*** JOULUKUISTEN *** VIIKONLOPPU ***

että tuo Daisy82:n runo sopi myös loistavasti mun tilanteeseen... Kun tän mun tulevan lapsen isihän oli mun elämässä vain muutaman ihanan viikon ja hävisi kuin tuhka tuuleen... Silti sain häneltä suurimman lahjan mitä voin koskaan saada. Ja siitä oon ikuisesti kiitollinen vaikka edelleen sattuu niin sairaasti ku tää mies jätti meidät.



Kiitos Daisy runosta!

myös täältä suunnalta, todella surullista!



ponnari

Ihan hirveä uutinen Rilla-ma-rilla.. :' ( Olen todella pahoillani..

Ei näin saa käydä kenellekään... Kovasti voimia teille huomiseen ja jatkossa eteenpäin.

rilla-ma-rilla voimahaleja ja jaksamista suureen suruun. itkeä pillitän täällä niin ettei mitään rajaa...

Täältä myös suuri voimahali rilla-ma-rillalle!! Toivotan kovasti jaksamista sinulle...

Tytöistä on kauhian hauskaa, kun saavat oman euron ja itse valitasillä jotain pientä. Toki avitan, jos jotain kivaa parempaa löytyy, mutta yleensä eurollakin löytyy jotain. Tänään tytöt ostivat kaulakorut. Kerrankin kun en heittänyt miestä töihin, auton saadakseni, niin löysin IHANAN metallisen kehdon. Mulla olimielessä jotain rottinkista, mutta sellainen ei ole kävellyt vastaan. Tinkasin tuon 30e, vielä ostan siihen patjan ja reunapehmusteen, niin voila! Siinä on keinutus mahdollisuus ja joka kulmassa pienet tolpat, joissa koristenuppi. Olisikohan jotain ä-pakkauksen kokoluokkaa, tuo sänky... hiukka isompi varmaan. Mittailen kun saan sen kotia, kun tapasin kaverin ja hän tuo sen mukanaan myöhemmin. Kylläpäs oli tuuri, kaikin puolin.



Ostin kolme erilaista leivosta, tuolla ne jääkaapissa nyt odottelee jälkkäriksi pääsyä, jaetaan ne sitten neljään osaan. Tosin ostin oman herkun, jossa mansikoita. Miehelle oman herkkunsa, missä on suklaata ja paljon kermavaahtoa ja tytöille puoliksi vaaleanpunaisen suklaamunkin, Nam!



Kyllä on alkanut ruoka maistua, tuntuu että on nälkä kokoajan.



HEI, uudelleen synnyttäjät! Onko teillä noussut aina samana päivänä maito synnytyksen jälkeen, vai miten? Mulla, kun on kummallakin kerralla noussut kolmantena päivänä ja vauvat on tarvinnut lisämaitoa jo sairaalassa. Eli se ensimaito on ollut tosi niukkaa, ennen kuin paineella nousee... Olisikohan nyt jo nopeampaa?



Doshijas 19+5

Paljon paljon voimia sinulle ja perheellesi suureen suruun.

Täällä satanut ihan koko päivän kuin aisaa, ipanat hyppelee seinille kun ulkoilmaihmisiä yleensä ovat, nyt vaan pikkasen on nenää ovesta ulos näytetty.



Kuinkahan Rilla-ma-rilla jakselee..Kurjaa kun näin pitkälle jo päästy raskaudessa ja vauva on jo niin totista totta masussa itselle ja perheelle ja sitten sitä ei enää siellä olekaan sydämen alla kasvamassa niinkun pitäisi..

iso suru varmasti ja kestää aikaa ennenkun siitä yli pääsee.

Voimia paljon!!



Meiän Kuopioon menokin siirtyi päivällä, eilen illalla piti lähtee vaan tässä kohtapuoleen vasta startataan.



Tosta maidonnoususta, mulla on jokaisen kolmen jälkeen maito noussut 2-3 kolmannen päivän välisenä yönä, illalla menny nukkumaan ihan normaalina ja heränny aamulla dolly partonina maito valuen=)

Voi että ne onki tissit kipeet kun maito ykskaks sinne ilmaantuu.

Mulla on jokaiselle annettu lisämaitoa synnärillä, kuopusta oikeen tankattukin kun verensokeri oli alhaalla, jo salissa sai ekan satsin lisämaitoa.

Keskimmäisen kanssa omakätilö oli oikea imetysvöyhötys, koko synnärin imetysvastaava tms ja ai perkules kun se puristi lujasti tissistä ja sanoi, että KYLLä siellä maitoa on kun pyysin nälkäselle vauvalle lisämaitoa, pikkunen keltanen pisara tuli nänninpäähän mutta ei antanut eukko lisämaitoa. Onneksi vuoro vaihtui kohta ja toinen kätilö oli toista maata ja kohta oli vaavi tyytyväinen..

