Allergisten atoopikkojen vanhemmat.... Apua!

Kuinka teillä jaksetaan? Itse olen jo kovin väsynyt 8kk tyttäremme allergiaepäilyiden ja ihonhoidon kanssa. Atoopikko hän on ollut pari kuisesta ja nyt olemme allergiaviidakossa. Maitoallergia todettiin levottomuuteen vedoten (itse en ole ollenkaan varma allergiasta ja lääkärikin totesi että se on heidän " paras veikkauksensa" ) eli iho- tai suolioireita ei tullut, oli vain levottomampi kuin aikaisemmin. Ruokia olemme aloittaneet yksi kerrallaan mutta on tosi vaikea tietää onko allergiaa vai ei kun iho- tai suolioireita ei tule mutta mahdottoman levoton lapsi on koko ajan ja kutinaa on joka paikassa. Kortisonikuureista on todella vaikea pitää taukoja kun iho lehahtaa milloin mistäkin ja menee hetkessä tosi huonoon kuntoon. Tuntuu että joka päivä itkun kanssa hoidetaan rasvausrutiineja - jos ei tytär itke niin äiti suree tilannetta. Ja voi miten kaihoisasti katson toisia vauvoja, joiden iho on täydellisen siisti... Ja me ravaamme lääkärissä ja sairaalajaksoilla vähän väliä eikä silti apua tunnu löytyvän...



Yöt menee Ataraxin kanssa joten kuten mutta ei siitäkään paljoa apua ole. Nukahtaminen onnistuu kun taputtelee takapuolelle jolloin neiti " unohtaa" raapimisen (kädet on kyllä kääreissä tai jos iho on siistimpi käytämme hihojen päistä ommeltuja yöpukuja ettei pääse raapimaan ihoa verille) tai keinuttaa sylissä (raskasta...) mutta viimeistään 24 aikaan sama kutina ja raapiminen alkaa alusta kuin myös nukuttaminen. On niin kurja katsoa omaa pientä kun selvästi on vaikea olla eikä tiedä kuinka auttaa... Heräämisiä on vähintään 3 yössä mutta 6-20 kertaa ei ole mitenkään poikkeuksellista. Unikouluja tai muutakaan yön rytmittämistä ei voi kuvitellakaan koska heräämisen syy tuntuu olevan tuo kutina.



Vertaistukea täällä kaivataan - onko muita kenellä on yhtä hankalaa ja miten olette selvinneet ja jaksaneet pienokaistenne kanssa. Aaltoillen meillä menee päivät - välillä tuntuu ettei tästä selvitä millään eikä tämä lopu koskaan ja joskus taas on niin tsemppi päällä. Tänään vain sattui taas huonompi päivä...



Kiinnostaa myös miten teillä joilla on useampi lapsi, onko kaikki atoopikkoja vai onko toivoa saada terve lapsi? Olemme aina haaveilleet suurperheestä mutta kyllä tämä ensimmäinen on " säikäyttänyt" meidät kertakaikkisesti enkä tiedä uskaltaako ajatellakaan perheenlisäystä enää kun yhdenkin kanssa menemme jaksamisen rajoilla.