Uskomatonta. Kärsimme lapsettomuudesta ja lopetimme yrittämisen,

Yksi niistä on luovuttamisen tunne. Oikeastaan lapsettomat luovuttavat monta kertaa, jotkut jopa jokaisten kuukautisten jälkeen. Luomutärppejä kyllä tapahtuu, mutta virheellisesti lapsettomat kuvittelevat, että nyt sitten luovutin ihan oikeasti. Aikaisemmat " luopumiset" eivät olleet aitoja, sillä en aloittanut uutta harrastusta, en matkustellut, en tehnyt sitä enkä tätä. Tosiasiassa tällaisilla asioilla kuin harrastukset ei ole mitään tekemistä niinkin perustavaa laatua olevan biologisen toiminnon kuin hedelmöittymisen kannalta.

Anoppi jaksoi jauhaa tuota paskaa vuosi tolkulla, vaikka meillä oli päivän selvää, että lapsen saaminen ilman todellista ihmettä ilman hoitoja ei olisi mahdollista. Miehellä oli eläviä siittiöitä niin vähän ja nekin lähes liikkumattomia ettei niitä saatu edes laboratoriossa suotuisissa olosuhteissa hedelmöittämään munasolua. ICSI-hoidoilla onneksi saimme lapsen, mutta edelleen se helvetin haahka jaksaa söpöttää siitä yrittämisen lopettamisesta.

Mekin lopetettiin yrittäminen parin vuoden yrittämisen jälkeen. Päätettiin, että ei kai niitä lapsia nyt oo tulossa. Muutettiin ulkomaille, mä alotin uudet opinnot, ei sen kummemmin ajateltu koko lapsiasiaa. Ja ihme ja kumma,

en tullut mysteerisesti raskaaksi!

Sitten muutaman vuoden päästä yhtäkkiä tulikin olo, että ehkä sittenkin halutaan vielä yrittää. Uudet hoidot - ei tulosta. Adoptiotakin sitten mietittiin, mutta se jäi tietyistä syistä. Nyt taas yli vuoden verran on mennyt niin, että ei paljoa hoidot huvita, ja saa nyt nähdä mitä elämässä tapahtuu, eikä ole tapahtunut mitään ihmettä :)

siemenneste naisen värkkkiin.

Kaikkee tekin sepustatte.

Minua aina kiinnostaa tietää, että miten käytännössä lopetetaan yrittäminen? Lopettamalla yhdynnät, vai?

Ja kyllä se yrittämisen lopettaminen kannattaa, tiedän lähipiirin kokemuksista.

Että tuleeko sitten raskaaksi vai eikö tule?

ps. olen kuullut ratsastuksen positiivisesta vaikutuksesta lapsettomuuteen (se tärinä ja tietty jos vika ei ole miehessä)

kyllä ainakin 50 % lapsettomista vika on korvien välissä!

Vierailija:

kyllä ainakin 50 % lapsettomista vika on korvien välissä!

Vierailija:

ps. olen kuullut ratsastuksen positiivisesta vaikutuksesta lapsettomuuteen (se tärinä ja tietty jos vika ei ole miehessä)

Milloin se on greippimehu, milloin punaviini, milloin ratsastus...

Mieluummin uskottelee itselleen, että kyllä teilläkin tärppää kun vain lopetatte sen yrittämisen.



Anoppi jaksoi jauhaa tuota paskaa vuosi tolkulla, vaikka meillä oli päivän selvää, että lapsen saaminen ilman todellista ihmettä ilman hoitoja ei olisi mahdollista. Miehellä oli eläviä siittiöitä niin vähän ja nekin lähes liikkumattomia ettei niitä saatu edes laboratoriossa suotuisissa olosuhteissa hedelmöittämään munasolua. ICSI-hoidoilla onneksi saimme lapsen, mutta edelleen se helvetin haahka jaksaa söpöttää siitä yrittämisen lopettamisesta.

