*** LOKALutuset viikonloppu pe-su ***

tänne kuuluu hyvää. Pelkopoli käynti takana ja jäi tosi positiivinen mieli käynnistä. Samalla vauva ulrattiin ja iso poikahan siellä jo on:=) 30 viikolla painoa jo 1815g. Eli varmaankin yli nelikiloinen tulossa.

Niin kivasti mennyt tämä raskaus, että sitä jo vähän salaa haaveilee toisestakin:=) No saa nähdä sitten, täytyy ensin katsoa miten se pikkuvauva aika sitten menee...eli onko todella rankkaa.

t.Katarin

Kakkossivulta piti pinoa etsiä joten nostellaan! Mulle kolahti vauvantulo tajuntaan nyt kun 30 viikkoa tuli täyteen, ei ollut aiemmin ehtinyt juuri ajatella vaikka ahkerasti tuo tuolta itsestään muistuttelikin. Sain alkuviikosta raivattua kodinhoitohuoneen kaapista hyllyjä tyhjäksi, tasolle tulee hoitopaikka sitten. Vaippoja taittelin ja lakanoita silittelin, pakkauksenkin purin ja pesin tekstiilit :) Ihanaa ettei aivan valmistautumaton olisi jos sattuisi aiemminkin syntymään.. toivotaan tietysti ettei. Edelliset mulla tulleet 40+5, 41+5 ja 39+3 et tuskin on pelkoa. SaPalle lähetellään vielä pitkäänjatkuvaa odotusaikaa eikä mikään tulisi käynnistämään synnytystä liian aikaisin!



Kiitos isojen reagoinnista :) Tuo pienin järkkäili innostuneena (hieman liiankin) tavaroita ja olisi aina sanonut Mun! Tyytyi kyllä siihen et Vauvan ;)



Mukavaa viikonloppua! Ä ja viikot 30+4

Täällä eka neuvolalääkäri takana tuolla polilla kun käyn niin ei oo tarvinnu hänellä käydä..

Kaikki oli ok.Painoa tullut nyt 7,2 kg.Sokerirasituksen olivat unohtaneet eli menen sinne maanantaina ei kovin kivaa.

En muutenkaan hirveästu juo tai pysty vaikka kuinka yrittää..

Tuli sitten jo ajat perhevalmennukseen ja synnärille tutustumiseen.

Mites muilla...Ootkohan tintti mun kans samas valmennusryhmässä..On eka kerran syyskuulla lauantai aamuna..ihmepäivä valittu.

Kohdunpohjan korkeus oli nyt 24 ja pituus 3 cm.Vatsaa alkaa olee jo sen verran,että töissä ei oo kiva pitää työvaatteita on tarvinnut suurentaa vyötäröö kun kokoja ei ollut sopivia ja minä en ainakaan voi pitää housuja vatsan päällä vaan alavatsalla vaan sitte on pakko hakee pidempii paitoja..Sais kyllä tälläsis paikois olla äitiysvaatteita kun 95 % on naisia työssä.

Ei oo mukavaa kun on huonot työvaatteet eikä yhtään tue vatsaa täytynee varmaan pyytää joku tuki vatsalle kun koko ajan saa liikkua työssä ja joutuu nostelee jonkun verran.

Alkaa sitte 30 viikkoa vaan lähenee..





Fami75 ja tiitiäinen 28,2

Meille on annettu seuraavat ajat:

11.9 klo 17 " Entäs nyt?" puhetta vanhemmuudesta ja isänä ja äitinä olemisesta

15.9. klo 9 on perhevalmennus, joka kai kestää koko päivän

18.9. klo 16.30 opetellaan vauvan hoitoa

Niissä sitten tapaamme, mikäli ollaan samoissa ryhmissä.

Jep siellä sitte tapaamme. Me ollaan uusioperhe,miehelläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta.Jos siellä sitten tulee puhetta.

Itse olen raumalaisia talvella tänne muuttanut..

Toivottavasti se ei nyt koko päivä kestä,meilläkin on nuo toiset lapset sitte hoidossa..Nopeesti tämä raskaus menee jo ollaan sentään kolmannella kymmenellä kohta.

Tarvis vissii alkaa löytää se hoitopöytä et sais alkaa lajittelee noitaa vaatteita osan olen kyllä jo jo pessyt.

Tarvis vähän katella mitä uupuu..

