Lue keskustelun säännöt.
Found my soulmate :-/ Mitäs tuumaatte tästä?
24.07.2007 |
Haluaisin vähän vinkkejä.. vähän kokemuksia vastaavasta..
Tarina on niin tuttu tältäkin palstalta. Perheenäiti löytää SEN joka menee ihon alle ja se ei ole oma aviomies.
Tapasin Hänet 11kk sitten ja heti kolahti. Siinähän se oli; mies jonka ajatukset tunnen ja tiedän ja joka kiehtoo minua pirusti. Mies huomasi myös ne kipinät ja siinä sitä oltiin.
3 kk meilattiin ja puhuttiin päät tyhjiksi (seksistä olemme pitäytyneet). Ajatusmaailmat kohtasi täysin.
No, sen verran on selkärankaa että kun on luvattu rakastaa myötä ja vastamäessä niin perhettä en aio jättää. Valitsin aikoinani " väärin" ja nyt elän sen kanssa ja yritän täysillä että perheemme olisi onnellinen. " Soulmate" on sinkku.
Tapaan Häntä työn puolesta muutaman kerran viikossa ja aina se tuntuu. Emme enää meilaile tai viestittele, mutta se ihmeellinen yhteys vaan aina säilyy. Tämä tunne on semmoinen etten koskaan ole näin tuntenut. Ikävää mutta totta :-(
Onko sinulle käynyt näin? Miten selvisit siitä?
Miksi minulle on perkele tämmöinen riesa pistetty elämääni! Elin ihan onnellista, vaikka tunneköyhää elämää mieheni kanssa.. En osannut edes haaveilla tämmöisestä kun en TIENNYT tämmöistä olevankaan..
Pääseekö tästä ikinä eroon?
Kommentit (23)
TUNTUIPA TUTULTA TÄMÄ TEKSTI:
Kyynisesti ajateltuna ihmetyttää miksi nämä
sielunkumppanit löydetään aina siinä vaiheessa kun on pyöräytetty pari lasta / muuten sitouduttu vakavasti ihan OK kumppanin kanssa.
Tiedän monta naista jotka " yllättäen" lapset saatuaan yhtäkkiä löytävätkin jonkun jännittävän uuden miesehdokkaan. Ja aina sama virsi: " en olisi uskonut että minulle käy näin." Taitaa olla ihmisnaaraalle lajityypilllistä käyttäytymistä. Itse en usko sen olevan sattumaa vaan ihan naisen biologiaan perustuva juttu.
Joten älkää ahdistuko hyvät siskot! Teitä on naisten joukossa todella paljon ja tarina on aina pääpiirteittäin sama. Sanoisin että ainakin 50% siitä tunteesta on teidän oman päänne sisällä. Yhtäkkiä alkaa tuntua siltä että oma mies on tylsä ja astuisipa joku uusi jännittävä mies elämään. Ja kas kumma, yllättäen sellainen sielunveli sitten löytyykin saman tien.
ITSELLENI KÄVI JUURI NOIN!!
JA KUN TÄÄLLÄ ON LUESKELLUT JUTTUJA NIIN TUNTUU TOSIAAN OLEVAN USKOMATTOMAN YLEISTÄ. VOISIKO TOSIAAN OLLA JOKU BIOLOGINEN JUTTU?? ITSE AINAKIN MYÖNNÄN OLEVANI ERITTÄIN BIOLOGINEN JA VAISTOKAS ESIM SEKSUAALIVIETIT, VAUVAKUUMEET JNE OLEN KÄYNYT LÄPI JA NYT TÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu. Valitsin aikanani näiden kahden välillä ja nyt on jo muutaman vuoden ajan vanha suola janottanut. Häissämme hän puhui humalassa jotain siitä, miten onnellinen mieheni on kun sai mut. Lapsen syntymän jälkeen jutut vaan yleistyi. Puitiin vanhoja, sitä mitä meidän välillä oli jne. jne.
Ajattelen tätä miestä usein ja nähdäänkin aika usein, eivätkä tunteet ota laimentuakseen. Kuitenkin sanoin tälle miehelle jo pari vuotta sitten, ettei meidän suhteesta tulisi mitään ja se on ihan totta. Ei noi soulmate-hommat välttämättä toimi arjessa. Sitä paitsi miehenikin on soulmateni, mutta eihän se, mikä on lähellä tunnu koskaan yhtä kiehtovalta kuin se, mitä ei saa. Kuitenkin hän on puolisona paljon osallistuvampi kuin paras ystävä olisi, tämän tiedän hänen entisistä suhteistaan.
Eli kai se on silti parempi näin, itse en ainakaan lähtis hyvää suhdetta pilaamaan jonkun huuman takia.
rakkausavioliitot?
Ei ennen vanhaan menty yleensä naimisiin suuresta rakkaudesta. Silloin tunnettiin ehkä 10 miestaä, naapurin Jussista peräkylän Ilkkaan ja niistä vanhempien kanssa yhdessä yleensä valittiin se sopivin (tai rikkain tms) jonka kanssa avioliitto solmittiin.
Elämässä on kuulkaas paljon muutakin kuin sitä parisuhteen tunnekuohua. Minusta nykyään siihen kiinnitetään ihan liikaa huomiota ja ei oteta huomioon juuri tuota että vaikka sen soulmaten tapaisikin niin ei arki hänen kanssaan ehkä pelaisi.
Tunnesiteeltään keskinkertaiset liitot kestää pisimpään, tiesittekö? Ei suinkaan ne joissa lähtee heti jalat alta.