Miksi jotkut istuu lapsen kanssa takapenkillä ja viihdyttää?

Sehän nyt on ihan lastenkasvatuksen perusjuttuja. Tottakai ravintolassa sanomme, että täytyy lähteä pois, jos ei käyttäydy ja tarvittaessa myös lähdetään, sama kaupassa. Autossakin voidaan sanoa, että jos ei käyttäydy, joudutaan pysähtymään ja odottamaan, kunnes alkavat käyttäytyä ja tarvittaessa sitten pysähdytään. Mutta ikinä ei uhkailla hylkäämisellä.

Vierailija:

mutta pistin merkille että ettekö te muut uhkaile lapsia koskaan kun heti pistetään puukkoa selkään jos ap on uhkaillut lapsiansa autosta pois heittämisellä? Meillä on ainakin hyvin yleinen tapa autossa sanoa jos lapset tappelee ja huutaa, että sitten lentää autosta pois jos ei osata olla kunnolla. Mitä väärää siinö on? Kyllähän tapoja pitää opettaa, yhtä lailla lentää ravintolassa pois jos siellä mellakoi. Tai julkisessa liikennevälineessä. Vähän kärjistetysti sanottua, että vanhemmat hylkää jos uhkaa lasta.

voin siis uhata että jos rikot tahallasi sen ja sen niin otetaan se raha sun viikkorahoista ja todellakin aion niin tehdä, tms.



Miksi uhkailisin joillain keksityillä jutuilla?

Minä olen paljon parempi leikkimään ja laulamaan. Vauvana lapsi oli rauhallisempi nähdessään minut, isänsä kanssa lapsi ei esim. suostunut nukahtamaan vaan huusi kunnes oli tukehtua (ollaan tämäkin jouduttu testaamaan eräällä moottoritiepätkällä, kun ei voitu pysähtyä). Lisäksi minä en erityisemmin nauti autolla ajamisesta, se on stressaavaa taajama-alueella.

Vierailija:

Meillä on ainakin hyvin yleinen tapa autossa sanoa jos lapset tappelee ja huutaa, että sitten lentää autosta pois jos ei osata olla kunnolla. Mitä väärää siinö on? Kyllähän tapoja pitää opettaa, yhtä lailla lentää ravintolassa pois jos siellä mellakoi. Tai julkisessa liikennevälineessä. Vähän kärjistetysti sanottua, että vanhemmat hylkää jos uhkaa lasta.

Jos lapset eivät ala käyttäytyä uhkauksesi jälkeen niin aiotko ihan oikeasti heittää hänet autosta ja jatkaa itse matkaa? Jos et, niin mitä sitten teet, jos lapset eivät ala käyttäytyä? Mitä lapset tästä oppivat?

enkä tarkoita että lähden ajamaan ja heitän lapseni tien sivuun. Relatkaa nyt vähän. Käytännössä siis niin, että jos lapsi ei tottele ja uhkaan että lentää autosta pois niin sitten pysähdytään ja otetaan lapsi autosta pois hetkeksi " jäähylle" ja kun lapsi on jäähynsä kärsinyt niin jatketaan matkaa. Ette kai ole niin yksinkertaisia, että oikeasti uskotte että joku jättää lapsensa ja jatkaa matkaa?

puuhaamassa jotain. Ja en voi käsittää, mikä siinä vituttaa tätä ap:tä.



Lyhyesti sanottuna on ollut mukavampi matkustaa, kun ei tarvitse kuunnella parkumista ja huutoa. Eikä meillä kyse ole mistään 150 kilsan matkasta, vaan nytkin ajoimme koko päivän mökkireissua, aamulla lähdettiin ja klo viiden maissa oltiin viimein kotona. Sain istua niin etu- kuin takapenkilläkin, eikä se mua haittaa yhtään.



Yksi ja kaksivuotiaalle on vähän turha karjua etuopenkiltä aapeen tyyliin että turpa kiinni tai lennätte autosta pihalle... aivan käsittämäntön meininki heidän autossaan...



Turvallisia ja mukavia automatkoja kaikille!