Onnea niille joilla jo 30 viikkoa täynnä, perästä tullaan. Saa nähdä milloinkahan tämä syntyy. Lääkäri sanoi, että syntyy varmaan aikaisemmin. Edelliset raskaudet kestivät 40+4 ja 40+2(käynnistettiin viimeisin). On ollut hankalaa, kun jalkoja kuumottaa pahasti öisin etenkin. Yöt on katkonaisia, päivisin väsyttää sitten.



Ensi viikolla menen 4D-ultraan, jokohan nyt onnistuu katselu. Viimeksi kone temppuili ja vauva oli vilkas, ei paljoa näkynyt mitään. Nyt siis uusinta käynti. Näkyisiköhän sukupuolikin?



Sää on sateinen,mies lähti silti mattopyykille..hih! Ei oo tungostamattolaitureilla.



Miranneli 26+5.

Täällä närästää..Himoitsen wichyä, mutta mutta, pukkaa kiipeilemään takaisin pulloon.

Kai tuo sen verran näin 27+0 korkealle jo kipuaa kohtukin, että sisukset alkaa reagoimaan.

Rakastan puoliksi vatsallaan nukkumista ja olen aina odotusaikoina nukkunutkin melko loppuun asti siinä asennossa, mutta nyt sieltä käy pauke heti toiselta puolelta, eli yöt menee pyöriskellessä jo.

Supistuksia (ennakoivia) tulee paljon, ja nyt mietiskelinkin, että mitenkähän turvallista se on koneeseen nousta tuossa 30 vkolla, tietääköhän kukaan, kokemusta, suosituksia?

Mulla on kyllä neuvolalääkärikin ennen matkaa vielä.

Hirmuinen pesänrakennusvimma ja huushollia pantu uusiksi kaikella pienellä kivalla.

Hyllyjä pitäis ostaa vaatekaappeihin, kun meillä vauvan vaatteet vielä " lainapaikoilla" meidän muiden kaapeissa.

Pari kaappia on vielä mitkä melkein huutaa tyhjyyttään, (ihme kyllä)

niin mahtuu tulokkaankin pienoiset vaatteet omaan kaappiinsa.

Huomenna olis syntymäpäiväjuhlaa, kyläreissua ja varaston totaalinen siivous pitäis aloittaa...

Tää aina odotusaikana tulee tämä totaalityhjennys ja järjestely=)

Eli hommaa riittää kyllä, liikaakin.

Kohta olis mummolareissu, kun sinnekin luvattiin mennä..No aika menee nopeammin ainakin.

Kivaa kun on " enää" 13 viiikkoa jäljellä.

Hauskaa viikonloppua kaikille lokamasuille, huilattava hetki kun nuorimmainen sammui sohvalle.

Kovaa vauhtia se tuntuu tuo 30 viikkoa lähestyvän. Osalla se on jo menyyt rikkikin.



Täällä ollaan tuplarautakuurin lisäksi vielä antibiooteilla kun joku suppareita aiheutava pöpökin ilmeisesti löytyi lääkäri neuvolassa...Höh..Kun sitä aatteli että tämä nyt olisis viimeinen lapsi niin tietysti tulee sitten kaikki mahdolliset vaivatkin tällä kertaa...



Mustikkareissukin tuossa päivällä tehtiin ja nyt jomottaa alaselkää, liitoskivut pahenee ja suppareitakin tulee ja menee. Huomenna on varmaan jalatkin vielä kipeät, mutta onpas sitten ihanaa talvella kun on marjoja pakastimessa =) Vauvakin taisi tykätä marjastuksesta kun on koko päivän potkinut kovasti. Tosin taitaa istuskella pyllyllään kun suurin osa potkuista tulee tuonne alavasemmalle.



Mutta eipäs tänne vaihteeksi sen suurempia, nyt vain nauttimaan illasta ja rauhoittumaan päivän urakoinnista.



moonshine 27+4

Minulla meni pasmat ihan sekaisin kun tajusin että tänään alkoi rv 30 ja kohtahan se nyytti on sylissä kun aika tuntuu menevän niin nopeasti.



Aloitin sitten vauvan vaatteiden, lakanoiden, puklurättejen yms pesun ja koko päivän kone ollut päällä ja jo kolme pyykkitelinettä täynnä vauvan vaatteita kuivumassa. Olen tainnut olla yli innokas kirppiksellä koska vaatteita näyttäisi olevan ainakin kolmelle vauvalle. Heh.

No eipä lopu kesken kun olen laiska pyykkääjää.



