Meidän lapsesta taitaa tulla nimetön... :(
Ainakin sen verran paljon minun ja mieheni nimiehdotukset menevät ristiin... En tajua yhtään mieheni älyttömiä ehdotuksia ja kohta olisi ristiäisetkin eli jotain pitäisi nyt piakkoin päättää...
Kommentit (23)
Ottakaa allakka esiin, tai printtaa joku pitkä nimilista, ja kumpikin sitten erikseen listaatte siitä ne nimet, mitä voisitte mitenkään harkita. Siis ei mitään suosikkeja vaan, vaan sellaisetkin, jotka on ihan ok. Kattokaa sitten, löytyykö niistä mitään samoja.
Minkälaisia ehdotuksia teillä sitten on?
Ja mieheni ehdotuksia nimeksi mm Hannah, Rhiannon, Inca nimenomaan c:llä.... D: Niin ja ihan suomalaisia ollaan...
oman lapseni suloinen nimi löytyi av:n avustuksella.
Sellainen nimi joka on molempien mielestä " ihan kiva" .
kiva osata lausua oman lapsensa nimi ilman hirveää astmakohtausta... (Hannahhhhhh....)
kun sitä ei kuitenkaan äännetä. Rhiannon? huhhuh.
Ei tuollaisia korneja ulkomaalaistyyppisiä, vaan harvinaisia ugrisuomalaisia. Lopulta tietysti (!) nimi tuli minun listastani, ja vieläpä ykkössuosikkini kelpasi miehellekin.
Hankalia nämä päätökset. Jos tulokas on tyttö niin nimiä on liikaakin, jos poika niin ei löydy mitään molempia miellyttävää.
mutta liian samanoloinen isonsiskon nimen kanssa..
Hei
Me mietittiin tyttömme nimeä kauan.
Ei tuntunut kummankaan ehdotukset kelpaavan toiselle ja sitten päätettiin, että lapselle annetaan kalenterista löytyvä nimi.
Molemmat otti kalenterin käteen ja kirjoitettiin omille lapuillemme kaikki nimet jotka vähänkin voisi kelvata.
Sitten laitettiin laput vierekkäin ja poistettiin ensin miehen lapusta ne nimet joita ei löytynyt minun lapustani ja sitten toisinpäin.
Lopputuloksena oli kaksi lappua jossa oli samoja nimiä ja niiden nimien joukosta otettiin tytöllemme nimi.
Että mies keksii pojalle ja mä keksin tytölle.
Esikko on poika ja nimi täysin isin keksimä. Tykkäsin heti siitä nimestä.
Ainut minkä mä tahdoin pojan nimeen oli se kolmas nimi, joka on isällänsäkin. Se kelpas miehelle paremmin kun hyvin.
Kuopus on tyttö. Ja jo raskaus aikana päätin hänen nimensä.
Ja koska se sointuu isoveikan nimeen, niin se kelpas miehelle.
Tytönkin ristiäisissä miehen isoisä kysy että mistä te keksitte tytön nimen. Johon mies vastasi, että PIIP sen keksi, koska mä keksin pojan nimen.
Ja lapset on ihan nimensä näköisiä, parempia nimiä emme olisi voineet antaa.
Ja ollaan tyytyväisiä ratkaisuun.
En halunnut mitään nimihirviöitä ja sen suuntaisia, vaan halusimme semmoiset nimet, että lapsista tietää heti että on sisaruksia =D
t.24
Vierailija:
Molemmat otti kalenterin käteen ja kirjoitettiin omille lapuillemme kaikki nimet jotka vähänkin voisi kelvata.Sitten laitettiin laput vierekkäin ja poistettiin ensin miehen lapusta ne nimet joita ei löytynyt minun lapustani ja sitten toisinpäin.
Lopputuloksena oli kaksi lappua jossa oli samoja nimiä ja niiden nimien joukosta otettiin tytöllemme nimi.
Otin vieläpä kopiot kalenterin nimiluettelosta, niin säästyi kirjoittamisen vaiva, tarvitsi vain ruksata suosikit :-)
lasta ihan summassa tökkäsivät almanakan nimilistaan sormensa. (Eivät silloin vielä osanneet lukea.) Toinen nimi oli Jonna ja toinen Katriina. Kuopus ei ihan noita nimiä saanut mutta hän viettää nimipäivää samana päivänä Jonnan kanssa. Toiseksi nimeksi tuli Katariina. (Tietenkään ei oltais otettu lasten arpomia nimiä jos ne ei olis yhtään miellyttäneet.)
Yksi vaihtoehto tietysti jäädä odottamaan mikä nimi sieltä tulee. Voipi vaan käydä niin hassusti ettei kumpikaan tuosta nimestä tykkää..
En suosittele näin pitkälle pohtimista, meinasi paniikki iskeä.