Noi on olleet isoja yli nelikiloisia kaikki, ei niille teelusikka pari mihinkään riitä.



Jo vain mutta nyt tekeen sitä lähtöä



Lahja ja masukki 18+1

Lahja pohti miten jakselen.

Suunnattoman surullinen tietysti olen, kun 2 ½ vuotta tätä hiljakseen toivottiin, mutta elämä on.



Kohta puoleen tästä olen lähdössä sairaalaan kassi jo pakattu, takana yksi pisimmistä päivistäni ja varmaan yhtä pitkä yö tulossa. Nyt on aika pahin viholliseni mutta kohta se jo ehkä parantaa.



Käyn kertomassa joku päivä kuulumiset, jotenkin te olette jo niin tuttuja, etten eroon teistä haluaisi ja pientä terapiaa mulle kun puhuminen on itkun takia niin vaikeata.



Elämä paiskoo mutta josko vielä pääsen johonkin toisen pinoon myöhemmin tänä vuonna, kuitenkin niin tyhjä olo, jotain puuttuu meidän perheestä, se ei ollut meidän tonttunen sitten mutta jos joku toinen haluaisi saapua meille asti.



Pitäkää huoli itsestänne, toisistanne ja perheistänne

toivoo Rilla-ma-rilla

Itsensä sitä tuntee niin pieneksi tollasten uutisten jälkeen. Ei sitä joka päivä tajua, kuinka onnellinen itse on.



Mulla on nyt jo pitempään jatkunut masennus, ja kaikki tuntuu siltä et maailma kaatuu niskaan. Parisuhdekin on ajoittain repeämäisillään, en tiiä kuinka kauan mies jaksaa mun känkkäämistä. Mutta aurinkoisempia päiviä odotellessa.



Töitä piisaa niin, että vapaa aikaa ei oikein jää. Koiran kanssa käyn lenkillä ja se on sitten siinä. Kotona ei kiinnosta siivota ja sen on näköistäkin. Tekis mieli vaan nukkua.



Oltiin r-uä:ssä keskiviikkona. Kaikki oli hyvin painoarvio yli 350 g ja vastasi kooltaan 5 päivää vanhemmalta. Mutta hyvä merkki kuitenkin. Ei saatu tietoa kumpi on, vaikka haluttiin, koska ipana oli sitä mieltä ettei hänen jalkoväliään kytätä. Saatiin kuitenkin valokuva, jossa hän näyttää peukkua tsempiksi. Selkeästi velmuilija.



Mutta takasin sorvin ääreen.



Meikku 20+3



p.s. H&M postimyyntitilaus lähti. Jospa noi mammavaatteet piristäis.

Pitkästä aikaa pääsin pinon kimppuun ja heti löytyi surullinen uutinen: kovasti voimia Rilla-ma-rillalle! Mitkään sanat ei taatusti auta tilanteessasi yhtään. :( Näin se elämä taas muistuttaa siitä ettei mikään ole niin varmaa kuin epävarma :((



Useammallakin tuntuu olevan jonkin sortin mielialan heittoja ja parisuhdekriisiä. Mulla mielialat vaihtelee, välillä tosi surkeita päiviä, kun ei jaksa mitään ja välillä selkeesti parempia. Mies on aika paljon reissussa töiden puolesta ja harrasteet päälle, toivoisin että ottaisi enemmän huomioon tämän raskaustilani ja ottaisi vastuuta esikosta. Mutta turha taitaa olla toivo. Taidan olla liian reipas normaaleissa toimissa, kun ei ymmärrä hyvällä. :/ Edellisenkin raskauden aikana kaipasin vähän erityishuomiota ja hellimistä miehen taholta, mutta aika hiljaista oli...



Vauva melskaa mahassa kovasti joka päivä :). Rakenneuä ehtiin parisen viikoa sitten ja kaikki oli hienosti. Sukupuolta ei suostunut näyttämään kunnolla, mutta tyttöä veikattiin. Ja niin mäkin olen jostain syystä koko ajan ajatellut. Esikosta en aatellut että voisi olla muuta kuin poika ja niin oli. Tätä olen tyttönä pitänyt koko ajan, en osaa selittää mistä noi tunteet tulee. Varmaan ihan huuhaata ;)



-Terppari ja pikkumuru 21+2

Se surun määrä on valtva joka iskee kun tajuaa ettei sitä sykettä enää siellä masussa olekkaan =( Oliko sulla muuten juuri se että vauva ei koskaan oikeen liikkunut? Tai mitä sen on väliä enää tässä vaiheessa. Isot peukut että olet kohta uudelleen tällä puolella pinoutumassa!!!



Oltiin eilen miehen kanssa hääpäivää viettämässä ja oltiin elokuvissa. Sen 3h aikana tuntu että jalat ja kädet turpoo ihan sikana ja oikoamaankaan ei oikein itseään tahtonu saada! Leffaki kesti vielä 3h!! Aika ihana päästä ylös siitä penkistä lopulta.



