*** JOULUKUISTEN *** VIIKONLOPPU ***

Synnytyspelko on normaalia...itellä se iskee joka kerta vaikka kertoja on monia. Mut yleensä loppuvaiheessa on niin " tuskanen" olo että lopulta fiilis on että aivan sama miten tulet, kuhan tulet ;D Mutta jos tuntuu että pelko saa liikaa valtaa ja muutenkin kun sun tilanne on eri niin juttele asiasta neuvolassa. Sieltä on mahdollisuus päästä pelkopolille jota monet suosittelee (osaavat ilmeisesti hommansa ;) Ja saathan sä ottaa sinne jonkun muun kaveriks..joku läheinen ystävä? Kieltämättä yksin synnyttäminen tuntuu ajatuksena ankeelta vaikka loppukädessä sen yksin teet noin muutenkin. Mutta asioilla on tapana järjestyä =)



Täällä paikkaillaan kamoja kun lähdetään pienelle reissulle tänään. Eilen ostettiin turvakakalo ja rattaat jotka sopii niihin kavereilta. Oli huomannu huuto.netissä että olin kyselly joltain kuvia ja tunnisti mun sähköpostiosotteen ja soitti äkkiä että vieläkö ollaan ilman. Meni kyllä tosi näppärästi ja saatiin tosi kivat ja kauniit istuin ja kärryt! Jes, enää se auto ;D



Mahassa melskataan mukavan tasaseen tahtiin, ihan niin kovaa riehumista ei ole kun sillon viime viikonloppuna mut johtunee siitä että lepäämään ei todellakaan ole kerenny! Tartis kyllä jossain vaiheessa, huomaa että tahti on liian kova aina välillä!



Viime yö meni taas suht valvoessa ja pyöriessä kun uni ei vaan tullu..plääh..Iltasin liitoskivut vaivaa aika paljon ja housuja on tosi yöks laittaa jalkaan kun joutuu konttiaan nosteleen. Mut kaipa se tästä.



Nyt turinat sikseen ja kiiruusti kamojen kimppuun..kiire tulee kumminkin vielä..piti niin eilen pakata mut ku niitä rattaita mentiin tietty heti kattoon =DD



masu 22+0

Synnytyspelosta: Olin itse aiemmin sitä mieltä, että meikäläisen lapsien saaminen tyssää viimeistään siihen, että en uskalla vauvaa synnyttää.. En ole ikinä ollut sairaalassa (kop kop, toivottavasti ei tule aihettakaan) ja pelkästään siellä käyminen on ollut inhottavaa. Lisäksi pelkään kaikkea mahdollista piikeistä lähtien veren näkemiseen, ja kipukynnys ei ole mikään suuri. Eli synnytys on ollut mulle aina ihan kamala peikko, pelkään sitä kipua ja kaiken hallitsemattomuutta sekä sitä, että repeää ihan hirveällä tavalla ja sitten sen jälkeistä ompelemista.

Ensin ajattelin, että sektio on ainoa vaihtoehto, mutta kun pelkään leikkauksiakin... Eli kai se normaalitapa on kuitenkin parempi kuin leikkaus..

Mutta nyt kun asia tulee ajankohtaisemmaksi, niin en osaa edes ajatella koko synnytystä, ja jotenkin se pelko on väistynyt. En tiedä mistä johtuu, mutta parempi näin tietysti, ja toivottavasti pelko ei puske jostain taas esille. Mulle on tullut jotenkin rauhallinen olo synnytyksen suhteen ja sellainen olo, että kaikki menee niin kuin pitää, valvotuissa olosuhteissaja hyvissä käsissä. Ehkä paniikki iskee lähempänä h-hetkeä, mutta ainakin nyt saa olla " rauhassa" .

Eli beibi, pelkohan on sellainen, että sen kanssa ei pysty oikein järkeilemään, mutta jos pääset esim. käymään sairaalassa ja tutustumaan paikkoihin etukäteen + kätilöihin, niin josko se auttaisi? Ja tosiaan kannattaa ottaa asia puheeksi neuvolassa rohkeasti!



