Missä vaiheessa raskautta keskenmenon pelkääminen helpottaa?
Millä viikoilla sitä uskaltaisi alkaa oikeasti iloita odotuksesta ja suunnitella ja miettiä tulevaa yms? Hullu kysymys sinänsä mutta ikävät kokemukset vaan pyörii mielessä... Nyt viikkoja 13.
Kommentit (20)
hyvin meni molemmissa kaikki.. tokan lapsen kohdalla mun mielestä toi keskenmenon pelko oli hieman isompi kun ekaa odottaessa...
Mutta pelko ei lopu koskaan...
Terveisin tänään neljäs raskaus rv 22+0 :)
pelkäsin että on vammainen/vammautuu synnytyksessä, kätkytkuolemaa, ettei kehity normaalisti, että ilmenee joku outo sairaus jne jne jne
hallitsemaan pelkojaan koska niitä todellakin lasten kanssa riittää. Samaa mieltä numeroiden 2 ja 6 kanssa. Raskasuaika on vasta harjoittelua tulevaisuutta varten.
on ohitettu viikolla 13. Itselläni tämä fakta oikeasti auttoi eli sen viikon jälkeen uskalsin jo ajatella vauvaa ja tulevaisuutta.
Kyllä sitä menettämistä silloinkin pelkäsi, mutta mitä pidemmälle raskaus eteni sen vähemmän pelkäsi lapsen menettämistä kohtuun. Synnytystapahtuma tosin taas pelotti.
Tuntuu hurjalta ajatella että jos ihminen selviää vatsassa olosta ja syntymänsä jälkeisestä vuorokaudesta kuoleman riski pienenee ihan hurjasti.
Eli jos on keskenmenoja takana, tuntee helpotusta kun on päässyt niistä viikoista ohi. Mulla ei tule helpottamaan ollenkaan, kun takana on kohtukuolema rv 39+6. Tämä on yhtä helvettiä.
Helpotusta tuo tieto, että synnytys käynnistetään n. rv 38 ja joka viikko kontrolli äitiyspoliklinikalla.
Vierailija:
Eli jos on keskenmenoja takana, tuntee helpotusta kun on päässyt niistä viikoista ohi. Mulla ei tule helpottamaan ollenkaan, kun takana on kohtukuolema rv 39+6. Tämä on yhtä helvettiä.Helpotusta tuo tieto, että synnytys käynnistetään n. rv 38 ja joka viikko kontrolli äitiyspoliklinikalla.
Synnytys käynnistetään lähinnä henkisen puolen takia. Tosin mukana on myös riskiraskausjuttuja (raskausdiabetes ja hyytymistekijä).
Vierailija:
on ohitettu viikolla 13.
Minä suosittelen varhaisraskauden ultraa noin viikolla 8, jolloin hyvällä laitteella nähdään tarkasti sikiön koko ja syke. Jos nämä vastaavat raskauden kestoa, niin ns. keskenmenoriski on jo ihan olematon.
Itsestäänselvää on, että senkin jälkeen keskenmenoja sattuu syystä tai toisesta, kuten myös keski- ja loppuraskauden kohtukuolemia, mutta erilaisia riskejä kohtaamme niin vauvoina, lapsina kuin aikuisinakin ihan joka päivä, niin kuin tässäkin ketjussa ovat äidit kertoneet.
Nyt kasassa 15 viikkoa, ja pikkuhiljaa alan innolla odottamaan niitä kunnon töytäisyjä. Nyt vaan ollut jotain epämääräistä kuplintaa, josta nyt ei saa mitään varmuutta.
http: //www. tekay. fi/index. php?option=com_content&task=view&id=20&Itemid=66
Kyllä tuo 12-13 viikkoa on vieläkin aika hyvä raja.
Toki välillä se kävi mielessä, mutta ajattelin sen niin että jos se tapahtuu niin sit niin on tarkotettu eikä sille mitään voi.
Vieläpä myöhäinen joten tässä saa vielä aika monta viikkoa odotella jos noiden raskausviikkojen ohi päästyä vaikka helpottaisi...
En minäkään ole pelännyt juurikaan. Tottahan sitä miettii asioita mutta ei niille mitään voi ja kuluttaa vaan voimiaan pelkäämällä. Nyt rv 27 ja keskityn siihen että vauva pysyy kyydissä mahd. pitkään.
Sen jälkeen aloin varovasti uskoa, että tälläkertaa keskenmenon riski on melko pieni.
Todettiin ultrassa vasta rv 12+3. Ei mitään merkkejä sitä ennen.
Seuraavassa raskaudessa menin alkuraskauden ultraan rv 7 ja syke näkyi ja kaikki oli kunnossa. Pikkasen helpotti tuolloin. Kuitenkin pelkäsin koko raskauden vauvan menettämistä ja sen jälkeen kätkyt kuolemaa ym. ym.
Nyt odotan toista lasta rv 6+3 enkä mene alkuraskauden ultraan. Toivon parasta mutta pelko keskenmenosta on kova.
Vierailija:
pelkäsin että on vammainen/vammautuu synnytyksessä, kätkytkuolemaa, ettei kehity normaalisti, että ilmenee joku outo sairaus jne jne jne
helevetin tyhymä, vaikka on takana jopa keskenmeno, en jaksa tuollaisia miettiä. Nyt kyllä ollaan jo 36+ viikoilla, mutta voishan tässä edelleen pelätä vaikka mitä, jos niikseen tulee. Mutta olenkin sellainen, että suren vasta sitten, kun tai jos on sen aika, enkä pilaa elämääni tai tässä tapauksessa odotustani suremalla kaikkea mahdollista.
Se kuule yhtä pelkoa koko lapsien teko, saanti, kasvatus jne.