uskomaton tuo yllätysvauva juttu vauva lehdessä

Eihän niillä ole mitään tekemistä ovuloinnin, tai raskauden kanssa, vaan johtuvat pillereistä!



Ja tosiaan, jos tämäkin vauva oli syntynyt n. rv 35, niin ennen sitä ei välttämättä kovia liikkeitä olekaan...

Mulle naistentautien ja synnytysten erikoislekuri sanoi, että mun vehkeillä ei tehdä yhtääkään lasta luomusti, sen verran pahasti on tukossa paikat ja lätkäisi ajan hedelmöityshoitoon.

Meni kuukaus, toinen, kesäloma ja elokuu tuli... Oli outo tunne mahassa, särki, närästi, väsytti ja vituttikin... Menkatkin tuli ja meni.. Lopulta oli pakko tehdä testi, plussaa tuli.

Vauvan laskettu aika siirty kolmeen kertaan aina aikaisemmaksi.



Terve lapsi tuli, onneksi vaikka olin ehtinyt ottamaan muutaman siiderinkin, kun en tiennyt olevani raskaana...

Ihminen huijaa itse itseään. Aniharvoin käy todella niin, että vauva on yllätys.

olin 28 viikolla raskaana kun sain tietää ylläristä. olin 28v ja olen korkeasti koulutettu ;). Söin minipillereitä, en unohtanut ottaa niitä. Olen hoikka ja pitkä, lihoin 4kg ja mahassa oli koko ajan sellanen olo niinku menkat olis ollut tulossa, rinnat oli pinekät, mutta laitoin kaikki minipillereiden piikkiin, koska mulla ei ollut ollu menkkoja kuukausiin niiden kanssa muutenkaan. Sit kun vatsaa alkoi vihlomaan menin lääkäriin, joka totesi raskauden. Onneksi ei ollut synnytys käynnistynyt, ihan vaan pahoja liitoskipuja (kai), et kyllä näitä sattuu.... Vauva syntyi 38 viikolla, ihan terve tyttö :)

Nimittäin vois olla mun ex kaveri. Iät täsmää, äidin ja tyttären.

meni kovien kipujen vuoksi päivystykseen ja sieltä suoraan synnytyssaliin. Kukaan ei epäillyt, edes tytön oma raskaana oleva sisko eikä myöskään oma siskoni joka päivittäin oli töissä hänen kanssaan. Terve lapsi syntyi. Oli kuulemma epäsäännölliset kuukautiset, tulleet kuitenkin loppuun asti sekä oli lihonut " joka paikasta" mutta kukaan ei arvannut...

HCG:n määrä on suurimmillaan n. rv 12 aikoihin (jopa lähes 300 000 yksikköä), jonka jälkeen sen määrä laskee. SILTI sitä on veressä koko raskauden ajan tuhansia-kymmeniä tuhansia yksiköitä (mIU/ml)! Huonoimmatkin kotitestit reagoivat 50 yksikköön, joten raskaustesti näyttää aivan takuuvarmasti positiivista myös raskauden loppupuolella.



Arvoja voi tsekata täältä:



http: //metku. net/~pesu/faq. php

Mulla 3 lasta. Ensimmäinen tuli 2 v. yrittämisen jälkeen, nyt murkku.



Sen jälkeen kaikki hormonit sekaisin, menkat 15-75 pvän välein. Todettiin ennenaikaiset vaihdevuodet 34 vuotiaana. Voi sitä itkua, sillä halusimme toisen. Söin vaihdevuosilääkkeitä pari vuotta ja luin kaiken mahdollisen kirjallisuuden. Sitten päätin lopettaa lääkkeet, vanhuuspelko iski. Vuosien päästä olinkin spontaanisti raskaana, ainoa epäilys oli huonovointisuus. Näille lapsille tuli ikäeroa vajaa 10 v.



Päätimme, että jos kolmas tulee parin vuoden sisään niin tulkoon. Mies väittää tietäneensä ennen minua, että olin raskaana. Olin väsynyt, ei muuta. Menkat tulivat ja menivät edelleenkin. Ikäeroa kahdelle viimeiselle 1 v. 4 kk.



USKON IHMEISIIN. ÄLKÄÄ SAIVARRELKO! Minun ei koskaan enää pitänyt saada lapsia lääkäreiden mukaan.

Enkä usko edelleenkään. Tai siis sen uskon, että äiti kieltää itseltään raskauden mahdollisuuden ja sitten alkaakin uskoa, ettei tämä voi raskautta olla ja elää niin kuin ei raskaana olisikaan. Siis ihan psyykkinen juttu.

viimeisellä kolmanneksella todetusta raskaudesta.

Oli erittäin tiukkapipoisen perheen tyttö, joka salaa vanhemmiltaan asui opiskelupaikkakunnalla yhdessä miehen kanssa. Sitten käynnistyi kaikkien yllätykseksi synnytys. Varmaan ei ollut uskaltanut sanoa hirviö-äidilleen aikaisemmin.