Tulipas pitkä jorina... Annetaan muillekin sanavuoro :)



G ja g 18+1

ai että osaakin olla taas sellanen päivä ettei saa mitään aikaiseksi, koko ajan vaan ajatteleee että tuokin pitäs vielä tehdä, ei jaksa ei nyt vielä...



Ollaan siis viimein kotiuduttu kolmen viikon mökkilomalta ja muutama päivä on mennyt pyykätessä ja mustikoita putsatessa pakkaseen, äitipuoli ihananainen oli eilen poiminu mulle sankollisen mustikkaa omien lisäksi ja niitäpä sitten putsailin lähemmäksi puolta yötä...



Minäkin kävin viikko sitten rakenneultrassa, kaikki oli masussa oikein hienosti, sukupuolikin selvisi, siellä melskaa pikkuinen poika ;). Se ie kyllä tullu yllätyksenä, näin unta pojasta ja olin sen jälkeen ihan varma että se siellä on, vaikken uskaltanut kenellekään asiasta kertoa, poikahan sen piti tuon kuopuksenkin olla!! Mitat näytti että Manteli olis muutaman päivän laskettua aikaa isompi, mikä on mulle tosidellakin harvinaista, miun vauvat on aina olleet pienempiä, hiukkasen kävi mielessä että mitern iso mötikkä sieltä onkaan tulossa ja pitääkö laskettuaika miten hyvin paikkaansa....Ul tra olikin tällä kertaa erikoinen kokemus, sattu nimittäin niin että olivat sairaalalle saaneet uudet paremmat uävehkeet ja paikallisen sanomalehden jutun tekijät tuli niistä juttua tekemään, niinpä miekäläinen pääsi etusivuntytöksi mahoinensa! Siinä köllötän napa paljaana ja juttu jatkuu sisäsiuvuilla, piti ihan talteen ottaa. Kitoon saatiin muistoksi kuva, jossa pikkuinen hymyilee!! Siis kysessä ei ollu mikään 3D tai 4D.



Ilokseni huomasin että meitä Pohjois-Karjalaisia on ilmaantunut listalle toinenkin, apua kun en nyt muista nimimerkkiä, mutta laskettu aikasi oli 14.12 ja nimimerkissä numerot 22, Tuisku22? kiva tietää että on muitakin täältä päin!! Tuskin satutaan samaan aikaan saikulle kun mulla on lasketu jo 2.12 mutta eihän sitä koskaan tiedä!



SYNNYTYKSESTÄ: kaikille esikoistaan odottaville sanon vain että AVOIMIN MIELIN, et voi tietää millainen juuri sinun synnytyksesi on! Itse pelkäsin esikoisen synnytystä tosi paljon (vaikka loppuajasta olinkin kyllä jo valmis vaikka mihin kunhan se tukala olo vaan helpottas) ja ajattelin että mulla on tosi alhainen kipukynnys, mutta yllätyksekseni synnytys olikin paljon etukäteen pelättyä kivempi kokemus! Mulla ei olekaan niin alhainen kipukynnys, sain mukavan kätilön joka tsemppas todella ihanasti, mies ylitti itsensä tsemppauksessa (heilutti kuuliaisesti kaarimaljaa tuulettimena jo pelkälä mulkaisun voimalla ja hoki " vielä vähän kulta, hienosti menee, kyllä kestät rakastan sinua" ) ja sain onnistuneen kivunlievityksen. Kieltämättä jokaisessa seuraavassa positiivisessa testissä on aina ollu seuraavana ajatus että oi ei taas synnyttämään, vaikka miun synnytykset on olleet helppoja ja nopeita. Synnytys ei välttämättä siis ole mikään kauhukokemus ja toivoisin hiiteen kaikki ämmät jotka pelottelee esikoisen odottajia! Sitä en sano että synnytys -ainakaan mulle, inhoan etenkin sitä ponnistusvaihetta, siinä tunnen olevani haavoittuvaisimmillani, vaikkei se ole kestänyt kuin vajaa 20min- olisi ruusuilla tanssimista ja ihan jipii, pääsen synnyttämään, mutta luottakaa itseenne ja olkaa avoimin mielin!



