lapsen äitinä huomaan toisinaan tuon esikoiseni jäävään liian usein vähimmälle huomioinnin suhteen, koska pienemmät tarvitsevat erilailla viihdyttäjää kuin hän. Oma tyttäreni on tosin muutaman vuoden tytärtäsi vanhempi. Meillä oli myös tuota ikuista marinaa ja valehtua ja itsensä mollaamista. En kylläkään riidellyt hänen kanssaan vaan koetin sanoa jotain myönteistä, kun kuitenkin harmitti ytön puolesta josko hänellä on oikeasti paha olla tai muut kiusaa.



Marina väheni kummasti kun olen tavaksi isojen tyttöjen hetken esim. viikonloppuisin annan valvoa pienempiä sisaria myöhempään ja sitten hän saa muutaman tunnin ajaksi äidin jakamattoman huomion joskus katsomme jonkun kivan elokuvan tai pelaamme pelejä. samoin olen iltaisin joustanut nukkumaan menossa sen verran, että juomme iltateet kahdestaan.



Välimme ovat nyt huomattavasti paremmat ja pystymme keskustelemaan siitä miksi joskus joutuu jokainen joustaa.



Tsemppiä ja jaksamista