Lue keskustelun säännöt.
" Mitä sitä matkustelemaan, kun ei lapsi kuitenkaan muista mitään" ...
30.07.2007 |
Tällä perusteella monet vanhemmat arvostelee toisten lapsiperheiden matkoja tai jättää omat matkansa tekemättä kun ei lapsi muista mitään matkasta enää isompana.
Onko tosiaan se matkan muistaminen tärkeintä matkassa? Minusta se on kyllä niin, että se sen hetkinen nautinto on se tärkein eikä se, että muistaako matkasta enää isompana mitään vai ei. Tietysti kiva jos muistaa.
Meillä on matkustettu ihan pienenkin vauvan kanssa (5 kk kun lähdettiin vauvan kanssa ekalle pidemmälle matkalle). Lapsi on nauttinut perheen yhteisestä ajasta, lämmöstä, rannalla leikkimisestä ja kaikesta uudesta mitä matkalla on nähty. Nyt vanhin on jo 10 ja ei muista kaikkia matkojaan. Mutta enpä muista minäkään kovin hyvin, juuri katselin vanhoja kuvia noin 10 vuoden takaa ja tosi paljon olin jo unohtanut, että kyllä me aikuisetkin unohdamme matkojamme, mutta eihän se matkan muistaminen olekaan matkan pointti, ainakaan meidän perheessä.
Kommentit (15)
kukaan ei muista siitä reissusta mitään (paitsi me aikuiset), siinä mielessä se on harmi, koska olimme eksoottisessa paikassa, jonne ei kovin usein tule lähdettyä. Nyt olemme siirtäneet matkustelua sinne kun lapset ehkä muistavat jotain sieltä. Isommat jo muistaisivat, mutta 2 pienintä (nyt siis 5 lasta), eivät vielä mitään, joten säästämme vähän enemmän ja menemme sitten jonnekin kauemmaksi suoraan. Emme muutenkaan voisi matkustaa useita kertoja vuodessa jonnekin etelään, emmekä kyllä onneksi haluakaan, joten siis säästetään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai on jollakin tarkoitus kansainvälistää alle 3-v. lasta? Huh huh.
Meille matkustelu on sitä, että siirrytään paikasta a paikkaan b viettämään elämää. Paikassa b saan syödä ravintolassa, ottaa aurinkoa ja nauttia löysäilystä. Meillä ei ainakaan ole matkustelun tarkoitus mikään muu. Minä en vaadi, että lapsi muistaisi reissuista yhtään mitään. Tunnemuistiin tallentuu paljon asioita. Tässä tapauksessa se, että lapsi ja perhe ovat käyneet omaa pihaa kauempana. Elämäntapa tarttuu. Maut, hajut, tuntoaistin kautta koettavat asiat kasvattavat lasta siinä missä faktatietokin.
Mieluummin laitamme nyt kotia, ja matkustamme enemmän sitten kun lapselle jää enemmän muistoja. Tällä hetkellä matkustelu rajoittuu lähinnä mökkeilyyn ja sukulointiin, jotka nekin ovat elämyksiä 2-vuotiaalle.
Jos rahaa olisi sekä kodin laittamiseen että matkusteluun, niin sitten varmaan reissattaisiinkin.
Syitä voi olla monia että ei halua matkustaa.
Rahan puute, väsymys, stressi (lomailu muutaman alle 3-vuotiaan kanssa ei ole varsinaisesti lomailua ja matkailu käy hyvinkin hermoille).
Ja alle 3-vuotiaat ei ainakaan muista mitään oikeasti.
Jos vanhemmat haluaa matkustaa ja nauttii, niin mikä jottei vaikka lapsi ei muistaisikaan mitään. Mutta ei nyt lapsen takia tarvitse ennenkuin lapsi muistaa...
Terkuin, paljon reissaava lapsiperhe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
logiikalla alzheimer-potilaat jne. voisi lukita jonnekin kaappiin kuolemaan.
Ei kai niille matkoille nyt ikinä lähdetä PELKÄSTÄÄN kasvatus- ja opetusmielessä! Kyse on yhdessaolosta ja viihtymisestä, ennen kaikkea.