Minä hommasin eilen tuttavalta kaksosten menopelit, 04 malliset orat. Eli ei tod.mitkään ihan iskemättömät, mutta ajattelin että kun tämä nyt mitä varmimmin on meidän viimeinen niin en kyllä aio ihan uusia ostaa. Hyvässä kunnossa ovat ja kapeat, mitä toivoinkin.



Nyt haisee kuopus tietokonepöydän alla niin häiritsevästi että lienee aika poistua pyllykän pesulle.



MInjuska ja Manteli 21+5

Tuntuu että vielä muutama viikko takaperin oli piiitkät pinot, minnekkäs kaikki lienee kadonneet???

Muistan kyllä edellisiltä kerroilta tän saman ilmiön, aluks paljon innokkaita sit jutustelu hiipui ja sitten taas loppumetreillä taas juttua riittää, käyköhän meillekin nyt näin... No toisaalta nyt ollaan menossa sellasta raskauden vaihetta että eipä tässä juuri uutta. Alussa kaikki on niin jännää:eka neuvola, eka ultra, ekat liikkeet ym. Sitten lopussa jännitetään sitä laitokselle lähtöä... Mutta nyt sitä vaan ootellaan ja ootellaan eikä oikein mitään tapahdu.

Eipä silti, näin kesällä meillä itse kullakin on omat kiireemme ja kuviomme, lomat ym. Ja onhan se hyvä ettei ihan koukkuunuta tähän palstailuun :)



Synnytyspeloista: Ymmärrän hyvin beibi07:n ja Gaiolen ajatuksia, mutta mulla ainakin kävi niin että kyllä sitä aika valmisti siihenkin hommaan, kiitos pitkän odotusajan! (esikoinen syntynyt -03) No kieltämättä ton kolmosen synnytys jännitti, mutta lähinnä vain että ehtiikö sairaalaan tällä kertaa, kakkonen kun syntyi kotia...

Tällä kertaa en ole vielä edes ajatellut tulevaa, tuntuu että siihen on niin pitkä aika että ehtii vielä monenmoista tapahtua. Mutta siis: kannatta puhua peloistaan neuvolassa ja luottaa siihen että hoitohenkilökunta asiansa osaa!



Jokos muuten kaikki on siirtyneet mammavaatteisiin???

Minä vielä toistaiseksi olen omillani selvinnyt, mutta shopailua suunnittelen Alkaa pikku hiljaa karsiutua housut niin vähiin kun yksi toisensa jälkeen alkaa tuntua tukalilta.. Oli aikas kivoja vaatteita tossa uudessa H&M:n kuvastossa ja tässä mietin laittasko tilauksen vai käviskö kaupassa. Nyt tuo muotikin suosii mahakkaita kun on paljon tunikoita ym. tarjolla!



Tulipas tarinaa kerrakseen... Iltapäivällä sitten nvlaan, toivottavasti tällä kertaa oikeaan aikaan:)



terv.daisy82 rv 19+3

Täälläkin meni taas viime yö valvoessa. Tällä kertaa ei voi syyttää lapsiakaan,jostain syystä uni ei vaan tullut. Aamulla seitsemältä kun neiti heräsi,olisi kyllä uni maistunut. Nooh,tää päivä menee taas vähän väsyneissä tunnelmissa,kauppaan pitäisi kyllä jossain vaiheessa jaksaa lähteä.



Mua jännittää synnytys näköjään joka kerta vähän enemmän ja enemmän. Ensimmäisellä kerralla en jostain syystä jännittänyt yhtään. Ja vaikka eka synnytys oli helppo ja aika nopeakin,niin toista synnytystä jännitin jonkun verran. Toinen synnytys oli vähän turhan nopea mulle,tunnin sairaalassa olon jälkeen oli neiti maailmassa,siitä jäi nyt vähän pelko,että miten nopeasti tämä kolmonen oikein tulee,meillä on kuitenkin tunnin ajomatkakin sinne sairaalaan.



Himpula 21+3

Mulle tuli varsinkin nuorimmaisen synnytyksessä sellainen endorfiini/adrenaliini ryöppy ponnistusvaiheen jälkeen, että ihan mielellään lähden uudestaan synnyttämään. Varmaan vähän samanlainen tunne on extreme-lajien harrastajilla suorituksen jälkeen :)



(esikoisen syntymän jälkeen olin niin väsynyt ja joka lihas kropassa maitohapoilla, ettei ihan niin energinen olo ollut.)



