Riesa vai ihana perinne – neuvo lapselle virpomisen etiketti

Täällä Pirkanmaalla show kestää taukoamatta koko päivän -ovikellon pimputtelu alkaa aamulla jo ennen yhdeksää ja vain hyvässä lykyssä loppuu illan hämärtyessä. Samat mukulat käy moneen kertaan kun kiertelevät porukat kohtaa toisiaan ja ryhmärämänä kierros alkaa alusta. Varttuneemmat virpojat karauttavat mopoautoilla pihasta toiseen ja vauva- ja taaperoikäisiä vanhemmat jopa kuljettavat itse ovelta ovelle, välillä itsekin pukeutuneina (!). Oman lapsuuteni (n.30v. sitten) virpomisetiketti etelä-Pohjanmaalta: virpominen on  itsenäisesti liikkuvien ja itse puhetta tuottavien, korkeintaan 12 vuotiaiden hommaa. Virpominen tapahtuu vain omien sukulaisten ja tuttavien luona ja silloinkin säädyllisen ajan puitteissa päiväsaikaan esim. klo12-15 välillä. Vanhemmat olivat vastuussa siitä, että lapset toimivat edellä mainitulla tavalla, eikä asiassa ollut mitään kyseenalaista. Jokainen lapsi tiesi säännöt eikä halunnut niitä rikkoa että seuraavanakin vuonna pääsisi virpomaan.

Virpominen on ortodoksinen ja itä-suomalainen perinne. Itselläni on vanhempieni kautta evakkokarjalaiset juuret. Kuitenkaan evakoiden mukana tänne etelä-suomeen ei ollut vielä ainakaan 50-luvulla levinnyt kovin yleisesti virpomistraditioita. Omalla kotikylälläni oli meidän lisäksemme vain yksi  karjalaisperhe, joiden luona kävin kerran pienenä virpomassa. Tapa ei kuitenkaan yleistynyt eikä levinnyt lähiseudulle vaikka evakkoperheitä ja ortodokseja olikin useita muutaman kilometrin säteellä. Meitä ei kukaan käynyt virpomassa vaikka minun virpoma perhe olikin meille sukua. Naapureita ei käyty virpomassa. Karjalaiset halusivat pitää matalaa profiilia ja varsinkin kun virpomassa sai käydä vain sukulaisia. Ei sitä pääsiäismunaa käyty kerjäämässä vaan toivottamassa hyvää pääsiäistä. Sen pääsiäismunan sai sitten hakea vasta pääsiäisaamuna siltä, jonka oli virponut, eikä se palkka ollut suinkaan pakollinen. Yksi loruhan kuuluu niin, että virvon varvon tuoreeks terveeks, ison talon emännäks (tai isännäks), en mä sulta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa vaadi. Virvon Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Ortodoksiperinteen mukaisesti kauniisti koristellut vitsat (Pajunoksat) pitää olla Palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina kirkossa siunattuja, jotta ne toisivat virvottavalle sitä kaikkea hyvää ja terveyttä. Ei siinä lorussa turhaan sanota: virvon varvon tuoreeks terveeks, siinähän todella toivotetaan terveyttä jos vaikka mummi tai joku muu on jo sairas ja vanha.

Aikoinaan tutustuin uuteen loruun.Kaksi 13 v poikaa oli repinyt koivun oksat koivusta niitä sen enemmän koristelematta.Avasin oven ja minua virvottiin sanoilla ,virvon varvon anna rahaa.Jotenkin pääsiäinen latistu sillä kertaa.

Itsellä on lämpimät muistot oman lapsuuden virpomisesta ja muistan kuinka harmitti kasvaa "liian isoksi" kun virpominen ei ollut enää sopivaa. Ja olihan siinä virpomisessa silloinkin vähän ahneutta mukana, tavoitteena oli saada kori täyteen herkkuja, mutta silti kyllä oksien koristeluun ja pukeutumiseen tuli panostettua.

Nyt aikusiällä on harmittanut kun olen asunut kerrostalossa, eikä virpojia ole näkynyt. Tällä hetkellä asun omakotitaloalueella ja aion valmistua tulevaan sunnuntaihin koristelemalla portinpielen ja varaamalla sopivia karkkeja mahdollisille virpojille (ja no jos ei ketään uskalla tulla ventovieraille virpomaan niin ompahan itellä enempi syötävää, heh).

Inhoan sunnuntaina oven takana kinuavia virpojia. Ihan ok, jos niitä käy yksi. Mutta valitettavasti näin onnellisesti se ei mene. Virpominen pitäisi pitää omien tuttujen ja sukulaisten riesana ja varmasti myös ilona. Viraiden ihmisten oven taakse lähettäminen on asiatonta ja häiritsevää. Minullakin 2 isoa ja puolustusta omaavaa koiraa eli ei todellakaan hyvä juttu.

Henkilökohtaisesti en, jos olisi sen ikäisiä, edes uskaltaisi nyky ihmisten amroille lapsiani lähettää.