Sitä paitsi, matkustaminen pienestä pitäen koulii koko perhettä joustavuuteen ja pärjäämään oudoissa tilanteissa.
Matkustelu ei tietenkään ole mikään autuaaksi tekevä asia, kukin valitkoon itse, miten vapaa-aikansa viettää. Mutta minusta se on silti oiva tapa tutustua muunlaisiin kulttuureihin ja elämäntapoihin ja SAMALLA viihtyä ja olla yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhtään mitään muuta kuin syödä ja nukkua kun eihän ne muista kuitenkaan sitten mitään mitä on tehty..höh mitä ihmisiä. tekosyy kun ei ole varaa/uskallusta/viitseliäisyyttä matkustaa pienten lasten kanssa..
Argh.
Ihmisellä on tunnemuisti, mikä tallettaa asioita. Niistä kasvava hedelmä kantaa pitkälle. tai sitten tulee ongelmia myöhemmin (jos kyseessä joku negatiivinen juttu), vaikka ei itse varsinaisesti muistaisi jotain tiettyä hirveetä tapahtumaa..
Että sillein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen muistaa hyvin 2-vuotiaana tekemänsä etelänmatkan ja sen jälkeiset matkat. Tuosta 2 vee matkasta muistaa ja kertoo sellaisia asioita jotka itse muistan vasta kun hän kertoo ne eikä ole voinut napata " muistoja" esim. valokuvista.
Ja aikaisemmista matkoista on taatusti nauttinut paikan päällä vaikka ei niitä enää muistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se hyvä jo pienestä oppia olemaan ja elämään muuallakin kun kotona ja samoissa ympyröissä. Ja on se kuitenkin lapselle elämys nähdä kaikkea kiinnostavaa vaikkei niistä muistijälkiä jäisikään.
Me olemme reissanneet alle yksivuotiaan kanssa jo pariin kertaan ulkomailla ja jonkin verran kotimaassa. Minusta matkustaminen tekee perheelle tosi hyvää, kunhan se etenee lapsen ehdoilla ja nukkuma- ja ruoka-ajoista pidetään reissussakin kiinni. Matka tuo esiin uusia tilanteita, joista opitaan selviämään yhdessä ja hitsaa perhettä tiiviimmäksi. Matkan jälkeen arki tuntuu taas ihanan helpolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennä lomalle jonnekin kivaan paikkaan, jossa ei ole ehkä ennen käyty tai jossa on jotain muuta kuin kotona! Joskus se paikka on Suomen Lappi, joskus Indonesia.
Matka sinänsä ei ole tärkeä, vaan hetket siellä määränpäässä. Irtiottoa arjesta. :-)
tällä hetkellä hieman alle 3-vuotiasta poikaamme mukaamme ulkomaille.
Syitä on monia: lapsen muistamattomuus (mitä arvostelet), yleinen turvallisuus (esim. Yhdysvallat), erilaiset kiinnostuksen kohteet matkoilla (monet matkoista ovat yhdistettyjä loma-ja työmatkoja).
Olemme molemmat matkustelleet erittäin paljon lapsesta lähtien. Itse olin n.4-vuotias ensimmäisen kerran ollessani ulkomailla (syy " vanhuuteeni" oli se mitä arvostelet, äitini oli ammatiltaan lastenhoitaja).
Mielestämme on turha raahata lasta kaikkialle ja maailmalle ihan pienenä. Hän ehtii kansainvälistyä myöhemminkin paljon: sitä paitsi kansainvälisyys toimii molemminpäin. Ulkomaalaiset sukulaisemme
tulevat Suomeen tapaamaan lastamme. Sitten kun hän on tarpeeksi kypsä ja jaksaa esim. istua lentokoneessa yli kahdeksan tuntia voimme lähteä ulkomaille yhdessä. Ei kansainvälisyys ole kiinni siitä miten monesti lapsensa vie ulkomaille ennen ikäkautta kun lapsi alkaa muistamaan tapahtumia.