Mies 26v asuu maalla vanhempiensa kanssa eikä ymmärrä, miksen käy mielelläni heillä

mutta tuo kuulostaa aika kompleksiselta. huh huh.

no en lähtisi minäkään miehen vanhempien luo asumaan. Ellei kyseessä olisi jokin lyhyt aika vain joka on jossain asuttava.

Ainahan maalla on ollut tapana, että asutaan lähekkäin eli isovanhemmat ja sitten yksi lapsista jää asumaan kotitaloa ja perustaa perheen.



Mutta av-logiikka on sellainen, ettei 6-vuotias voi olla yksin pihalla, 14-vuotiasta ei voi jättää yksin yöksi eikä vielä 16-vuotiasta jättää yksin viikonlopuksi, puhumattakaan siitä, että 17-vuotiaan paikka ei ole ruotsinristeilyllä humalaisten seassa. Mutta jos 19-vuotias asuu vanhempiensa luona niin kyseessä on kamala nössö.



Minusta ei ole mitään outoa jos 26-vuotias asuu MAALLA vanhempiensa kanssa, ymmärsin, että kyse on maalaistalosta ja 26-vuotias pitää sitä nykyään. Toki sen ymmärrän, ettei ap välttämättä halua sinne mennä jos ei ole tottunut noin tiiviisiin perheyhteyksiin.

mikä ap:n asema on.

etsiä töitä kaupungista, mutta nyt aikookin ottaa vanhempien tilan haltuunsa sitten 3-4 vuoden kuluttua, jolloin vahemmat ehkä rakentavat talon miehen talon viereen. Mies ei ollenkaan ymmärrä minun tunteita tässä asiassa, hänestä minun pitäisi vain tulla useammin ja pidemmäksi aikaa " asumaan" heille :(.

Ymmärrän täysin ettet halua mennä äidin hoiviin vierailemaan. Pistä mies ymmärtämään se myös, sitten voitte molemmat tehdä ratkaisunne.

Siis se nuori isäntä voi silti olla aikuinen ja niille vanhemmille voi laittaa oman siiven ja asunnon. Tuo on tosi lapsellisen oloista.

... saman katon alla tai pihapiirissä asuu ainakin pari sukupolvea. Mikäli kyseessä olisi kaupunkilaisperhe ihmetyttäisi minuakin.

ajoissa loppu, mikäli et kestä ajatusta muuttaa maalle...kun kerran tiedät että mies jatkaa sukutilan pitämistä. Niin se vaan maalla on, monesti appivanhemmat jäävät asumaan lähistölle auttelemaan tilan töissä. Jotkut muuttavat kauemmaksi, etteivät häiritse nuorenparin elämän perustamista.



Jos aiot jatkaa miehen kanssa tee selkeäksi oma kantasi, ja jos ei vastakaikua kuulu olisi viisainta erota, ettei mene pilalle molempien elämä, ja ehditte vielä löytää jonkun jonka kanssa voi elää siellä missä haluaa yhteisymmärryksessä.

ja sitten 3-4 vuoden päästä sinne maalle? Miten " maalla" se paikka on? Onko lähellä mitään kaupunkia tai edes jotain kyläpahasta?

a) ei ole työpaikkoja alaltani, ja en aio opiskella 5 vuotta korkeakoulussa päästäkseni emännäksi

b) en ole tottunut siihen, että esim. sisään lappaa kyläläisiä, kaikki tuntee toisensa ja juorutaan paljon

c) jos ajattelee lasten hankkimista, niin en halua kasvattaa lapsia seudulla, jossa suurin osa on syrjäytyneitä, rasisteja jne..

d) haaveissani on valmistuttuani muuttaa työpaikan perässä jonnekin, mistä nyt saa vakipaikan

e) minusta ei koskaan voi tulla emäntää, joka kokkaa monet ruuat päivässä, pitää asunno tiptop ja odottelee miestä kotiin.. en vain ole sellainen.. ja mies taas arvostaa suuresti sitä, että kaikki tehdään alusta asti itse jne..



jne.. :(. Mies sitä paitsi asuu tosiaan ihan " poikasena" siellä, hänellä on oma teinihuone, josta kuuluu jokainen narahdus ja puhe vanhempien huoneeseen, joka on vieressä. Minä haluaisin yhteisen elämän miehen kanssa, johon kuuluisi yhteisiä haaveita (esim. mies on ehdoton, että jää vakituisesti asumaan siihen kyläpahaseen.. minä en sinne sopeudu ikinä.. mutta miehelle ei käy edes kompromissi, että se olisi vaikka kakkosasunto tms. viikonloppupaikka).

tee. Nytkin tulevasta viikonlopusta mies hyvin nihkeästi lupasi tulla luokseni (minulla on töitä sitä paitsi siten, etten pääse maalle nyt viikonloppuna), kun hänen isänsä oli ollut sitä vastaan (pitäisi tehdä kuulemma koko viikko töitä).



