Millaista on asua suuressa kaupungissa pienten lasten kanssa?

Jos ei asu kaupungin keskustassa, niin ei se tunnu miltään suurkaupunkielämältä. Me esimerkiksi asutaan vartin matkan päässä keskustasta tosi kivalla pientalo- ja rivarialueella. Kun aina ulkoilee samoissa puistossa ja käy perhekerhoissa ja muissa vastaavissa, niin aika pian tutustuu ihmisiin.

menee, ei sen kummempia hankaluuksia. Asutaan Helsingissä ihan ydinkeskustassa, vauva ja me vanhemmat. Isovanhemmat kauhistelivat kun emme lapsen synnyttyä hakeutuneet maalle tai edes jonnekin pieneen lähiöön, sanoivat meitä itsekkäiksi jne. Kuitenkin ajattelimme asian niin että lapsi kyllä tottuu kaupungin ääniin ja tapahtumiin ja lisäksi arvostamme sitä, että täällä on kaikki lähellä: puistot, kaupat, päiväkodit...uimarantakin on kävelyetäisyydellä ja bussilla tai ratikalla pääsee nopeasti minne haluaa jos ei viitsi kävellä. Oon itse maalla kasvanut ja olihan se toisaalta ihanaa, oma piha jne. Mutta huonojakin puolia oli, mm. pitkät etäisyydet joka paikkaan. Esim. ei voinut harrastaa paljon mitään ja kavereita tapasi harvoin, koska naapurustossa ei lapsia paljoa asunut. Jokainen tavallaan, meille kaupunkiasuminen on paras vaihtoehto.

-Ap

aika paljon Pekingissä ja New Yorkissa. Eipä se sen kummempaa ollut, puistoja löytyy molemmista jne.



Nyt asutaan Helsingissä ja tämä on sopivan pieni meille.

suosikkini on Vantaanlaakso. Kohtuullinen matka kaupunkiin ja siedettävät yhteydet julkisilla. Ihania ulkoilualueita ja toimivat palvelut. Rauhallista, vain omakotitaloja ja rivareita, muutama pienkerrostalo.

-Ap

Tavallista arkea lapsiperheessä eletään, ollaan sitten Suomen maaseudulla tai ison maailman miljoonakaupungeissa.



Ymmärrän miehesi kaipuun kotiseuduilleen. Samaa kaipaan minäkin.

sitä, että palvelut (kaupat, koulu, päiväkoti, puistot yms.) ovat lähellä, ts. kävelyetäisyydellä. Aika monella asuinalueella näin varmasti onkin. Autottomana arvostan tietysti myös hyviä liikenneyhteyksiä.

Terveisiä Koillis-Helsingistä!

Pk-seutu: Täällä on kulttuuri, virikkeet, viihde, laajat harrastusmahdollisuudet, monet painotteiset koulut. Hyvä julkinen verkosto, paljon vihreää jne

aikoinaan asuttiin ihan ydinkeskustan tuntumassa. vauvan kanssa keskusta-asuminen oli tosi mukavaa, lähdin aina vaunukävelylle stockmannille tai jonnekin kahvilaan :) mutta kun esikoinen tuli isommaksi ja keskimmäinen syntyi niin asunto kävi liian pieneksi. vilkas liikennekin alkoi pelottaa, mietitytti miten ikinä uskaltaa päästää lasta siellä itsekseen liikkumaan. ja kolmanneksi kun esikoinen alkoi kaivata enemmän kavereita niin heitä ei oikein löytynyt lähitienoilta. meidän talossa ei asunut muita lapsiperheitä eikä leikkipuistossakaan oikein ollut muita yli 3-vuotiaita, suurin osa lapsista oli 1-2-vuotiaita taaperoita.



muutettiin koillis-helsinkiin ja ollaan oltu oikein tyytyväisiä ratkaisuumme. tämä paikka on tosi rauhallinen pientaloalue, kylämäinen alue eikä täällä asuminen varmastikaan eroa pienessä kaupungissa asumisesta. lapsiperheitä asuu täällä paljon eli leikkikavereita löytyy, ihana pieni koulu on lähistöllä ja harrastusmahdollisuudet hyvät. asunnot on täällä halvempia kuin keskustassa ja saimme ostettua samalla rahalla isommat asunnon. ja uskonpa että meidän kuopusta ei olisi olemassa jos oltaisiin jääty keskustaan asumaan!



täällä koillisessa on paljon hyviä lapsiperheiden asuinalueita. me asutaan tapanilassa, muita hyviä on esim. tapaninkylä, tapaninvainio, vanha puistola, heikinlaakso, suutarila ja ala-malmi.

itsekin mieheni kaipuun tavallaan. Taitaa olla sittenkin niin, että lapset sopeutuu helpommin, kuin äiti! ;D Omaan viihtymättömyyteeni vaikuttivat kyllä monet muutkin asiat: työ jossa en viihtynyt, ei ollut oikein ystäviä, olin raskaana ja vailla muuta tukiverkostoa, vaikka ihanan miehen olen saanutkin. Nyt jännittää hieman, miltä kaikki näyttää, kun/jos palaillaan. On ihan totta, että kulttuuritarjonta ja palvelut ovat monipuolisempia, samoin työmahdollisuudet. Joskus on itseänikin harmittanut, että tulikin muutettua pois.

Lapsemme ovat taaperoiässä, mutta alle 4-v. molemmat.

Jotkut viihtyy missä vaan ja toisilla pitää olla länttä ja lääniä. Itse asun keskikokoisessa 30000 (reilu) kaupungissa 30min hesan keskustaan ja tykkään asua. Mua ei saisi ylipäänsä helsinkiin, espooseen asumaan.