Kuka lahjoo äitiä, perheen isä vai lapset?

Minusta olisi ihana saada kahvit sänkyyn, pusut koko poppoolta ja lasten tekemä kortti ehkä vielä jokin pieni kukkanen ilahduttaisi mieltä kovasti. Emmekä aio lahjoa mummojakaan kuin pienellä kukka-asetelmalla tai lasten askarteluilla korkeintaan.

No en ole mieheni äiti. Eli en halua lahjoja häneltä. Jos voi auttaa lapsia kahvinkeitossa, se riittää.

Sylvi Kekkonen kirjoitti kauan sitten: Pieni on sen äidirakkauden määrä, jonka sisälle mahtuvat vain hänen omat lapsensa.

Vähän samalla linjalla äitien suhteen: Meillä ei ole katsottu kenen äiti on (lasten tai miehen) vaan äitienpäivää on juhlittu - kuten sana sanookin - äitien päivänä. Mieheni on aina muistanut minua juuri siksi että olen hänen lastensa äiti, ja lapsille hän on opettanut äidin muistamisen = minun 'juhlimiseni'. Me muistamme sekä mieheni äitiä että omaa äitiäni, ja sisaruksistanikin puhelimitse onnittelen niitä, jotka ovat omalla tahollaan äitejä. Niin kauan kun isoäitini elvät, muistettiin heitäkin.

Isänpäivänä kuvio suvussamme - isien suhteen - on sama.

Tämä on nyt toinen äitienpäivä, jolloin itsekin kuulun tähän kunnioitettavaan joukkoon. Lapsi ei osaa vieläkään ajatella äitienpäivää äitienpäivänä, ei keitä kahvia eikä muutakaan. Viime vuonna en muista saaneeni mitään, mutta kyllä se olisi ihanaa saada lapsen itse tekemä kortti ja itse poimima pieni kukkakimppu haleineen. Ehkä kiitos siitä että on olemassa?

Lahjominen ja lahjojen antaminen ei ole sama asia.

Lapsemme ovat vielä niin pieniä, 1 ja 4 vuotiaita, että isä auttaa lahjonnassa. Yleensä se on tarkoittanut sitä, että mies ostaa lasten nimissä jotain pientä ja lapset askartelevat oman taitotasonsa mukaan kortin. Ehkä paras äitienpäivälahja on yhteinen aika, mutta mieltä lämmittää myös lasten itse väkertämät jutut ja vaikka se valkovuokkokimppu hikisessä kourassa. En odota kalliita lahjoja, eikä niitä meillä kyllä harrastetakaan.

Äitienpäivän tapoihin meillä ei kuulu mitään maata mullistavaa. Aamulla lötköttelemme yhdessä sängyssä ja katsomme ehkä samalla lastenohjelmia. Päivällä käymme molempien isoäitien luona kakkukahveilla. Päivä on yleensä mukavan leppoisa ja juuri sellainen sen kuuluu ollakin.

Minun lapsuudenkodissa alleviivattiin, että äitienpäivänä kortin ja lahjat antaa lapsi äidilleen, koska eihän se äiti ole sen perheen isän, äiti. Edes korttiin ei kirjoitettu isän nimeä. Minä itse näen äitienpäivän riemukkaana päivänä, jolloin juhlistetaan kaikkia äitejä: nythän kainosti Facebookissa tulee tila-päivityksessä onniteltua kaikkia äitejä, mutta en ystäville ole "kehdannut" viestitellä, että hei hyvää äitienpäivää, ettei joku pahastu jos astun hänen äitireviirilleen tms.

Minä en toivo äitienpäiväksi mitään suurta, lähinnä iloista laatuaikaa perheen kanssa ja kukkia jos saan (kukkakaupasta tai poimittuja), olen tosi onnellinen, aidosti! Meidän perheen isä ei liene juurikaan äitien- tai isänpäivää viettänyt lapsuudessaan joten ei ole itsestäänselvää, että hän minua mitenkään muistaisi. Olen kyllä lapsille siirtänyt perinnettä ja vähän vihjaissut, että äiti ilahtuisi poimitusta kukkakimpusta (näin olen vihjannut vasta itse äitienpäivänä ja sitten on menty yhdessä ulos, kun pieni tyttäreni rakastaa kimppujen poimintaa ja on innostunut, että aijaa nyt on äitienpäivä, tottakai haluan poimia kimpun sinulle :)) ja yhdessä tehdään ennakkoon mummeille kortit ja lähetetään ne.

Ehkä sitten kun lapset on isompia, saan aamupalan valmiina. Se vasta juhlaa olisikin!

Eihän ne lapset opi jos ei vanhemmat heitä opeta!

Eli isät lasten kanssa laittamaan äideille edes aamukahvit ja käyköön yhdessä lasten kanssa poimimassa/ostamassa kukkia.

viime vuonna annoin lahjaksi valokuva kirjan ja sain isänpäiväksi sitten herätessä Alkon kallista kivinnäisvettä ja ampuma kerran Helsingin ampuma clubille....tänä vuonna varmaan saa vaan kortin

puolisoni on aina vähän suuttunut ja se tuntuu vähän että se olisi mun "velvoite" hankkia lahja....tosin en ole hänen äitinsä, niin eipä ole mun velvoite hankkia, tosin kivaahan se olisi varmaan jos saisi lahjan joka vuosi...mutta kun neidille ei ikinä kelpaa mikään (laihduttaa, eli en voi tehä aamupalaa...kukkia vihaa...mitä vielä voi ostaa?...) 

noh pettykööt..... :P