Lue keskustelun säännöt.
Hiveän halveksuvat termit: korvikevauva ja pullovauva :-(
Kommentit (19)
En minä ainakaa halveksi esikoistani mitenkään vaikka kysyttäessä kerronkin hänen olleen pullovauva. Kuopus taas on tissivauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt korvikevauva ja niin oli kaksospoikanikin. Hyvin ovat silti kasvaneet ja terveitä ovat kun mitkä! Inhottaa vaan kun neuvolassakin katsotaan heti kieroon kun sanoo ettei imetä ja antaa korviketta. En väitä että korvike olisi yhtä hyvää kun rintamaito, mutta ei silti pitäisi jaotella vauvoja " kahteen ryhmään" . -kaislaliina-
samoin tuttujen äitien keskustelut siitä miten lapsia on imetetty kaksivuotiaaksi jne...
Minäkin olisin kovasti halunnut imettää omiani. Ekan kohdalla kävi niin, että vauva jouduttiin siirtämään 6 tuntia syntymästä lastensairaalaan toiselle paikkakunnalle. Imettäminen kokeileminen lykkääntyi yli vuorokaudella lapsen kunnon vuoksi. Hankin heti synnytystä seuranneena päivänä rintapumpun ja lypsin ahkerasti aina kun olin poissa vauvani luota ja imetin ahkerasti hänen luonaan ollessani. No, maito ei vain noussut kunnolla ja nelikiloinen poika oli nälkäinen kuin susi... imi kyllä aina jonkin aikaa, mutta ei saanut millään vatsaansa täyteen. Lypsin sitten pulloon sen mitä irti lähti ja annoin loput korviketta. Tätä kesti kolme kuukautta.
Toisen lapsen kanssa alku näytti hyvältä, ajoittain jouduttiin antamaan muutama kymmenen milliä lisämaitoa, muuten pärjättiin. No, vauva oli kaksi viikkoa vanha kun sairastuin keuhkokuumeeseen. Kuumetta oli yli 41 astetta, ja maitoa ei herunut pisaraakaan. Tätä kesti viikon, parannuttuani aloimme opettelemaan imetystä uudelleen mutta maidon eritys ei korjaantunut millään. Osittaisimetyksellä kuitenkin mentiin. Vauva oli hiukan yli kaksi kuukautta, kun keuhkolääkärini totesi että keuhkot on niin huonossa kunnossa että on ruvettava kortisonikuurille (silloin ei voi imettää). Yritin kieltäytyä, jolloin seuraava kommentti oli että silloin on edessä sairaalareissu ja ero vauvasta... Kuukauden imetystauon jälkeen ei herunut enää sitä pisaraakaan, vaikka lypsin ja lypsin ja laitoin maidon hukkaan.
Että tuomitkaa minut, olenhan kurja äiti joka on ruokkinut poloisia pienokaisiaan korvikkeella ja julmasti pakottanut lapset pulloruokintaan...
siis pulloäiti ja korvikeäiti -termit läyttöön ja pian!
Käyriä tarkkaillaan suurennuslasin kanssa ja heti kun ei ole tarpeeksi noussut niin otetaan puhutteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran se on omien korvien välissä se halveksivuus. Se on vain hyvä asia, että lasten kasvua seurataan ja varmistetaan että kaikki on hyvin.
Itse kahden imetetyn ja yhden pullosta ruokitun vauvan äitinä saatan kertoa rinta- ja pullo-/korvikelapsistani. Eikä mitään erottelua lapsiin tämän takia, vaan ihan jos keskustellaan siitä millä ovat ruokittuja.
Mutta jos on tarkoituksena vain syyllistää pullolasten vanhempia niin tottakai tuolle tulee ikävä kaiku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
samoin tuttujen äitien keskustelut siitä miten lapsia on imetetty kaksivuotiaaksi jne...Minäkin olisin kovasti halunnut imettää omiani. Ekan kohdalla kävi niin, että vauva jouduttiin siirtämään 6 tuntia syntymästä lastensairaalaan toiselle paikkakunnalle. Imettäminen kokeileminen lykkääntyi yli vuorokaudella lapsen kunnon vuoksi. Hankin heti synnytystä seuranneena päivänä rintapumpun ja lypsin ahkerasti aina kun olin poissa vauvani luota ja imetin ahkerasti hänen luonaan ollessani. No, maito ei vain noussut kunnolla ja nelikiloinen poika oli nälkäinen kuin susi... imi kyllä aina jonkin aikaa, mutta ei saanut millään vatsaansa täyteen. Lypsin sitten pulloon sen mitä irti lähti ja annoin loput korviketta. Tätä kesti kolme kuukautta.