Juu kyllä virpominen kannattaisi tehdä tutuille, eikä ventovieraille.. Jäisi varmaan lapsillekkin paremmat muistot. Itseä ärsyttää mukulat, jotka tulevat koristelemattomien risujen kanssa ilman mitään panostusta ja luulevat saavansa vielä karkkia siitä hyvästä -.-

Tuo virpomisen perinteisyys on kyllä kyseenalaista. Siellä missä se aikanaan oikeasti kuului perinteeseen, se ei yhtään muistuttanut tätä nykyistä "perinnettä" vaan virpominen oli vain tapa toivottaa hyvät pääsiäiset tutuille ja naapureille, ja sellaisena sen voisi hyväksyä nytkin. Tämä nykyinen systeemi naamiaisasuineen ja vierailta kerjäämisineen lienee enemmän sukua amerikkalaisten halloween-touhuille kuin kotimaiselle virpomisperinteelle ja sai alkunsa kai joskus 80-90-luvuilla, minun lapsuudessani 70-luvulla sitä ei ainakaan täällä Hämeessä tunnettu - kun päiväkerhossa askarreltiin höyhenkoristeisia oksia, ne oli tarkoitettu koristeiksi kotiin, virpomisesta oli korkeintaan joku kuullut itäsuomalaisilta sukulaisiltaan...

Virpomisesta n.  65v takaperin karjalaislapsen toteutuksena; Virpovitsat koristeltiin karkkipapereilla,joita oli säästetty pitkältä ajalta. Oksiksi kelpasivat vain pajun oksat. Virpoa sai vaan omat vanhemmat,tädit,sedät ja kummit. Piti pukeutua siististi ja toivottaa virpolorulla kaikkea hyvää  virvottavalle. Naapureihin ei saanut mennä. Palmusunnuntaina virvottiin . Virpomisen jälkeen voi saada voileipäpalan että jaksoi mennä kotiin. Pääsiäisaamuna sai mennä hakemaan palkan virpomisesta. Palkkana ei koskaan rahaa. Suklaamunaa aina odotti mutta voi myös palkkiona saada keitetyn kananmunan.  Se yleensä tuli pääsiäisaikaan maalattua . Ei sitä aina halunnut syödä kun oli niin nätti.

Minusta on mukava että nytkin odotan hyvää pikku ystävääni virpomaan.On kysynyt luvan myös kolmelle luokkakaverilleen. Valmistelen tarjoilun , sellaisen pääsiäisen värisen ;) , pakkaan munat kauniisti .   Toivon meille kaikille tulevan hyvän mielen. 

Ärsyttää kaikenmaailman kerjäläiset, jotka tulevat ovelle kinuamaan karkkia tai rahaa. Onneksi omalla ovella on toiminut noitakieltolappu. Jos ei kakara tajua siitä, niin huudan päin naamaa niin, että piha raikuu.

A. Tyhmät ohjeet. Rahan takia sitä tehdään. Jostain vatun hedelmästä ei kyllä ole penska onnellinen.

B. Loru pitää osata, ei muuten mitään järkeä. Ei todellakaan anneta tökätä vitsaa ja odoteta rahaa. Se on vastavuoroinen prosessi.

Jos joku nykypenska osaisi jonkun lorun eikä vaan tönöttäisi tyhmänä siinä ovella, voisi antaakin parieurosen.

70-80-luvulla Pohjois-Karjalassa kun itse virvottiin, oltiin tehty sikahienot vitsat ja lorutkin itse, runomittaan.Joku voisi myös kertoa nykyihmisille, ihan vanhemmille ja penskoille, että kyse oli alunperin siunauksen tuomisesta ennen pääsiäistä ja palkat saatiin pääsiäisenä, siis viikko palmusunnuntain jälkeen. Mutta sori vaan, mistäs perinteistä nykyään tiedettäs mitään.

Ai niin, koskas verottaja puuttuu tähän?

Katja Bloigu

Alkuperäinen tapa on,että palmusunnuntaina virvotaan ja pääsiäissunnuntaina kerätään palkka. Se on nykypäivänä unohdettu.Siltikään en tykkää, että ihan vieraita pentuja tulee ovelle rimputtamaan ovikelloa.

Etelä-Pohjanmaalla asun pienellä paikkakunnalla ja täällä käydään pääsiäislauantaina virpomassa. Ja kyllä, vaikka asun taajama-alueella, tenavat kiertävät lähes kaikki talot mitä tässä on. Itse en ole kahtena edellisenä vuonna edes avannut ovea, ja sitkeimmät soitti 6-7 kertaa ovikelloa. :/

En edes lapsena ymmärtänyt tätä ihmisten häiriköinnin perinnettä.Itse ruuvaan ovikellon irti jo edellisenä iltana ettei tarvitse viikonloppuaamuna kilitykseen herätä. Joskus kakarat tosin keksivät jyskyttää ovea niin että hyvä etteivät läpi tule. Sovituille virpojille avaan oven ja pyydän pääsiäisaterialle. Pajun  (ja muutaman muun puun) siitepölylle allergisena ilmoitan aina vain kuusen oksien käyvän. N26V.