Liitoskivut alkaa täälläkin vaivata. Illalla töissä tauolle sai hiippailla aika hissukseen, kun oikeaa jalkaa nostaessa aina vihlaisi häpyluun seutuvilta.



Poika potkii niin, että vatsa jo tärähtää kunnon osuman tullessa. Katselin tuossa H&M:n syyskuvastoa minäkin ja mietin pitäisikö pojalle ostaa sopivan kokoinen toppahaalari (ei välttämättä H&M:ltä), kun se äitiyspakkauksen tulee tosi käyttöön vasta seuraavana talvena. Muuten ei varmaan tarvi vaatteita hirmuisesti hamstrata, jää vain käyttämättä.



Lapset pääsee ens viikolla jo hoitoon, eli palaillaan arkirutiineihin (ovat olleet mummulassa pari viikkoa). Hoitopaikka vaihtuu, mutta tytöllä on eskariin sitten lyhyt matka: pihan poikki n. 50m. Ja kolmen viikon päästä alkaa mullakin sit kesäloma, saadaan käydä mustikoita ja vattuja poimimassa. Aamulla kävin sen verran lenkkeilemässä, että mustikkatilannetta lähimetsässä kartoitin. Ovat vielä osin raakoja, joten ei tarvi kiirehtiä metsään. Varttitunnin lenkin kävin ja meinasi henki loppua.. Jos jaksaisi, niin voisi aina aamuisin käydä 15-30 min lenkin... Pitää ottaa itseään niskasta kiinni.



Marzi ja Mies 21+3

Taas kännykällä kirjottelen, joten ei oo sitä entteriä. Tulee siis yhtä putkee kaikki..... Täällä ainakin tuo team-spiritti vallitsee ja aina saa kokea, että ei ole yksin iloineen ja suruineen. Tärkeetä ihmiselle jonka ystäväpiirin voi laskea yhden käden sormilla ja sen jakaa vielä puolella. Aion kyllä ottaakkin seuraavassa neuvolassa puheeksi ton pelon ja ihan mielelläni menisin sinne pelko polillekki ainakin varmuuden vuoksi. Jotenkin kokoajan oon halunnu sektioon mutta eipä sekään niin yksinkertanen homma ole. Täytyy nyt vaan käsitellä tätä pelkoa niin ehkä se siitä väistyy ja pienenee. Aamulla oli rakenneultra ja nyt on hyvin hämmentyny olo.... Siellä nimittäin selvisi, että pikkuinen on tyttö! Lääkäri oikein pyöritti kameraa joka kulmasta ja vauva olikin oikein otollisessa asennossa ja totes, että kyllä tälle kannattaaa ostaa punasta.. Viikon oon nyt ajatellut kantavani willeä masussa ja nyt oli vähän shokki, että se onkin tyttö ihan todella! No mikäs tässä, aika onnellinen olo kun tietää, että kumpi on tulossa! Äiti varmaan lähti jo ostaan mekkoja... beibi07 ja wille josta tuli nyt sitten wanilla 19+4

Koita suhtautua siihen synnytykseen avoimin mielin. Sektiosta toipuminen vie yleensä paljon pidempään, joten jos mitään lääketieteellisiä syitä ei sille ole, kannattaa synnyttää normaalisti.



Mielikuvaharjoittelu auttaa.Youtubessa oli hieno synnytysvideo, jossa äiti ponnisti kyykkyasennossa, kannattaa katsoa.



Itse olen muistellut, kun pääsin todistamaan tammani varsomista ihan alusta asti (toimii minulla) ja varsa oli muutamalla ponnistuksella ulkona.

Minäkin taesen kirjoittelen, vaikka eipä tässä mitään uutta olekaan. On kiva lueskella muiden mietteita raskaudesta ja vallankin synnytyksistä.



