Miten teidän vanhemmat ja appivanhemmat käyttäytyy? Olenko liian herkkähipiäinen?

Anoppi haukkuu miestä milloin miksikin, milloin ei ole mies lainkaan tai on hirveä sonni. Minun kuultenikin huutaa ja paasaa asioista, jotka ei sille millään tavalla kuuluisi: meidän tulevaan taloon pitäisi rouvan saada päättää kaikki mahdollinen, autotallia ei saada rakentaa tai anoppi soittaa meidän lainapankkiin, että meillä ei sellaiseen ole varaa (ja tekee itsensä naurunalaisiksi, ja meidät...), tontti on liian märkä rakentamiseen (vähät mistään maaperätutkimuksista), siis ihan kaikesta.

Tiuskii meidän esikoiselle ihan ihmeellisistä asioista ja kieltää kaiken mahdollisen ihan kieltämisen riemusta. Viimeksi käydessään leipoi mustikkapiirakkaa ja keitti itselleen kahvia ja mussutti sitä piirakkaa sitten samalla kun esikoinen söi lounaaksi hampurilaisen. Minäkin sitten otin hampurilaisen kun ei sitä kahvia minulle kuulema keittänyt. Mies oli päivän töissä tuolloin. Illalla sitten kun anoppi oli mennyt nukkumaan, alkoi sättimään minua, että äidilleen oli tullut niin paha mieli, kun minä olin pojan kanssa hänen nenänsä edessä syönyt hampurilaista enkä tarjonnut hänelle eikä anoppi-raukka ollut saanut koko päivänä mitään ruokaa. SIllähän ei ole mitään merkitystä, että anoppi ei syö eineshampurilaisia, eikä sillä, että ei koskaan ennenkään kursaillut, vaan vetänyt kaiken kaapista löytyvän mahaansa, ja että rouva veti hampaat sinisenä sitä hemmetin piirakkaa.



Oma äitini tuli sitten pian meille isäpuolen kanssa. Äiti nyrpistelee nenäänsä, kun meillä ei ole hänen mielestään tarpeeksi siistiä, antaa mehua vauvalle vaikka olen kieltänyt, lässyttää ja lirkuttaa vauvalle eikä huomioi esikoista ollenkaan. Esikoinen on ihmeissään, kun mummi oli ennen esikoiselle niin rakas. Nytkin äiti vaan istui sohvalla mitään tekemättä ja kun esikoinen tuli pyytämään, että mummi leikkisi hänen kanssaan, niin mummi vastaa ettei jaksa, eikä vaarikaan jaksa. No ei siinä mitään, jos ei jaksa, mutta kun siinä samassa jaksavat vaarin kanssa kyllä lennättää ja pompottaa paikalle kontannutta vauvaa. Äiti ja isäpuoli menivät parvekkeelle istumaan ja juttelemaan esikoisen kanssa. Vauva huomasi tämän ja lähti konttaamaan sinne myös, jolloin esikoinen yrittää laittaa oven kiinni, ettei vauva pääsisi. Mummi ja vaari komentavat esikoista ja alkavat taas leikkiä vauvan kanssa ja esikoinen jää taas paitsioon. Ja sitten ihmetellään, kun on esikoisesta tullut niin uhmakas ja huonotapainen, vaikka toinen ei ole tehnyt mitään pahaa.

Samoin meidän kasvatusmenetelmät on äidille aivan väärät. Mummi ja vaari olivat juuri luvanneet esikoiselle lähteä tämän kanssa ulos, kun äiti yhtäkkiä keksi, että pitäisi lähteä tonttia katsomaan. Esikoinen kysyy, että entäs uloslähtö. Vaari sanoo, että ei nyt mennäkään, nyt lähdetään tontille. Esikoinen yllättäen sanookin ei. Mummi ja vaari yhteen ääneen komentavat esikoista, että se on pakko ja nyt tehdään niin kuin aikuiset sanoo. Olivat muka niin loukkaantuneita, kun sanoin, että meillä lupaukset pidetään puolin ja toisin. Illalla esikoinen oli menossa nukkumaan, ja väsyneenä halusi odottaa, että mummi ja vaarikin tulevat. Mies sanoo ei, nyt mennään nukkumaan. Minä menin nukuttamaan vauvaa. Pian esikoinen juoksee vessasta mummin syliin miehen kielloista huolimatta ja alkaa itkemään. Mummi alkaa lässyttää, että tule tänne mummin syliin kertomaan miksi on paha mieli, saat odottaa mummin ja vaarin pedillä, että mummi ja vaari tulee nukkumaan. Just.



Tällaista tämä on. Miehen mielestä kummallekaan mummolle ei saa vastaan sanoa, niille tulee paha mieli. Ja anteeksi nyt tämä karkea kielenkäyttö, mutta mulla vituttaa niin suunnattomasti. Omien vanhempien kanssa tästä tuli myöhemmin riita ja mies tietty siitä loukkaantui, kun niin röyhkeä olin. Helvetti minä en enää kestä tätä, paha mieli on minullakin ja lapsella myös, erottavako tässä on kun aina jään anopin jalkoihin? Miksi minun olisi otettava kaikki paska vaan kiltisti vastaan?