Perjantaina oltiin kavereiden mökillä ja hitto nyt kutittaa..vasta eilen illalla alko hyttysten puremia löytyä ja löytyä ja löytyä..aarrgghh..mua kutittaa!!!! Hydrokortisonia menee varmaan yli sallitut määrät.



Nyt mies haluaa koneelle ja lähetään lapsia hakeen kotia =)



masu 22+2

Rilla-ma-rillalle edelleen paljon jaksamista!! Toivotaan että teidänkin odotus vielä palkitaan!



Maidonnoususta... Minulla molempien aikana maito riittänyt alusta asti, 3. päivänä kotiin mentyä on sitten kunnolla noussut. Edellisen aikaan luovutin myös maitoa, ja kovasti toivon että saisin taas luovuttaa. Kovin oli mukavaa hommaa!! Tietysti olihan siinä hommaa, keitellä astioita jne mutta kuitenkin...



Parisuhdeasiat täällä onneksi kunnossa. Tällä hetkellä tuntuu etten haluaisi töitä tehdä vaan mieluummin kotona vain olisin ja perheaikaa viettäisin. Vielä olisi töitä pari viikkoa, sitten opiskeluja ennen äitiyslomaa.



Kauheata miten nopeasti tämä raskaus on mennyt verrattuna edelliseen, silloin oli 4-vuotias kotona. Nyt lähes 6v. ja 1v. muksut... Ei huomaa edes kuinka aika kuluu, jo ollaan puolessa välissä!! Vaikka odottavan aika on pitkä mutta meillä on syksylle niin paljon projekteja (talonrakennusta, muuttoja, opiskeluja, kahdet 80v syntymäpäivät, miehen vuorotyö...) että saa nähdä miten aika kaikkeen riittää. Toivotaan vaan että uusi talo valmistuu hyvissä ajoin, jos vaikka jo marraskuun lopulla päästäisiin muuttamaan... =)



Tuikku ja Vilpertti 20+2

Täällä ollaan, kuin joku olisi halolla lyönyt päähän, niin on väsynyt ja sekainen olo. Nyt seuraa (turhaa) purkautumista, joten ei kannata edes lukea.



Olen nähnyt nyt monena yönä ihan kamalia painajaisia, kun herään yöllä tai aamuyöstä vessaan, niin unet jatkuu siitä mihin aiemmin ovat loppuneet... Kaiken maailman terrorismia, ystävät yrittää tappaa mut, lisäksi yksi yö näin unta vastasyntyneestä vauvastani ja rotista... Menin sitten ääliönä lukemaan unikirjaa ja rotta edustaa sairautta ja kaikkea mahdollista pahaa... Mulla mielikuvitus tietysti alkoi heti laukata ja aloin pelätä pian koittavaa r-ultraa ihan toden teolla. Aamuisin herään niin väsyneenä, etten meinaa päästä sängystä ylös. Oon kyllä syönyt hyvin ja ollut ulkona reippailemassakin, eli en tajua mistä tää nyt on alkanut.. Mulla on aina ollu vilkkaat unet, mutta painajaisia en yleensä näe. Nyt vauva on vielä tullut isona osana mukaan uniin. Melkein pelottaa mennä illalla nukkumaan...

Lisäksi en tunne liikkeitä vieläkään. Musta on tulossa ihan vainoharhainen...



Anteeksi ahdistunut viesti.. pakko vaan tänne purkaa oloa, kun mies on jo pian kilahtamispisteessä...

rillamarillalle iso halaus ja paljon voimia teidän perheelle!

Kaikki meni hyvin, henkilökunta oli ihanaa, tapahtuma oli rauhallinen, kivuton ja helppo minulle. Ei oikeastaan mitään kipuja ole kuin olisin vatsalihasliikkeitä tehnyt vähän liikaa. Vauvasta otettiin kaikennäköiset näytteet kuten myös minusta ja joskus sitten saamme tulokset josko sieltä vastaus löytyisi mitä oikein tapahtui.



Nyt on olo helpottunut ja rauhallinen, suru tulee ja menee, aaltoilee, me pärjäämme kyllä.



Muuten lähes koko matkan sairaalalle näkyi eilen sateenkaari, se jotenkin lohdutti minua suunnattomasti, antoi toivoa.



Kiitokset kaikille tuesta,

Rilla-ma-rilla ja tonttunen tähtenä taivaallamme, kauniina muistona ja toivo joka jaksaa elää meissä

Itkuisena täälläkin luettiin suruviestisi. Pahoittelut. Elämä on välillä turhan kovaa. Toivottavasti jaksatte uskoa parempaan huomiseen. Se koittaa varmasti. Jaksamista sinulle ja perheellesi.



Marianni