-ap

18, sun pitäisi ymmärtää, jos aiot suhdetta jatkaa, että maatilan töissä ollaan kiinni 24/7, 365 päivää vuodessa. Ei se onnistu niin, että mies jättäisi esim. eläimet hoitamatta muutaman päivän ajaksi, että pääsisi hoitelemaan sua.

mies tulee jäämään maalle jatkamaan maanviljelystä kotitilalleen. Ja kuvailemasti järjestely ei todellakaan ole maaseudulla mikään ihmeellinen. Jos maatilalle muuttaminen ei tyylisi sovi tai tule koskaan sopimaan, on syytä tehdä asia selväksi puolin ja toisin. Ei sinusta toki tarvitse maatilan emäntää tulla, monihan jatkaa työtä kodin ulkopuolella mutta kyllä maatilalla asuminen silti sitoo koko perheen aivan eri tavalla kuin tavallinen palkkatyö (lomien ja vapaiden viikonloppujen puute, miehen kausiluontoinen totaalinen työsidonnaisuus silloin kun töitä on esim. kylvöaikaan tai syksyllä puintiaikaan tai jokapäiväinen kiinniolo jos talossa on eläimiä). Samaten varsin läheinen suhde miehen vanhempiin on tosiasia, monesti asuvat joko samassa pihapiirissä tai ihan lähellä, onhan kyse heidänkin kodistaan, vaikka " isäntä" vaihtuukin ja lisäksi usein sukupolven vaihdoksenkin jälkeen entinen isäntä ja emäntä ovat pitkään apuana töissä.



Todennäköisesti mies ei tule joksikin työttömäksi toimistorotaksi kaupunkiin pelkästään sinun vuoksesi. Keskustelkaa asiasta rehellisesti. Tuntuu, että joko et ole asiaa halunnut tai kyennyt jo aikaisemmin ymmärtämään vaikka lienee ollut itsestään selvää jo pidemmän aikaa.

kuulostaa siltä, ettei juttu tulisi toimimaan. Jos sinä et halua maalle ja mies ei halua kaupunkiin niin ei siinä oikein vaihtoehtoja ole.



Itse en kanssa missään nimessä muuttaisi maalle, ei ole minun juttuni. Olette vielä nuoria, ehditte etsiä toisen kumppanin, jonka kanssa perustaa perhe. Mutta jos jäät tähän suhteeseen, joka ei kirjoitustesi perusteella näytä toimivan niin voi olla, että 10 vuoden päästä surkuttelet miten annoin tilanteen mennä näin pitkälle.

Varsinkin, kun miehen " tarina" on muuttunut ajan mittaan, ensin asumisen piti olla väliaikaista jne, nyt sitten onkin pysyvää. Minä en vain ole mitään maalaisemäntä-ainesta, vaikka maalla viihdynkin silloin tällöin, enkä ole mikään hienostelija ainakaan pahimmasta päästä, vaan ainaskin navettatöissä avittanut ja mielenkiinnolla seurannut maalaiselämää. Ei minusta silti ole sinne vakiasujaksi esim. perhettä perustamaan.

KAIKKI kaupungissa, myös alani työpaikat. Asiasta käytiin kitkan sävyttämää keskustelua, mutta jotenkin ei haluttu avata asiaa, kun ei tiedetty, miten suhde tulee muutenkaan etenemään. Nyt asia on noussut taas pintaan, kun miehen piti muuttaa luokseni ainakin syksyksi (ja etsisi tosiaan oman alansa töitä), mutta nyt siihenkin tuli muutos, mikä harmittaa minua mielettömästi. Yhteistä aikaa on ollut tosi vähän ja sekin aina puhelujen (vanhemmilta) ym. kiireen täyttämää. Tila on siis vielä miehen vanhempien omistuksessa ja työskentelevät siellä, mutta mies on apuna ja vähitellen kait hivuttautuu isännän rooliin.



Tällainen etäsuhde, jossa tulevaisuuskin näyttää hieman epäilyttävältä, ei vastaakaan enää niitä unelmia, mitä mulla on ollut parisuhdetta koskien. Vielä kun mies on aika perinteinen mies, ei juuri puhelimessa jaksa puhua, hellyyttä ei saa millään tavalla niinä aikoina, kun ollaan erossa. Silti tiedän, että vika on enemmänkin tilanteessa, ei miehessä.



Niin ja mitä tulee vanhempiin niin.. olen tottunut etäisiin väleihin vanhempien kanssa. Ei tulisi kysymykseenkään, että haluaisin esim. miehen vanhempien käytännössä asuvan luonamme, vaikka vanhemmista kovin paljon pidänkin. Ajatus tuntuu vieraalta ja omituiselta.

usko pois - olet oikeassa. tietty olet oikeassa, onhan se sinun elämäsi.



tee päätös ja elä sen mukaan.

jos sinusta tuntuu ettei suhteenne ole sellainen kuin toivot, niin se ei ole, itse sen tiedät. ei nuo haaveesi ihan mahdottomilta tunnu, joten sinulla on vielä varmasti ihana elämä edessäsi. älä hukkaa sitä.