Mulla oli ekan kohdalla pitkä synnytys. Kesti 24,5 tuntia. Mutta mulle jäi siitä tosi positiivinen kuva. Äiti oli kertonut omista synnytyksistään, joissa kätilöt ja mun isä oli aina ollu ihan mustelmilla ja korvat huutamisesta lukossa. Niin tottakai mä kuvittelin, että äidiltä periytyy tyttärelle samanmoisina myös synnytys.. Eipä ollu ei. Mun ei tarvinnu korottaa yhtään ääntä aikä sen puoleen ollut tarvesta ketään rueta repimään tai hakkaamaan. Kyllähän se sattu kun kunnolla supisteli, ei siitä pääse mihinkään. Eikä ne kätilöt sitten mitään kunnon kipulääkkeitä mulle antanukaan, kun sainoivat jälkikäteen että olin liian reipas. Lupaan tulevassa synnytyksessä olla vähän rajumpi, että jotain kipulääkettä saan =)!



Ollaan takaapihaa kunnostettu oikein urakalla. Eilen isäntä toi vallikiviä kuorma-autolla ja niitä sitten piti nostella ja vielä tänäänkin asettelin paikoilleen. Kyllä on muuten selkä kipee, kun eihän mulla käsissä ole voimaa juurikaan. Jospa sinne saisi mullat viimeistään alkuviikosta, niin pääsis laittaa nurmikon siementä. On tota kuraa nähty jo ihan tarpeeksi, kun on piha juhannuksesta asti ollu vaiheessa..



Jees. Vielä ois neljä päivää lomaa. IIK. Sitä joutuu töihin lähtemään. Olisin kyllä ihan mielelläni ollu jouluun asti kotona, mutta ei tuo raha kasva puussa.



(.) Kyllä turvottaa. Piti ihan sormukset ottaa pois, kun illalla on sormet niin turvoksissa, kun olla voi. Mä kävin yhden vaaleanpunaisen bodyn jo ostamassa =), saas nähdä onko sille sitten käyttöö vai ei. Toivottavasti olisi! Oishan se prinsessakin mukava saada taloon!



Janica ja nuppu rv19+5

Meillä on hiirveen kuuma, läkähtyy ihan.

Oon koittanut pysytellä mökissä kauppareissua lukuunottamatta mutta kuopus kovasti ois sinne menossa ja auto pitäs imuroida eli ei auta.

Mammafarkut kävin ostamassa, caprit oli tarkotus kun huomenna lähdetään Kuopioon maatalousnäyttelyyn, oon pärjännyt hyvin omilla viimekesäsilläni mutta ei oikeen uskalla yksien varaan koko viikonloppua varata, sottapyttyjen sukua ollaan. capreja ei ollut, pieni toi meiän paikallinen mammavaateliike mutta ihana olemassa, ostin sitte farkut jotka on hiukka ohuempaa kangasta niin kääräsen lahkeet ylös tarpeen tullen.



Enää ei mahdu omat housut kun just noi caprit ja verskat, eilen laitoin Henkkamaukalle ison mammavaatetilauksen.. Vauvallekin tilasin sellasen teddyhaalarin nallekorvilla, oli niin söpö....Siellä ois eräskin ihana vauvanvaate mut ei uskalla vielä, arvelin kun maanantaina on neuvola niin jos kuitenkin terkan kanssa koitettas sitä jalkoväliä kurkkia..Tosin vanha vehje eikä kovin tarkka mutta kyllä mäkin ton kuopuksen sukukalleudet itekin hyvin erotin jo vk 17.

Ei nyt vaatteiden takia kannata sukupuolta selvittää, mä oon niin malttamaton luonne vaan ja etenkin kun sillon alussa oli niin selvä tyttöolo ja nyt ei oikeen tiedä niin oishan toi kiva tietää jo nyt aavistinko oikein=) Toisaalta taas jännitys loppuun saakkakin ois kiva.



Synnytyksestä vielä, että esikoisen synnytsytä en pelännyt ollenkaan, toista menin tekemään kovalla revannsimielellä, että jaksan paremmin kun ekalla kertaa, kolmatta sitten vasta osasin pelätä;D Ja kolmas kerta on ollut kaikista helpoin, nyt oon ihan luottavaisin mielin mutta en ajattele synnytystä, oon lykännyt sen siihen kun se edessä on.



