Oletteko syntyneet sektiolla vai tavallisesti?
Jos sektiolla, niin miksi? Itse olen syntynyt sektiolla, koska alatiesynnytys olisi ollut minulle vaaraksi.
Kommentit (12)
Eli sitä kuvattiin videokameralla ja tavallisella ja paljon ihmisiä oli katsomassa. Meillä onkin valokuvia siitä kun äidin maha on auki ja kun tulen sieltä ihan verisenä. mieheni ei pysty niitä katsomaan :D
ap
Alakautta olen tullut. Tosin hilkulla mahduin tulemaan ison pääni takia. Ja totisesti toivon että tämä vauva tulee isäänsä pään suhteen.
Ponnistusvaihe vaan jatkui ja jatkui, eikä mua saatu muillakaan keinoin ulos. En tiedä sen tarkemmin.
Ja just ennen joulua, vaikka la joulun jälkeen, lääkäri oli kuulemma päättänytkin tulla vielä 23.12. töihin ja leikeltiin tuo päivä sitten suunnitellut sektiotapaukset pois ettei vain alkaisi joulun pyhien aikana syntymään (kun väkeä kai vähemmän töissä). NKL 70-luvun puolivälissä ;)
Olettaakseni alateitse, mutta tietoa ei ole. Äitini sanoo, että hän ei muista mitään niistä vuosista jolloin meillä oli kolme pientä yhtä aikaa. Minä olin se kolmas, joten hän ei todellakaan muista syntymästäni mitään.
Äiti oli jo sairaalassa käynnistystä varten (?) , ja sydänääneni olivat yhtäkkiä laskeneet. Hätäsektiolla synnyin. Lisäksi äitini rh-, minä+ ja 70-luvun lopulla sen kansssa ei ollut leikkimist. Vietin teholla useita päiviä ja veri vaihdettiin moneen kertaan.
Äitini oli naistenklinikalla vähän jälkeen klo 22 ja synnyin jo ennen klo 23.
ensin äiti oli yrittänyt saada ulos n. 5pvää, jolloin lääkäri oli todennut että pitää kai tuo lapsi leikata pois.
oli yritetty käynnistää mutta ei käynnistynyt
sama linja jatkui myös nuorempien sisarusteni kanssa (olin siis esikoinen), lapsi nr4 vammautui lievästi synnytyksessä ja vasta tämän jälkeen lapsen nr5 kohdalla äidille myönnettiin pelkosektio vuonna 85.
Ei jäänyt äidille mitään positiivisia muistoja muiden kuin nuorimman synnytyksistä.
Ja molempien henki oli vaarassa, minun vain siihen asti kun olin kohdussa, äitini oli kriittisessä tilassa pitkään syntymäni jälkeen. Olin yli kuukauden ikäinen kun äitini näki minut ekan kerran livenä. Onneksi selvittiin molemmat.
Olen kuullut tarinan melko yksityikohtaisesti. Toisaalta tuntuu mukavalle, että erittäin kipuherkkä äitini ylistää sitä " vauva sylissä ja siinä höpöttelin kaikki asiat sille heti ja olin niin onnellinen" -hetkeä syntymäni jälkeen. En suurempia traumoja silloin aiheuttanut. :)