[/quote]

Vierailija:

22, yrittänyttä ei laiteta

Totuus on, että jos paneminen ei auta, niin lääkäri kyllä auttaa.

Vierailija:

Vierailija:

22, yrittänyttä ei laiteta

Totuus on, että jos paneminen ei auta, niin lääkäri kyllä auttaa.

Joo. Esikoisemme sai aikoinaan alkunsa vasta neljän vuoden yrittämisen ja hoitojen tuloksena. Juttelin silloin gynekologini Merja Tuomi-Nikulan kanssa siitä, missä määrin stressi vaikuttaa (ml. kova lapsentekopaine) raskaaksituloon ja hän sanoi, että se voi jossakin määrin vaikuttaa, mutta hän on hoitanut monia naisia, jotka ovat tulleet raskaaksi ihan kamalissa elämäntilanteissa (kesken työn vaihtoa, omaisen kuolemaa jnejne), joten aivan varmasti stressi ja kova yrittäminen eivät ole RATKAISEVA tekijä.



TOISAALTA kuopuksemme sai luomusti alkunsa lomalla, kun emme " yrittäneet" vauvaa sen kummemmin (ovis oli lomamatkan aikana, ja ajattelin, että en ota reissuun ovistestejä ja unohdan koko asian - varaan kuukautisten jälkeen ajan klinikalle, jossa oli vielä meidän alkioitamme pakkasessa... no, kuukautisia sitten ei kuulunutkaan!)



Joten monella on kokemuksia siitä, että rentoutuminen auttaa.



Eli paha sanoa. Ainakin se on niin, että väkisin sen stressin unohtaminen on todella vaikeaa. Eli voi saada stressiä siitä, että stressaa!

kun yrittäminen lopetettiin jo 5 vuotta sitten ja sittemmin on saatu kaksi adoptiolasta... kun " totuushan" on se että *heti* kun lähtee adoptioprosessiin niin tulee raskaaksi. Eli meillä pitäisi olla vähintään viisi lasta, eli se joka tuli kun lopetettiin yrittäminen, kaksi adoptioprosessien seurauksena meille syntynyttä, sekä tietysti nämä kaksi nykyistä.



(kun aikanaan saimme tiedon esikoisesta, eräs ex-lapseton tuli sönkkäämään, että onneksi olkoon, mekin oltiin Kolumbian jonossa mutta ONNEKSI sitten tulin raskaaksi - minä pamautin, että no ONNEKSI me tajuttiin käyttää ehkäisyä.)

Vasta kun et lue mitään aiheeseen liittyvää, et mieti vauvannimiä, et katsele kaupoissa vauvanvaatteita. Sitten olet vasta haudannut haaveet ja se yllätys voi tapahtua.

t. se yksi ICSI-hoidoissa ollut

Vierailija:

ap, se että pyörit tällä palstalla kertoo sen että et ole unohtanut vauva-asiaa vaan se pyörii mielessäsi koko ajan

Vasta kun et lue mitään aiheeseen liittyvää, et mieti vauvannimiä, et katsele kaupoissa vauvanvaatteita. Sitten olet vasta haudannut haaveet ja se yllätys voi tapahtua.

Katsastelin lähinnä adoptiopalstaa ja eikös tämä ole aihe vapaa -palsta? Kai tänne saa kuka tahansa kirjoittaa. Vauva-asia ei pyöri enää ollenkaan mielessäni, mutta halusin tehdä tämän aloituksen, koska niin moni elää tuossa harhaluulossa kuin sinäkin. En mieti vauvannimiä enkä ole koskaan katsellut vauvanvaatteita. Miksi ihmeessä tekisin moisia? En ole koskaan ollut raskaana eikä tapoihini kuulu hötkyillä turhia. Haaveet on haudattu jo aika päiviä sitten. Miksi se on niin vaikea sinunkaltaisten hyväksyä?

ap

Vierailija:

Totta kai psyyke vaikuttaa, vaikuttaahan se kk-kiertoonkin.