Pistän portilleni kauniin, ystävällisen ilmoituksen " ei virpomista, kiitos " ja punaisen ruksin päälle jos joku ei osaa lukea. Ennen tykkäsin virpojista, ja virpojat osasivat koko lorunkin, nyt tulee vain "virvon varvon, sulle vitsa mulle palkka?? Huokaus. Lapsena itsekkin virvoin paljon ja meillä oli hauskaa, tyttöjen kanssa sovittiin alueet ja kaksin kuljettiin, ystävällisiä ja iloisia oltiin. Kauniit oksat jätettiin ja jotain hyvää saatiin palkaksi, köyhän lapselle ne olivat aarteita, suklaa, jota saatiin vain pääsiäisenä ja jouluna :)

Meillä päin virvotaan pääsiäislauantaina. Lahjoiksi toivotaan paljon karkkia, suklaamunia ja rahaa. Näin suuressa maalaiskylässä tapa tuntuu kerjäämiselle. Yhtenä vuonna kävi 30 virpojaa. Seuraavana vuonna annoin pähkinöitä ja rusinoita, kun oltiin koko perhe karkkilakossa eikä voitu ostaa karkkia, kävi alle 10 virpojaa. Sitä seuraavana vuonna 3. Kummasti se sana kiertää... Nyt ollaan monesti oltu lauantaipäivä pois kotoa, ettei tartte ovia aukoa. Ikkunoista kun näkevät ja pihalta nököttävästä autosta, että kotona ollaan. Ei viitsi naapureitten lapsia kiusata pitämällä ovea "turhaan"  lukossa :)

Kyllä tekis mieli itkeä, kun näitä kommentteja lukee.. Hartaasti toivon, ettei teillä, hyvät kommentoijat, ole vielä omia lapsia. Ja toivottavasti ei ennen asennemuutosta tule olemaankaan!

Itselle on lapsuudesta jäänyt ihanan lämpimiä muistoja virpomisesta, sillon kierrettiin kyllä koko naapurusto ja mahdollisesti pidempäänkin, niin kiersivät lähes kaikki kulmakunnan mukelot. 

En voisi koskaan kuvitella kieltäväni virpomista lapsiltani sitten joskus, kun heitä saan. Ihana pääsiäisperinne, joka on näköjään kuolemassa kommentoijien kaltaisten "hiekkapi**ujen" takia.

Nytkin olen ostanut lähipiirin lapsien varalta pääsiäiskarkkeja, tervetuloa vaan virpojat tänne, en sentään ole niin itserakas ilonpilaaja, että yhtenä päivä vuodessa en kestäisi ovikellon pirinää ja sitä kymmentä tai kahtakymmentä euroa, mikä karkkien hankintaan menee!

(Niin, ja siis olen nainen, 24 vuotta)...

Kerran kun olin lapsena virpomassa kaverini kanssa meidän perässä ovikelloja soitteli kaksi poikaa joilla oli päällään tavalliset vaatteet (ei siis mitään teemaan sopivaa). He kyllä aloittivat virpomisen ihan nätisti ja ystävällisesti mutta kun olivat saaneet palkkion he sanoivatkin: "Emme voi antaa tätä vitsaa kun tämä on meidän ainut." Ilmeisesti kyseinen vitsa oli jonkun aiemman virpojan joka oli käynyt poikien/toisen pojista kotona ja pojat sitten sen avustuuksella vain keräsivät asunnoista karkit antamatta mitään takaisin.

Perinteen mukaan palmusunnuntaina käytiin virpomassa ja sitten oli pääsiäisenä pääsiäiskukko muninut suklaamunia sänkyyn ja tyynyn viereen. Ei niitä karkkeja heti mukaansa saanut. Virpominen oli hauskaa. Kotona heti aamusta vanhempien peitto pois ja virvottiin niin kovaa kuin jaksettiin ja laseteltiin loru. Vanhemmat olivat varustautuneet flaneliyöpuvulla, ettei sattunut pepulle virpominen niin paljoa.

Minun lapset käy vierailla virpomassa koska Sukulaiset, Isovanhemmat ja Kummit eivät asu tässä lähellä. Tosin he käyvät vain naapurustossa tässä parin korttelin sisällä.

Nyt toivoisinkin aikuisilta vähän ymmärrystä pieniä virpojia kohtaan, kun he kysyvät ”saako virpoa” ei tarvitse tiuskia, että ”ei saa” Tai ”menkää muualle ei tänne saa tulla” kuten joillakin on ollut tapana. Ja lapset alkaa kyllä kiertämään paikkoja joihin ei ole saanut virpoa, ei sellaiseen yleensä seuraavana vuonna mennä.

En tykkää kun ovikelloa soitetaan ennen 12.. täytyy ottaa ovikello pois että saa kerran viikossa lepopäivänä nukkua