Toinen tapaus taas oli aika uskottava: vaihdevuosissa oleva ja aika lihava täti meni turvotuksen takia lääkäriin jo viidettä kertaa. Totesivat olevan jossain 7-8 kuukaudella ja pian syntyikin (meni siinä varmaan kuukausi tai kaksi) terve poika. Ikää oli muistaakseni 45-50, oli äitini ystäviä. Ei kyllä ollut mitään syytä kieltää itseltään: vakaa ja pitkä avioliitto, kaksi aikuista lasta ja muutenkin elämä hyvässä jamassa. Olivat onnensa kukkuloilla iltatähdestä ensishokin jälkeen.

Kyselee tuo joka epäilee että vois olla entinen kaveri!

tai tietää minkä kokoisia ovat nämä yllätysvauvat. Meiksillä kyllä maha alkoi näkyä jo varhain ja kunnolla, hoikka olen.

Onkohan näistä yllätysäideistä kertaakaan otettu ihan loppuvaiheessa kuvia, jossa näkyy myös tämä maha josta äiti itsekään ei arvaa, että vauvahan siellä?

Ihan kyllä kiinnostaisi nähdä, uskon että tässä tapauksessa kuvat puhuisivat enemmän kuin sanat. Ehkä sitten olisi helpompi tajuta, miten joku voi odottaa " yllätysvauvaa" .

Siis kohtu ei pullahda sieltä ollenkaan eteenpäin.

Vierailija:

Onkohan näistä yllätysäideistä kertaakaan otettu ihan loppuvaiheessa kuvia, jossa näkyy myös tämä maha josta äiti itsekään ei arvaa, että vauvahan siellä?

Mutta kun ei kerran mulle oo noin sattunut niin ei kenellekään muullekaan...niinhän se menee..

Vierailija:

tai tietää minkä kokoisia ovat nämä yllätysvauvat. Meiksillä kyllä maha alkoi näkyä jo varhain ja kunnolla, hoikka olen.

Onkohan näistä yllätysäideistä kertaakaan otettu ihan loppuvaiheessa kuvia, jossa näkyy myös tämä maha josta äiti itsekään ei arvaa, että vauvahan siellä?

Ihan kyllä kiinnostaisi nähdä, uskon että tässä tapauksessa kuvat puhuisivat enemmän kuin sanat. Ehkä sitten olisi helpompi tajuta, miten joku voi odottaa " yllätysvauvaa" .

mutta psykologisesta kieltämisestä on kyse, jos ei loppuraskaudessakaan itse tajua olevansa raskaana.



Siis vaikka olisi hoikka ja kukaan ulkopuolinen ei raskautta huomaisi, niin onhan äidin itsensä ihan pakko se jollain tavalla sisässään tuntea, että siellä jotain ylimääräistä on.

loppuvaiheessa näkyisi ulospäin eikä sitä tuntisi????Todella vaikea käsittää. Tietysti sitä väkisin vertaa itseensä joka loppukolmanneksella on niin suuri, että normaalielämä on mahdotonta, ei pysty nukkumaan kunnolla koska maha on tiellä, kävely on ankkamaista vaappumista yms. Ja tämmöisessä tilassa kun sitten ei huomaisi olevansa raskaana :-)

kaksi kertaa tälläisen yllätysvauvan synnyttäjän.



Molemmilla kerroilla on ulkopuolisille (jotka siis näkevät äidin ensimmäistä kertaa) päivänselvää ensisilmäyksellä, että raskaana ollaan.



Äiti itse ja lähiympäristö eivät ole kuitenkaan huomanneet. Molemmat näkemäni tapaukset ovat olleet varmasti normaalijärkisiä (ei kehitysvammaisia), mutta eivät varmaan skaalan fiksuimmasta päästä. Jotain outoa psyykkistä kieltämistä on varmaan usein mukana...?

että meillä oli jo ennestään lapsi ja yllätys vauva siis aivan tervetullut. Olisimme muutenkin alkaneet vuoden sisällä toisen yritykseen. Minulle tuli eka raskaudestakin tosi pieni vatsa ja tokalla sitten pulpahti kunnolla 34 viikolla. minun kohdalla ei todellakaan ollut psykologista, en ole teini ja yh vaan naimisissa ja yhden lapsen äiti ennestään. Minulla vaan ei ollut raskausoireita

Ihmismieli kieltää uskomattoman tehokkaasti tällaiset asiat. Olen ollut töissä synnytyssairaalan päivystyksessä (olen kätilö) ja yllättävän usein näitä yllätysraskauksia on. Kieltäminen on varsin tavallinen puolustusreaktio monissa muissakin asioissa; kuka kieltää siksi, ettei halua ja kuka siksi, ettei uskalla nähdä totuutta. Tyypillisiä esimerkkejä ei-toivotut raskaudet ja toisaalta ne, joita on pitkään yritetty, mutta lääkäritkin esim. todenneet " mahdottomiksi" . Uskomattomalta toki tuntuu juuri raskausoireiden, liikkeiden tai mahan kasvun huomiotta jättäminen, mutta uskon kyllä, että mieli pystyy ihmeisiin. Monen huomasin sitten asian toteamisen jälkeen havainneen näitä asioita, mutta silti helpommin ajatelleen niiden johtuvan jostain muusta, muka todennäköisemmästä asiasta. Ihmeellistähän se on!