Mua kyllä edelleen haittaa kun niin vähän tuntuu liikkeitä mutta se todella taitaa olla selkä mun napaani päin kun välillä tuntuu sellaisia pyllistyksiä



Meilläkun on noita lehmiä ja oon kätilöinyt pitkästi yli kolmesataa vasikkaa maailmaan ja nähnyt kaikenlaista, niin joku käsitys oli vaikkei eläintä ja ihmistä verrata voikaan mutta kyllä noista eläimistä senkin näkee kun hieho oikeen jännittää ja pönnää vastaan niin paljon kauemmin vasikantulo kestää, sitten kun se viimen antaa kivulle perään ja panee maate niinvasikka tulee nätisti, vanhat lehmät, konkarit kun on jo tottuneita niin niiltä käy niin nätisti poikiminen kertapierasulla.

Tammanikin oon kahdesti varsottanut ja täytyy myöntää, että niitä synnytyksiä oon jännittänyt sata kertaa enemmän kuin omaani=)

Hyvin ja vaivattomasti on kyllä sujuneet ne, esikoista kun odotin niin tammakin oli kantava, tuolla me tiellä käveltiin isomahaset. Piti ottaa oikeen yhteispotrettikin mutta kerkes tamma varsoa pari viikkoa etuajassa.

Ensin syntyi varsa ja sitten sille omistaja=)



Jo vain, alkaa mennä niin ulapalle tää jutustelu, että painun pihalle hommiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!!



Lahja rv 18+0

Tulin vielä pikaisesti lukemaan kuulumisia.

Oletko huomannut,että tänä vuonna äitiyspakkauksen toppapuku on kokoa 68cm? Eli on varmaan aika sopivan kokoinen nyt ensimmäisenä talvena,toisena sitten jo liian pieni.



Himpula ja samat viikot edelleen.

Niin ne työt taas alko ja kauhee hullunmylly päällä kokoajan. Saas nähä miten sitä marraskuun alkuun jaksaa kun äippäloma alkaa jos tahti ei yhtään hidastu. Mieli tekis jäädä jo viittäkymmentä päivää ennen lomalle mutta se on sitten toisesta päästä pois. Neuvolassa kyllä suositteli tätä varhennettua äitiyslomaa ihan ton työn fyysisen vaativuuden vuoksi.

Sen näkee sitten..



Mukavaa että muillekkin on tyttöjä tulossa, luulin jo että jään ainoaksi :)



Tänään sattu töissä kumma juttu mitä en osaa selittää.. se tapahtu ekan kerran myös pari viikkoa sittenkin kun oltiin reissussa. Eli istuin aamulla tietokoneella normaalilla tietokonetuolilla ja havahduin siihen kun mun housut oli takapuolesta aivan litimärät. Ei siis mitään tuntemuksia että jotain olis tullu, vain märät housut. Ja reissussa sattu samaten kun oltiin visulahdessa ja istuin siellä olevalla rantatuolilla niin silloinkin housut tulivat ihan märiksi takapuolesta. Silloin luulin että joku lapsi oli istunut siinä märillä uikkareilla vaikkei mitään märkää siinä näkynytkään. Mutta kun tänään sattu sama juttu ja tietokonetuoli ei todellakaan ollut märkä ennenkuin istuin siihen niin saihan se huolestumaan.. Tämä neste oli ihan hajutonta ja väritöntä, ja siitä olen sata varma ettei se mitään pissaa ollut! :D Niin toopeksi en ole vielä tullut että pissaisin housuihini huomaamatta! :D Olin kotona käynyt vessassa ennen töihin lähtöä joten rakko oli tyhjä. Sitten mietin että olisiko se voinut olla lapsivettä?! Mutta miten sitä voi tulla ilman että kalvot puhkeaa ja synnytys käynnistyy (??!!) Vauvahan on vielä liian pieni jäädäkseen eloon jos nyt syntyisi. Siitä ekasta kerrasta on tosiaan jo pari viikkoa ja toinen kerta tänään. Vauva liikkuu hyvin ja potkuja tuntuu jatkuvasti.