Toisen lapsen kanssa alku näytti hyvältä, ajoittain jouduttiin antamaan muutama kymmenen milliä lisämaitoa, muuten pärjättiin. No, vauva oli kaksi viikkoa vanha kun sairastuin keuhkokuumeeseen. Kuumetta oli yli 41 astetta, ja maitoa ei herunut pisaraakaan. Tätä kesti viikon, parannuttuani aloimme opettelemaan imetystä uudelleen mutta maidon eritys ei korjaantunut millään. Osittaisimetyksellä kuitenkin mentiin. Vauva oli hiukan yli kaksi kuukautta, kun keuhkolääkärini totesi että keuhkot on niin huonossa kunnossa että on ruvettava kortisonikuurille (silloin ei voi imettää). Yritin kieltäytyä, jolloin seuraava kommentti oli että silloin on edessä sairaalareissu ja ero vauvasta... Kuukauden imetystauon jälkeen ei herunut enää sitä pisaraakaan, vaikka lypsin ja lypsin ja laitoin maidon hukkaan.
Että tuomitkaa minut, olenhan kurja äiti joka on ruokkinut poloisia pienokaisiaan korvikkeella ja julmasti pakottanut lapset pulloruokintaan...
jos ei ihan suorin sanoin, niin se kuultaa läpi äänensävyssä, eleissä ja ilmeissä. Ja jos ei muuten niin sellainen alentuvan säälivä asenne " voi sua kun et ole saanut kokea imetyksen ihanuutta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun hain rintapumppua lainaksi äidinmaitokeskuksesta niin hoitaja sanoi että: Et sinä tätä tule tarvitsemaan paljoa että vauva kyllä saa maitoa rinnastasikin tarpeeksi. Sanoin siihen vaan etten imetä ollenkaan vaan ruokin vauvan tuttipullosta.. Täti katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi että " vai niin, voi vauva parkaa kun ei saa nauttia äidin tissistä" . En tiiä miten päin olisin ollut siinä, en halunnut alkaa selittelemään syitä miksi en imetä.
Samanlainen " kohtelu" oli synnärillä, ne hoitajat jotka eivät tienneet siitä että miksi en imettänyt olivat jotenkin töykeitä kun sanoin aina " ei" kun tarjosivat vauvaa rinnalle. -kaislaliina-
en näe nimityksissä mitään halveksittavaa. Lähinnä ovat mielestäni pikainen tapa ilmaista mistä vauva saa maitonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi ainakin nauttii MAIDOSTA.
Vierailija:
en näe nimityksissä mitään halveksittavaa. Lähinnä ovat mielestäni pikainen tapa ilmaista mistä vauva saa maitonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä äidit joilla on sana korvikeäiti sälähtänyt korvaan niin varmasti tämän sanan lausuja on sen sanonut halveksuen.
Olen kai hieman yksinkertainen, kun en oikein ymmärrä, miksi vauvan ruokkimisesta pitäisi keskustella.
Kyllä monestikin olen keskustellut toisten äitien kanssa lasten " ruokkimisesta" ; jos toinen sanoo lapsensa olevan pullovauva on se minusta vain kätevää enkä ala turhaan jaarittelemaan vaikkapa tukkeutuneista maitotiehyistä.
Ainakin itselläni rinnat olivat alkupäivät aivan järjettömän kipeät ja urvoksissa vaikkei maito meinannut tulla. Muutenkin imetyksen alku oli takkuista, oli vaikea saada vauva oppimaan oikea ote ja itse löytää sopiva asento. Jännitti myös imettäminen ylipäätänsä, missä se on " sallittua" ja missä ei. Huolestutti vauvan kasvaminen, syökö tarpeeksi, nukkuuko liikaa tai liian vähän. jokunen kuukausi myöhemmin tuli eteen ajatus kiinteiden aloittamisesta. Missä vaiheessa on oikea aika omalle lapselleni?
Näin esimerkkeinä omassa mielessäni pyörineistä kysymyksistä ja asioista joista ollaan muiden äitein kanssa juteltu.
En pidä noita sen enempää loukkaavina nimityksinä kuin vaikkapa sektioäitiä, mikä siis itse olen. Kertoo tavan jolla lapseni on syntynyt. Myös noista ollaan keskusteltu ja kokemuksia vaihdettu.
EMÄTINVAUVA = emättimestä syntynyt