Ahdistaako muita ristiriidat omantonnon/etiikan kanssa ja se ettei tiedä miten pitäisi oikeasti toimia?

Uskon Jumalaan, mutta en tiedä miten minun pitäisi toimia täällä maailmassa. Raamattua en ole juuri lukenut ja sekin vähä mitä olen, on täynnä ristiriitaisuuksia omiin tekoihini, ajatuksiini ja nykymaailmaan nähden. Ainakin osittain. Ihmisillä on yleensä kovinkin voimakkaat mielipiteet voimakkaista asioista, esim. abortista, kuolemantuomiosta, eutanasiasta, hedelmöityshoidoista. Minulla ei ole, koska en todellakaan tiedä mikä on totuus enkä uskalla muodostaa totuuksia pelkästään mutu-tuntumalla. Olen yrittänyt pitää ohjeena, että omatunto kertoo mitä saa tehdä mitä ei. Jos sitä kuuntelisin aina, olisin pimahtanut jo aikapäiviä sitten, koska joka hetki teen jotain omatunnon vastaisesti. Onko tässä maailmassa edes mahdollista toimia sen mukaan?

Esimerkikisi: Vastustan kuolemantuomiota ja aborttia, koska uskon ettei ihminen saa päättää sitä milloin toisen ihmisen elämä päättyy. Vai onko Jumala sittenkin tarkoittanut esim. kuolemaantuomitun kohdalla että hänen elämänsä päättyy myrkkypiirrkipäivänä ja välikappaleena tässä käytetään muita ihmisiä, jolloin kuolemantuomio olisi oikein? Entä hedelmöityshoidot, joita olen tähän asti kannattanut (ja saanut niitä itsekin lievinä). Jos ihmisellä ei ole oikeutta päättää milloin ihmisen elämä päättyy, onko oikeus päättää milloin se alkaa? Vai onko niin, että Jumala ei anna hoitojen onnistua jos ei ole tarkoittanut elämää alkavaksi?



Miten te muut olette ratkaisseet tämänkaltaiset ristiriitaisuudet, vai voiko näitä ratkaista lainkaan? Miten meidän tulisi elää? Löytyykö raamatusta todella ristiriidattomat vastaukset kaikkiin kysymyksiin?