Eilen jo siivosin kaappeja kun piti saada yksi hylly lisää minne laittaa ne vielä liian isot vaatteet ja siinä tohinassa melkeen tipahdin tuolilta. Onneksi vain löin taka reiden enkä kaatunut kokonaan. Mieskin oli viereisessä talossa saunassa ja ei noista lapsista apua olisi ollut jos pahemmin olisi sattunut. No tämä mamma ei enään kiipeile ainakaan yksinään...on sen verta kipeä mustelma taka reidessä.



Ja huomenna sitten saa viikata vauvan vaatteet paikalleen niin loppu raskauteen jää sitten huonekalujen siirtely ja tavaroiden valmiiksi laitto.

Ja sillon pitää sitten vielä pestä sitterin päällinen, turvakaukalon päällinen, puuhamatto yms yms mitkä tulevat veljen luota. Sanoin ettei tartte pestä niitä että pesen sitten itse ennen vauvan syntymää.



Kyllä tässä onkin hommaa vielä edessä. Toivottavasti saan kaiken tehtyä ennen vauvan syntymää. Kova järjesteleminen on edessä kun kolmioon pitäisi asuttaa kaksi aikuista ja kolme alle 4vuotiasta lasta sitten lokakuussa. =)

Joskus tästä on muutettava isompaan mutta en edes halua ajatella asiaa koska viihdyn tässä kämpässä niin hyvin. Edellinen asunto oli todella ahdistava kaikin puolin enkä yhtään viihtynyt.



Että sellaista tällä erää. =)



Tsirppana rv 30+0

Täälläkin yksi jolta 30 paukkuu tänään rikki :-)



Se onkin sitten ainoa positiivinen asia. Mulle on iskenyt ihan järkky synnytyspelko :-( Olen jostain saanut päähäni että tän vauvan synnytyksen yhteydessä joku menee pahasti pieleen ja jommallekummalle käy huonosti. Älkääkä kysykö mistä tämä on tullut... En osaa siihen vastata. Kävin neuvolassakin juttelemassa asiasta ja täti sitten laittoi mut jutteleen psykologillekin tästä. Menen sinne ensi torstaina. Toivottavasti saan sieltä edes jonkunlaista apua. Muutenkin tämä mieliala on ollut matalalla viime viikot, perhepiirissä on vähän sattunut ja tapahtunut, mutta eipä niistä sen enempää. Nukkuminenkin on ollut vaikeaa näiden mietteiden takia ja muutenkin kun hyvän nukkuma-asennon löytäminen on välillä toivottoman vaikeaa. Toivottavasti en saa jotain odotusajan masennusta! Neuvolassa täti sanoi että katsotaan tuon psykologin tapaamisen jälkeen jos laitettais sinne pelkopolille uus lähete. Siitä edellisestä käynnistä kun ei suurempaa apua ollut.



Anteeksi nyt tämä negatiivissävytteinen vuodatus! En minä koko aikaa masentunut ole, tänäänkin ihan mukavalla mielellä, tultiin illansuussa kotiin esikoisen kanssa. Hän oli viikon verran isovanhempien kanssa mökkeilemässä. Oli ihanaa saada tyttö kotiin, kyllä täällä onkin ollut hiljaista!



Iloista lauantai-iltaa!



Ykä 30+0

Juu..Monena iltana olen ajatellut kirjoittaa jotain, mutta sitten en ole saanut aikaan. Mikälie..saamattomuus:( Jotenkin tuntuu, että kun ei mitään pysty tekemään, kaikki saa supistelemaan, ei edes kiinnosta yrittää hissutellen tehdä mitään. Paino nousee ihan järkyttävää tahtia, kun mitään liikuntaa ei voi harrastaa, pelkkä postilaatikolle taaperrus/kaupassa käynti saa supistelemaan niin, että sitten saakin levätä koko illan:( Pitänee yrittää hillitä tuota syömistä, ainoa hupi.



Vauva on meillä istuskellut tänne asti, ja ei tunnu sille, että vieläkään olisi kääntynyt. Edelliset minulla on olleet pää alaspäin puolesta välistä asti. Toivottavasti tämä kääntyisi pian, ei huvittaisi jännätä sitä ihan viime metreille, eikä varsinkaan synnyttää pylly edelllä tulevaa..Huh!



No, menee ihan valitukseksi koko homma, joten parempi taitaa olla jättää kirjoittelut sikseen..



Vanile 29+0

Mulla myös potkut tulee alas, harvoin on hutkinut ylöspäin.

