Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: "Hyvä itsetunto ei rakennu vain kehuista"

mieluummin sanatonta tai sanallista kehua onnistumisesta kuin sitä että kommentointi tulee vain silloin kun tekee pienenkin virheen, tämä mun mielipide! 

Esimerkki: Pieni 2v6kk lapsi laskeutuu itse pois lounaspöydästä, toinen äiti: Minne sä meet? (yleensä kysytään ookko jo syönny, tai kun lapsi on poistunu pöydästä muistutetaan käsipesusta) tällä kertaa hän meni sinne ihan itse (noin pienellä on päikkärit lounaan jälkeen) joten tämä pieni ilmotti menen käsipesulle ja pissalle (noin pieni käy itse pissalla ja käsipesulla), äidiltä ei sanaakaan ..., kun tämä pieni tulee käsipesulta ja pissalta ja laittaa alushousut väärinpäin, vasta siinä kohtaa tulee kommentointi: katos ny miten päin ne housut laitetaan, nyt menee väärinpäin, kyllä itse olisin antanu myönteistä palautetta siitä oma-aloitteisuudesta jota ei aina normaalisti tapahdu, varsinkin kun siinä meni sekä käsipesu että pissa - hän suoriutui niistä molemmista. 

ei kehua, vain sitten tuli kommentti kun tapahtui virhe :( 

Täyttä asiaa. Olen itse pohtinut miten vanhempani ovat onnistuneet tuhoamaan itsetuntoni, vaikka ovat olleet "hyviä" vanhempia eli joulut, synttärit juhlittu ja kehuttu piirustuksista. Kuitenkin jätettiin yksin huoneeseen itkemään ja huudettiin pikkujutuista, en tuntenut koskaan saavani tarpeeksi hyväksyntää. Herkkänä lapsena masennuin, enkä saanut siihen tukea. Nyt olen katkera ja epävakaa aikuinen ja vanhempani saavat vanheta ilman minua.

Itsetunto on aina täydellinen harha ja hyvä itsetuntoinen on vielä enemmän harhassa, kuin heikko itsetuntoinen, koska luulee olevansa jotakin enemmän. 

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 21:20"]

Itsetunto on aina täydellinen harha ja hyvä itsetuntoinen on vielä enemmän harhassa, kuin heikko itsetuntoinen, koska luulee olevansa jotakin enemmän. 

[/quote]

Pienen lapsen (eikä aikuisenkaan) tarvitse olla enempää tai vähempää kuin on. Juuri sellaisena kelpaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.06.2015 klo 21:20"]

Itsetunto on aina täydellinen harha ja hyvä itsetuntoinen on vielä enemmän harhassa, kuin heikko itsetuntoinen, koska luulee olevansa jotakin enemmän.

Pienen lapsen (eikä aikuisenkaan) tarvitse olla enempää tai vähempää kuin on. Juuri sellaisena kelpaa kyllä.

Ehkä seuraava kommenttini on vain välivaihe, mutta tällä hetkellä sanoisin olevan köyhän mielen vastaus ettei toisen tarvitse olla enempää tai vähempää kuin on... Haluan nähdä maailman jossa jokainen haluaa olla parempi kuin on. Olen nähnyt tällä hetkellä liian monen ihmisen olevan oman potentiaalinsa alapuolella itseni mukaan lukien. Tiedän, että pystyn tekemään paremmin ja tiedän muidenkin pystyvän siihen.

Hyvä itsetunto tarkoittaa, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Että ymmärtää omia tunteitaan ja niiden syitä ja seurauksia. Ja että ymmärtää myös persoonan ja käyttäytymisen erot. Jälkimmäinen on päätöksen teon tulosta: näin minä toimin tässä tilanteessa.

Monesti hyvä itsetunto ymmärretään virheellisesti ylimielisyydeksi tai jotain.

Ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, jotka nimenomaan näillä sanattomilla eleillä loivat minulle hyvän itsetunnon sekä selittämällä ettei aina tarvitse olla paras ja että epäonnistumiset ovat yhtä luonnolliset kuin menestys. Sellainen kehittää myös empatiaa.

Täyttä asiaa. 

Oma kokemukseni on myös se, että lasten itsetunto rakentuu kokemuksesta olla tarpeellinen. Tarpeellisuuden kokemuksia saa yhdessä tekemällä. Omat lapseni ovat esimerkiksi tehneet ruokaa hyvin pienestä ja heistä kehkeytyikin ajanmittaan varsin päteviä ruuanlaittajia ja heidän vastuulleen saattoi antaa koko aterian valmistamisen perheelle. Se antoi heille onnistumisen tunteita ja luottamusta omiin kykyihin sekä lisäsi yhteisöllisyyttä eli kaikenkaikkiaan paransi itsetuntoa.

Minä myönnän miettineeni esikoisen ensivuodet kirja kädessä että miten olen hänen kanssaan "oikein" että hän saa hyvän itsetunnon. Jossain vaiheessa hoksasin että paras tapa tehdä se on nauttia aidosti lapsen seurasta! Se edellyttää että pidän kiinni omista rajoistani, olen rehellinen itselleni ja itsestäni (en ole ihan niin lehmänhermoinen ja joustava kuin yritin) ja otan fiilisten mukaan myös sitä omaa aikaa - ja lasten kanssa ollessani voin aidosti ja rehellisesti sanoa että tässä haluankin olla, juuri heidän kanssaan. Kyllä ne sen huomaa! Ja toki sanonkin.

Jari puhuu painavaa asiaa. Näitä huonoitsetuntoisia ihmisiä on pilvinpimein. Ja syy siihen on usein väärän kasvatuksen. Liiankova kuri, arvostelu, toiseen vertaaminen ect.

Kiitos Jarille, että puhut HYVÄN lapsuuden puolesta. Tuleville vanhemmille tulisi olla jokin lastenkasvatuskurssi. Ei kukaan vanhempi tahallaan pilaa lastaan, vaan tietämättömyyttään. Ja alkoholi on useinkuvioissa monissa lapsiperheissä ja silloin kasvattajana on se rähinäviina.