mieheni kaatui tänään kaupungilla portaissa

...pikkusiskoani (20v sitten) , joku mies oli vain katsonut vierestä ja nauranut tapahtuneelle. Äiti oli siis jo ihan viimeisllään... Tälläinen tää maailma on.

olin menossa lastenvaunujen kanssa Tapiolassa vesiputoustalon lääkäriasemalle



vedin liuskaa pitkin vaunuja ylös ja kompastuin

kaaduin taakse päin jalka vääntyneenä pahasti ja paniikissa roikuin kiinni vaunuissa



kukaan, ei siis kukaan tullut auttamaan ylös vaikka ovien edessä oli ihmisiä tupakalla



nilkkaan sattui ja kiroilin mielessäni



ylös pääsin kivusta huolimatta, mutta itku tuli ajatellessa mitä vauvalle olisi voinut sattua

Kesän alussa olimme uimarannalla, johon tuli äiti kolmen lapsensa kanssa, joista pienin oli n. 2 kk:n ikäinen. Yksi lapsista loukkasi itsensä pahasti ja äiti alkoi kiireesti pukea yhtä lapsista ja keräämään tavaroitaan.



Menin kysymään tarvitseeko hän apua. Äiti oli silminnähden yllättynyt ja otti kiitollisena avun vastaan. Sanoi vielä, että tuli hyvä mieli, kun joku välitti. Ja hyvä mieli tuli itsellekin.

Pitääkö hevarin muuttaa pukeutumistyyliä jos on raskaana/äiti?

Ainoa auttaja oli 10v poika joka yritti saada isompia auttamaan minua. Kertoi jälkeenpäin minulle,kuinka häntä pelotti kun kukaan aikuinen ei auttanut häntä auttamaan minua. Lapsiraukka.

Huumeetkaan eivät ole harvinaisia. Kiva mennä jeesimään jotain kamapäissään olevaa hevijunttia, ei sitä tiedä vaikka saisi itse turpaansa.

Joten tuossa tilanteessa ei voi syyttää kuin itseään.

setäni kaatui pahasti, meni tutkimuksiin -> aivokasvain. Kuoli alle 1,5 vuoden kuluessa.

Mun kimppuuni ei ole koskaan yksikään ihminen hyökännyt, jota olen auttanut. Olen asunut vuosia Kalliossa ja siellä näitä autettavia myös piisaa. Se pahinkin nisti ja spurgu on ihminen.



Nostin kerran Maunulassa keskellä yötä vanhemman todella kännissä olevan miehen ylös, joka kaatui mahalleen. Vasta nostettuani hänet ylös, tajusin hänen kusevan koko ajan ja hänellä on housut nilkoissa. Hän oli ollut tulossa baarista kotiin, pysähtynyt kuselle, eikä päässyt omin avuin ylös. Autoin sitten vielä housut jalkaan. Hän melkein itki, koska olin hänen mielestään niin ystävällinen.



Näitä tarinoita piisaa. Mulle on todella tärkeää, ettei ketään ihmistä jätetä tai hylätä minkään takia.

mäkkärissä ja lähdin hoipertelemaan etsien istumapaikkaa. Kun kovasti huippaa niin minulta menee näkö, enkä näe kuin lumisadetta. Joku ystävällinen nuori nainen sitten auttoi minua löytämään penkin. Kyseli olenko ottanut mitään ja miten voin. Varmisti sitten vielä lähtiessään, että mulla oli joku tuttu mukana. Ihanaa, että auttavia ihmisiä vielä löytyy!

luin taanoin jutun, jossa nuoriu tyttö oli saanut sokeritautiin kuuluvan kohtauksen ratikkapysäkillä kalliossa. ihmiset oli vaan kävelleet ohi. joku laitapuolenkulkija oli kuitenklin pysähtynyt ja hakenut sokeripalan lähimmästä kaupasta, toinen laitapuolen kulkija oli sillävälin huolehtinut tytöstä.

pahimmassa tapauksessa olen soittanut poliisia ja ambulanssia pahoinpitelyn uhrille. Muut vaan kulkevat ohi. Eikö ihmishengestä oikeasti välitetä? Mitä jos se piesty poika olisi ollut sinun lapsesi? Tai kohtauksen saanut sinun pappasi? Eikö ole kiva, että joku viitsisi. Muutos alkaa omasta suhtautumisesta. Ei voi vaatia muilta, jos ei välitä itse.

Tuttavalle kävi kerran niin, että oli neljän lapsensa (yksi taapero ja nuorin ihan vauva) kanssa liikenteessä, kun kaatui ja satutti jalkansa pahasti. Jäi jalkakäytävän sivuun istumaan kivuissaan, kun ei päässyt ylös. Lapset hätääntyi ja alkoi itkeä ja kaikkea. Eikä kukaan tullut auttamaan! Soitti miehelleen ja odotti siinä sitten lasten kanssa, kunnes mies pääsi autolla paikalle, ja pelkäsi, että taapero juoksee auton alle tai jotain, kun ei äiti pääse perään...

Menen kyllä auttamaan jos katson että voi mennä. Kerran joku vanha pappa lensi alas portaista ja oltiin kauempana. Siihen onneksi sattui viereen auttajia joten ei menty sillä kertaa sekaan. Mutta olen soittanut apua muiden päivitellessä ympärillä tai mennessä ohi. Ja ollut auttamassa sairaskohtauksen saanutta. Aina ei voi tietää onko kyseessä joku hörhö joka saattaa olla vaaraksi, mutta nämä lapset ja selvät avuntarvitsijat ovat eri asia.

tajunnut itse pyytää apua keneltäkään tai soittaa ambulanssia tai mitä vaan, mitä niiden ohikulkijoiden olisi pitänyt tehdä? Soittaa hänen puolestaan miehelle?



Jos toivoi että joku olisi taluttanut hänet pois tien reunasta vaikka kahvilaan vaikeroimaan, olisi varmaan joku auttanut. Ja miksei ne isommat yhtään voineet katsoa mihin taapero juoksee? Eikö äiti tuskiltaan voinut pitää taaperoa sylissä isän tuloon asti? Ohikulkijanko olisi pitänyt ottaa lasta kädestä ja seistä vaikeroivan äidin seurana tien poskessa? Ehkä porukka luuli että mamma istuu siinä röökillä ja lapset riehuu ympärillä, kun ei saanut itse suutaan auki.

En nähnyt kunnolla eteeni, oli todella huono olo. Oli pakko istahtaa maahan (pysäkillä ei ollut penkkiä).

Ei liene vaikeaa arvata, millaisia reaktioita saa maassa istuva nahkatakkinen hevarinainen, jonka raskausmahakin kuitenkin jo näkyy.

Ja ei, kyseessä ei ollut perjantai-ilta tms.

etenkin talvisin. Soitan herkästi poliisin korjaamaan heidät talteen. En halua, että ympärilläni ihmisiä kuolee hankeen. Yllättävän moni ei siitä välitä.

7: tuskissaan ei tosiaan itse välttämättä tajua pyytää apua. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Jos

näkee että toista sattuu kovasti niin järkevä ihminen menee kysymään kuinka kävi ja tarvittaessa auttaa. Isommat lapset tottakai hätääntyvät kun äiti loukkaa ja heidänkö vastuulla se pienin on?