Hoitajat, miten jaksatte omaisia?
Palasin tänään töihin vanhainkodille. Tykkään työstäni jne, mutta omaisia en jaksaisi millään. Olen ollut 4 vuotta pois työelämästä, mutta jos tältä alkaa tuntua, on alanvaihto edessä. Miten te muut hoitsut jaksatte niiden omaisten kanssa vääntöä?
Kommentit (9)
Mä haluaisin niin johkin ei-ihmisläheiseen työhön.
meillä jo useita vuosia, omaiset ovat käyneet hyvinkin tutuiksi. Mitä enemmän omaiset ovat mukana hoidossa, sitä vaativampia niistä tulee. He alkavat vaatia enemmän ja jos vaatimukset ei joka kerta toteudu he tekevät valituksia hallintoon. Omaiset eivät ymmärrä, että heidän äidin/isän lisäksi yhdellä hoitajalla on muitakin potilaita vastuulla ja joku muu voi tarvita sillä hetkellä hoitoa enemmän kuin toinen. Vaikka kuinka yrittää olla kaikille potilaille ja omaisille tasapuolinen ja oikeudenmukainen niin useimmiten omaiset vain valittavat ja ovat joka asiaan tyytymättömiä. Joskus tekisi mieli sanoa, että tee itse nämä hommat paremmin, jos pystyt. Minullakin, kun on vain kaksi kättä ja kaksi jalkaa, en voi revetä joka paikkaan samaan aikaan. Mutta ei auta, on vain hymyiltävä kauniisti ja pahoiteltava, kun on ollut niin kiireinen työvuoro. Ja kaikki paska minkä omaiset meille suoltavat on vain otettava vastaan, vaikka se kuinka suututtaisi.
En aio olla tässä työpaikassa yhtään kauempaa kuin on pakko, yritän etsiä koko ajan jotain muuta työtä. Ja syy siihen on se, että en jaksa joka helvetin päivä olla omaisten sylkykuppina...
pöyristyttäviä käytöksessään, ja ajatusmaailma aivan kummallinen. Uskotaan muun muassa dementoituneen vanhuksen sanoja siitä, että ei ole syönyt okoko päivänä tms...noin kärjistettynä. Ei tule mieleenkään, oma isä/ äiti ei ehkä olekaan ihan niin skarppi kuin mitä ehkä lyhyellä visiitillä antaa ymmärtää.
Kummalliset vaatimukset ja hoitajien vähän ajan tuhlaaminen turhanpäiväisten asioiden tivaamiseen ja vaatimiseen on myös äärimmäisen ärsyttävää. Minkäpä hoitaja monellekaan asialle voi, jos ei ole tarpeeksi henkilökuntaa niin ei ole. Kannattaisiko valittaa ylemmille tahoille.
Ja se on muuten totta, että äänekkäimpien omaisten älähdyksen seurauksena joskus joku saakin parempaa hoitoa....minkä seurauksena taas hiljaisemmat jäävät entistä heikommille. Väärinhän se on.
puhua, ei sitä ymmärrä muuta ku ne, jotka on kokenut saman. JOtkut omaiset on ihan uskomattomia, aivan uskomattomia...Tiedätte varmaan. Hyvä ku eivät tuu paskalta hakemaan oven läpi..
Enimmäkseen ovat hirveän huolestuneita, ja se voi alkuun purkaantua aggressiivisenakin käytöksenä. Voivat olla sarkastisia ja ilkeitäkin kunnes huomaavat että me ihan oikeasti osataan hommamme.
Mutta sitten on valitettavasti ne tyypit, joitten mielestä on meidän syy että potilas joutui sairaalaan, että me ihan ilkeyttämme olemme siellä hoitamassa heitä ja että tarkoituksella hoidamme niin huonosti kuin mahdollista jne...
Onneksi meillä osastonylilääkäri huomauttaa omaisille heti, jos niitten käytös alkaa mennä sopimattomaksi...
Isäkään ei kyl enää paljoa vaadi: makaa sängynpohjalla, kutistuu ja käpristyy.
Mä kun oon pitänyt itteeni ihan paskana hoitajien silmissä. Mut mä en vaan jaksa. Ei se isäkään mua kävis kattoo.
" meidän mamman pitää saada sitä, tätä ja tota" jne. Kaikkein suulaimpien ja ärhäköimpien omaisten äidit ja isät kyllä hoidetaan ja hyysätään, kun taas hiljaiset jäävät paitsi. Sitä en siedä. Muun muassa. T. ap