Mä vihaan yllätysvieraita!!!! Onko liikaa vaadittu, että soittaisi etukäteen?!

nykykulttuurin mukaan kylään ei mennä etukäteen ilmoittamatta/kutsumatta. Jos ihmiset haluaa rentoutua ja viettää aikaa mökillä ihan rauhassa niin ei sinne todellakaan yllätysvieraita kaivata!

Mä olen niin samaa mieltä ap:n kanssa ja ymmärrän suivaantumisen. Luulenpa kuitenkin, että tuollaiset idiootit eivät ymmärrä edes vihjailuista, että kylään tullaan kutsuttuna tai edes ilmoitetaan etukäteen.

Luulisi, että näin kännykkäaikana olisi helppo ringauttaa ja kysäistä, että onko isäntäväkin kotosalla. Tällöin isäntäväellä on vielä perääntymismahdollisuus (" ollaan kuule just astumassa ovesta ulos, tulkaa kylään joku toinen kerta" ), jos vierailu ei sillä hetkellä sovi kuvioihin.



Meille ei onneksi kukaan muu pölähdä varoittamatta paikalle kuin anoppi, mutta anoppi ja sen suku onkin sellaisia maalaistolloja, että nehän marssii ovikelloa soittamatta suoraan sisään, jos ulko-ovi ei kesälläkin ole tiukasti takalukossa.

Valitettavasti niitä tapauksia riittää, jotka eivät ymmärrä vaikka monesti sanoisi, että soittakaa jos olette tulossa.



Haluan voida kulkea kotonani alusvaatteisillani ja relata välillä siivoamisen kanssa ja juuri silloin kylään tupsahtaa joku yllättäen. Ei kivaa.

Itse soitetaan aina, jos ollaan johonkin menossa.

Kerran oltiin menossa erään miehen sukulaisen luo, oltiin soitettu etukäteen ja hän sanoi, että voi tulla. no, kun mentiin, niin siellä oli kynttiläillalliset menossa, (oli paikalla tää sukulainen ja hänen miehensä) ja tuntui, että oltiinkohan oikeesti tervetulleita.

Kun ovella huomasin, että heillä oli ruoat ja kaikki kesken ja pöytä oli hienosti katettu, niin sanoin, että oikeesti me voidaan tulla vaikka huomenna niin tää emäntä vain sanoi,e ttei haittaa, me syödään tässä ja juodaan sitten yhdessä kahvit. itsellä jos olis tuollaiset illalliset menossa, niin oisin kyllä puhelimessa sanonut, ettei sovi tulla. mutta häntä ei häirinnyt.

Entisaikaan vapaa kyläily koski vain sunnuntai-iltapäiviä. Silloin joka talossa vietettiin pyhäpäivää, ja kirkonmenojen jälkeen oli sopivaa viettää sitä epävirallisemmin. Jokainen tiesi, että sunnuntaina sopi lähteä kylään ja joka talossa voitiin halutessaan valmistua siivouksin ja leipomisineen vieraisiin. Lauantaihan oli usein maataloustyöviikon jälkeinen siivouspäivä, joka aloitti viikonlopun vieton. Kylläpä tiedän ihan yleisesti sanottavan, että " noh kukas se nyt arkena poikkeaa" , ja silloin odotettiin vieraalla olevan jotain aivan erityisen kiireellistä asiaa kerrottavanaan. Arkisin tehtiin raskasta työtä usein iltamyöhään, joten eipä silloin ollut aikaa kyläilyyn (paitsi kesää viettävillä kaupunkilaisilla, jotka itsestään selvästi ilmaantuivat maaseudulle sukulaisiin).



Tässä pieni historiakatsaus, mutta samaa tapaa on edelleen jäljellä siitä huolimatta, että moni on töistään vapaa myös arki-iltaisin. Kyläilyaika on ehkä laajentunut sunnuntain ohella lauantaiksi ja kyllä siitä usein sovitaan suullisesti tai soitetaan kutsuakseen kylään. Täällä päin ei tosin moni soita ilmoittaakseen tulostaan, vaan aina jos halutaan seuranpitoa, kutsutaan omaan kotiinsa.