Mulla on lääkäri vasta reilun viikon päästä ja mitenkinkin että pitäisikö käydä jo aikaisemmin. Lääkärissä en ole käynytkään sitten rv 9 jälkeen, että ties mitä tuolla alapäässä on tapahtunut sillä välin kun ei ole tutkittu.



Kertokaa jos teillä on yhtään ideaa mitä tuo voisi olla!!?



Lauraazia 21+5

Ja sykettä ei löytynyt, jouduin äitiyspoliklinikalle ja lääkäri totesi heti, ettei vauvan koko vastaa viikkoja, eikä sydän lyö. Vauva vastaa kooltaan viikkoja 12+4 joten joko th:n ultra näyttää omiaan tai vauvalla on ollut vakava kehityshäiriö. Tänään sain jonkin lääkkeen ja huomenna sairaalaan ja yönpuolella aloitellaan käynnistystä, toivoin näin koska lapsille oli muutenkin suunniteltu viikonlopuksi muuta ohjelmaa.

Siispä minä ja tonttunen poistumme seurastanne, samalla toivotan kaikille teille seesteistä ja onnellista vauvanodotusta, ehkäpä jaksan jossain vaiheessa tervehtiä teitä.



Suunnattoman surullinen Rilla-ma-rilla



P.s. Huomenna kaikki on paremmin

Mutta ehtiihän tuota haalaria miettiä vielä äitiyspakkauksen saatuakin, eli kuin isolta haalari sitten näyttää.



Marzi

Täällä itku silmässä luin viestiäsi..



Koita jaksaa!

myös täällä itku linssissä luin viestiäsi. Ihan kamala uutinen...

Iso halaus ja pahoitteluni sinulle ja perheellesi!



-Gaiole

Tosi tosi ikävä juttu, paljon jaksamisia teille!!

Surullinen olo on puolestanne.



Lahja

Lämpoinen halaus ja syvimmät osaanotot, kyyneleet poskillani valuen viestisi luin... On se niin surullista:( Voimia ja jaksamista surun keskelle, koko perheelle.



Löysin kätköistäni runon jonka olen itse saanut vastaavassa tilanteessa, minua ainakin tämä runo kosketti joten haluan sinua tällä runolla muistaa...



" Taatusti hän kuulee.

Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.

Ehkä hän on nyt onnellinen,

ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan

jäädä meidän elämäämme pysyvästi.

Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,

vain läpikulkumatkalla.



Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.

Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta

saadakseen kaiken kuntoon.

He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.

Jotkut vain ikään kuin käväisevät

elämässämme antamassa meille jotakin,

tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,

ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.

Hän opetti sinulle varmasti jotakin.



Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,

antamaan ja välittämään.

Se oli hänen lahjansa sinulle.

Hän opetti sinulle paljon,

ja sitten hän lähti.



Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.

Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,

mutta häneltä saamasi lahjan

sinä saat pitää ikuisesti.

-kirjasta Lahja, Danielle Steel- "

Mä kanssa liityn itkusilmien joukkoon. Ei voi olla totta.... Järkyttävä uutinen. Paljon voimia sinne kestää noin suurta surua.

Itellä kaks keskenmenoo takana niin pystyy kyllä samaistuun tohon varmaan suurimpaan tuskaan minkä äiti voi kohdata. Oman lapsen menetys, oli se sitten masussa tai ei.



:( beibi07 ja wanilla 19+4

Rilla-ma-rilla: Paljon jaksamista!!!



Täällä on ollut väsymystä, en ole jaksanut kirjoitella. Tänään vähän parempi päivä. Perjantaina oli rakenneultra, kerrankin kaikki hyvin... Painoa reilut 300g ja kovasti sieltä vilkutteli. Samana päivänä oli tytön 1-vuotisjuhlat, helpotti kummasti.



Liikkeitäkin on tuntunut nyt päivittäin, ihan kiva homma.



Ainut huoleni nytten on (kirjoitinkin siitä tuonne jo yleisesti) tuo syömäni esikypsennetty kanapatonki. Kuumensin sitä vain mikrossa kun uunia ei siis ollut, onkohan niissä se täyte kypsää (itse niin käsitin) ettei vain ole mitään salmnonellan vaaraa...



Tuikku ja vilpertti 20+0