Vielähän tuo mahtuu pyörimäänkin, mutta oon silti jo jännännyt milloin kääntyis.

Myös minä oon sellainen tohelo, että aina on jalat mustelmilla.

Pitäis himpun verran rauhallisemmin ottaa, kun ylös noustessakin onnistun aina itseni riuhtaisemaan niin räväkkäästi, että alavatsassa kiinnikkeet paukkuu, auts.

Eipä tässäkään muuta, sunnuntaiaamun mietteitä=)

Lapset kun herää aletaan pullanleivonta hommiin, jäi eilen väliin, kun kaikki muu vei taas liian pitkään aikaa...

Tuttiina ja masukki 27+1

Ajattelin minäkin tänne tulla juttelemaan, jos vielä mukaan mahtuu? Tosiaanko, kun tuo 30 lähestyy, niin synnytysajatuksetkin alkaa pyörimään mielessä.



Tässä pieni esittely eli olen itse 36 vuotias ja mieheni 35. Meillä on marraskuussa-05 syntynyt suloinen pikku poika. 4D:ssä ollaan käyty jo viikolla 17 ja toinen poikahan se sieltä on tuloillaan. Tuleepahan leikkikaveri =)



Äitiyspakkausta en ottanut tällä kertaa, koska nuo -05 vuoden vaatteet ovat vielä täysin hyviä ja käyttökelpoisia.



Ei kai tässä sen enempää tällä kertaa. Aurinkoista säätä vois tulla taas kehiin, niin loppu kesä olis pelastettu.



Hyviä odotuksia kaikille tasapuolisesti. Itselleni pieneen synnytyspelkoon auttoi ajatus, että niin se on äitinikin synnyttänyt ja mummoni ja kaikki muut sitä ennen, että kyllä minäkin vaikka pahalla sisulla synnyttelen. Ensimmäisen synnytys olikin ihan läpihuutojuttu ja aikaa meni 4,5 tuntia, epiduraalia kiittelen kipujen poistajana ja aion pyytää sitä nytkin, jos ei tuo synnytysaika lyhene, niin pieneksi, että ei kerkeä sitä laittaa.



Le Cheile ja Perttu 36+4

Tervetuloa vaan mukaan Le Cheile, kyllä tänne mahtuu! :)



Taas on viikonloppu hurahtanut ihan ohi, mies kävi kavereiden kanssa vähän rentoutumassa ja esikko ulkoili kummitätinsä kanssa, sain sitten ihan rauhassa vähän puuhastella omiani ja lepäillä. Aika mukavaa on ollut, vaikka kyllä silti väsyttää taas ihan hirveästi. Odottelen ensi perjantain neuvolaa kuin kuuta nousevaa - silloin mitataan taas se hb ja sittenhän nähdään voiko sitä enää syyttää...



Monet on jo ihan hurjanaan valmistelleet vauvan tuloa, meillä ei kyllä ole tapahtunut vielä mitään. Ei ole vielä tainnut iskeä tajuntaan että kohta tuo tulee... Meikäläiseen on kyllä iskenyt saamattomuuden lisäksi melkoinen päättämättömyys, ihan kaikki päätökset tuntuu tosi hankalilta. Hassua, sillä normaalisti olen aika yksioikoinen tyyppi... Olen nyt jumittanut niiden tuplarattaiden suhteen jo vaikka kuinka kauan (mitä ja mistä), ja nyt iski paniikki niinkin fiksun asian kanssa kuin esikon syysvaatteet... Että ei kuulkaas edes mahdu Monnin vaatteet vielä ajatuksiin. On niitä pieniä vaatteita kuitenkin kaapissa aika paljon, pestyinä ja periaatteessa valmiina käyttöön, että ehkä tässä ei nyt paniikkia vielä kannata kehitellä... ;)



Synnytyspelko ei (vielä) ole iskenyt, enkä usko että iskeekään kovin pahana. Tottahan se vähän jännittää aina että miten käy, mutta jotenkin luotan siihen että kaikki menee hyvin. Tosin ihan alusta asti on tämän raskauden kohdalla ollut minullakin vähän sellainen olo ettei kaikki ehkä menekään aivan putkeen, mutta ehkä se on vaan ihan normaalia olla huolissaan? Toissayönä kuitenkin näin unta, että imetin ihan terveen näköistä poikavauvaa, että loppuviimein olen aika luottavaisin mielin. Jännittää vaan meneekö tuo uni oikeaan, eli tuleeko tyttö vai poika...



Suhni & Monni (28+3?)