Jos sulla olisi taloudellinen mahdollisuus, lopettaisitko työnteon kokonaan?

Panisin mieheni firman asiat kuntoon ja kirjoittaisin lisää kirjoja.

Olin jonkun aikaa kotona, kunnes halusin taas töihin. Työskentelen omassa yrityksessämme omalla aikataululla, opiskelen ja kirjoitan.



Pää tarvitsee virikkeitä, ja ihan niin rikas en sentään ole, että voisin vain matkustella ympäriinsä ja ajella limusiinilla. :)

välittömästi mutta toimettomaksi en haluaisi jäädä. Muuttaisin perheen kanssa ulkomaille asumaan ja tekisin opaskeikkoja vaikka. Tai jatkaisin maalaamista.

jotta saisin edes sitä vajaan 20.000 putiikkia ostettua.

Ja, kun sitä rahaa ei rupea kuitenkaan virtaamalla heti sisään tulemaan, niin pitäisi olla jotain, millä elää ne alkukuukaudet.



Voisin harkita myös jonkun luxus-liikkeen perustamista, mutta sekö vasta maksaakin. Ja sitten pitäs löytää liiketila stadista ja sen jälkeen sitä rahanmenoa ei sitten enää tarvitsekaan miettiä...

Mutta jatkaisin ihmisten hoitamista vapaaehtoistyössä. Eli ei enää pakkotahtista työtä ja vittumaisia työkavereita. Tekisin juuri sitä, mitä haluaisin eli auttaisin yksinäisiä vanhuksia heidän kotonaan.

palkkatyön.

Miehen palkalla pärjättäisiin mainiosti ja lapset ovat kohtapuoliin aloittamassa eskari/koulutaivaltaan, joten mikäs sen mukavampaa:) Olen kuitenkin jo jonkin aikaa pikkuhiljaa etsinyt töitä, sillä ympäristön painostus alkaa tuntua liian kovalta :( Miehen puolesta voisin mainiosti jatkaa kotona oloa, mutta ne jatkuvat kyselyt: Koska lähdet töihin?, Jokos teidän nuorempi on täyttänyt 3v? Sinullakin sitten hoitovapaa lakaa loppua... arrgh!

Ei tarvisi kahta kertaa miettiä! =D Ja niin haluaisia mieskin lopettaa. Muutettaisiin johonkin maailmalle lasten kanssa, voisi maata vaihtaa mielialan mukaan.. =) Suomesa voisi käydä välillä ehkä kääntymässä..



Ah, ku voisikin elää noin..Nyt väännetän niska limassa töitä vuosi, että päästään edes kerran vuodessa johonkin pienelle kaukoreissulle. Suomessa eläminen on niin pirun kallista =(

parasta duunia on olla himassa OMIEN muksujen kanssa. eihän tätä muut oikein arvosta, kuin oma perhe ja tuet tähän ovat kuin kärpäsen pissa. mut mä nautin ja viihdyn ja olen hyvin kiitollinen ja onnellinen, että meillä on tähän oikeesti varaa, eikä tarvi laskea senttejä mitä ostaa.



kyllä mielessä on ollut perustaa esim joku mielenkiintoinen yritys, joka olis samalla osittain harrastus tai joka tois mielihyvää, et se olis mun tyylinen yritys... mutta, ehkä sitten kun lapset ovat isoja..



tai kun omat lapset ovat isoja ja pikkujalkojen sipsutusta ei enää kuulu, niin voisihan sitä ottaa hoitolapsia :)



mutta toistaiseksi kotona ihan hyvä olla vain... teen mä asuntokaupoilla kuitenkin kivasti bisnestä tän kotiäitiyden lisäksi :)

Työni on minulle suuri intohimon kohde. Saan siinä valtavasti haasteita ja onnistumisen kokemuksia. Toisaalta siinä on myös paljon tuttua ja turvallista. Ettekä voisikaan arvata alaani: hoitotyö, leikkaussh! ; )



Se siitä paljon parjatusta hoitotyöstä.

riittäisi. Opiskelisin, harrastaisin liikuntaa, ja ehdottomasti vapaaehtoistyötä. Esim syöpäpotilaiden tukihenkilönä, tai vanhusten auttamista, tai huume-tai päihdeongelmaisten...voi olisin onnellinen saadessani tehdä jotain oikeasti tärkeää. Saisi olla lasten kanssa enemmän. Omia juttuja voisi tehdä kun penskat on koulussa.

Musiikkia, kuvataiteita jne.