Miten parisuhdetta saisi paremmaksi?
Järkisyin ei ole mitään isoa ongelmaa, olemme vain niin erilaisia...
Kommentit (7)
Mies tykkää mennä kavereiden kanssa (tai aiemmin mun kanssa, mutta mä olen jotenkin jo kasvanut ulos tuosta viikottaisesta bailaamisesta ja örveltämisestä) ja juoda liikaa, on sitä mieltä että puhuminen ongelmista vain ahdistaa häntä enemmän, on yökukkuja kun mä tykkään nukkua silloin, haluaa lapsia vasta kun on vanhempi (nyt 25, eli ehkä joskus kymmenen vuoden päästyä...) kun taas mä voisin jo nyt opiskelujen keskellä yrittää lasta, haluan olla nuori äiti. Kaikki tuollainen ' ' pieni' ' hiertää välejä...
Koskettamistakin on liian vähän.
Annan tilaa, mutta haluaisin sitä itsekin. Meillä niin, että mulla on enemmän omia kuvioita kuin miehellä.
Kotitöitä täytyykin katsoa uudelleen, jakoa pitää miettiä.
Ei, helppoa ei ole. Kun jaksaisi vain jatkaa ja yrittää.
ap
Vierailija:
Puhumalla, harrastamalla, koskettamalla. Antamalla toiselle tilaa tehdä omia juttuja ja tekemällä ite omia juttuja. Jakamalla kotityöt niin, ettei kumpaakaan harmita.Mutta ei se kyllä ole aina helppoa siltikään..
Tällä hetkellä vielä todella suuri kriisi päällä;( Ei siis mitään suuria ongelmia, tai mitään ei pitäis olla, mutta kun ei vaan toinen kiinnosta, niin ei. Ja olemme nuoria, 24v., joten ehkä tämä kriisi liittyy siihenkin. Ja jotnekin, jos nyt valitsisin miehen, niin ottaisin todellakin toisen laisen, ei sitä silloin 17 vuotiaana oikein todelallakaan tiennyt mitä haluaa.
En tiiä mitä tekis, toisaalta kurjaa pilata elämäänsä olemma lähes aina ahdistunut parisuhteesta, mutta miten voin jättää komea, fiksun, hyvän isän ja kaiken puolin aivan täydellisen miehen??? joka nyt ei vaan satu musta olemaan täydelinen;( vaikka kaikista muista on.
Meillä mielestäni todella onnellinen avioliitto (n. 15 v) vaikka olemmekin kuin " yö ja päivä" . Onneksi meillä on se yhteinen huumori, jonka avulla olemme selvinneet pahimmistakin ajoista.
Vakeat haastavat asiat tulee puhua heti
ja ajoittaa, millloin
ja miten puhuu
- ei syyllistämistä::)))
Puhu niin kuin haluat itsellesi puhuttavan...
Ja ovet ja ikkunat kiinnni ennen parisuhdeneuvottelua, ettei naapurit kuule...ne on TEIDÄN asioita
T. 20 v naimisissa
Minä kyllä puhun ja kerron tarkkaan mitä toivoisin, mutta miehellä ei ole juuta ei jaata sanottavaa. Mä olen aivan kylläsynyt tähän tunteettomaan liittoon. huumorikin on tosi kaukana. Seksistä puhumattakaan... mä teen aloitteet ja niistä 85% torjutaan, joten ei paljon tee mieli enää tehdä aloitteita. Mies on ihan kosketuskammoinen...
Muuten hyvä mies, mutta naisen tarpeita ei osaa ottaa huomioon ja täyttää.
Luin tosi hyvän kirjan; olikohan kirjottaja George Campbell tms. Mut nimi oli " rakkauden kieli" . Oli kyllä paras lukemani parisuhdekirja (ja monta on tullut luettua). Pointti oli siinä se, että pitäisi oppia tuntemaan oman puolison rakkauden kieli eli mikä kertoo puolisolle parhaiten, että hän on rakastettu. Kielet oli kauniit sanat, hyvät teot, fyysinen läheisyys, yhdessä tekeminen, lahjat ja joku oli vielä, mutta en nyt muista.
Eli jokaisella on joku näistä se tärkein. Mulla ainakin on toi fyysinen läheisyys ja se kun puuttuu kokonaan mä olen aivan kuollut tunteissani. Muita mun mies osaa jotenkuten, mut tämä uupuu. Siksi mä olen lopen kyllästynyt tähän suhteeseen. Olen puhunut ja pyytänyt ja selittänyt, että se on mulle tärkeä asia...
Jos vaan saat sen kirjan käsiin, kannatta lukea. Musta siinä oli todella hyviä vinkkejä ja esimerkkejä. (Se on osittain hengellinen. mutta sen ai kannata antaa häiritä vaan ohittaa se osuus jos se ei tunnu omalta.) Voi ehkä löytä kirjastosta.
Puhumalla, harrastamalla, koskettamalla. Antamalla toiselle tilaa tehdä omia juttuja ja tekemällä ite omia juttuja. Jakamalla kotityöt niin, ettei kumpaakaan harmita.
Mutta ei se kyllä ole aina helppoa siltikään..