Lapsi saa yleensä valita matkalle mukaan pari lelua, kirjaa tms. Ja ne saa riittää matkan ajaksi. Usein jutellaan. Lapsi on rauhallista sorttia, joten on aina viihtynyt autossa hyvin. Pienempi on vilkkaampi, saa nähdä miten hänen kanssaan matkaillaan, nyt vielä usein nukkuu. Joka tapauksssa meidän autossa taakse ei edes mahdu, kun siellä on kaksi lasta. Onneksi heistä on myöhemmin varmaan seuraa toisilleen.

Jos ajaa 1o00 km, on aika epätodennäköistä, että lapsi / lapset nukkuu koko matkan.



Tässä ketjussa menee nyt asiat ihan sekasin (taas kerran). On aivan eri asia mennä kauppaan tai mummolaan muutami kilsa, tai vaikka 50 km, kuin mökille tms. satoja kilometrejä.





Minkälaisia matkoja ap tarkoittaa?

onpa taas herneet nenässä.



Muutamia mankujia piristääkseni voin ilmoittautua: meillä mies istuu 2v:n kanssa takana kun minä ajan (mökille noin 500km). Lueskelevat ja juttelevat siellä. En pidä mitenkään haitallisena tuota.

Omani (vajaa 2v) on huutanut koko elämänsä autossa. Ei tarvitse kuin mennä auton lähelle, niin huuto alkaa. Jostain syystä ei kovin pitkiä matkoja olla ajeltu... (varmaan 25km yhteen suuntaan pisin matka...). Pää ei vaan kenelläkään kestä sitä jatkuvaa karjumista ja istuimesta lattialle vääntäytymistä...

ja niillä on omat kirjat, sorminuket, juomapullot ja eväspussit yms. Myöskään lastenlauluja ei autoradiosta tule ( tai cd) soitetaa ihan Radio Rockia. Ja kyse ei oo siitä, että oltais lapsivihamielisiä vaan laiskoja ollaan ihan puhtaasti. Lapset ei juuri kitise eikä vinise, jos alkaa matka nyppimään aina voidaan pysähtyä jalottelemaan.

Kyllä meillä on autossa aina kirjat, lelut, dvd:t, satucd:t, pientä naposteltavaa yms mukana.



Lapset viihtyvät, vanhemmat viihtyvät. En ymmärrä miksi ajomatkan pitäisi olla harmaan tylsä.



Otetaan me junamatkallekin mukaan aina viihdykkeet ja eväät.



Ja jos yksinkin kuljen junassa, niin otan minä muutaman lehden ja kirjan ja syömisiä, herranjesta jaksa koko ajan istua paikallaan tuijotellen edessä olevaa penkkiä tai maisemia jotka on nähty tuhanteen kertaan ja talvi-iltoinakin näkee vaan pelkkää tummaa ikkunoista.

Siis Lapin-reissut ja kauppamatkat. Ihan vain siitä syystä, että musta on kivempi istua takana. Pojan istuin on selkä menosuuntaan apukuskin penkin takana, josta syystä etupenkin selkänoja on aika pystyssä ja penkki edessä ja siellä on huonosti tilaa.

Ja kun joku kysyi, että uskotteko tosiaan, että joku voisi jättää, niin emme me usko, mutta lapsi uskoo! Ja tuntee turvattomuutta jos uhataan jättää. En ihmettele miksi ap:n lapset ovat niin kiltisti autossa. Olisin minäkin jos uhattaisiin tienpieleen jättää ja pelkäisin.



Ei meilläkään takapenkillä ole ketään viihdyttäjää alle 3 tunnin automatkoilla. Sitä pitemmilla olen minä ollut takana (ei korttia), ja toinen lapsi etupenkillä. Ajetaan useamman kerran vuodessa 650 km, ja se on jo niin pitkä matka että kiltisti yleensä autossa olevat lapsetkin väsyvät matkustamiseen, ja eivät jaksa olla enää kiltisti, vaikka kuinka pysähdeltäisiin.

Vierailija:

enkä tarkoita että lähden ajamaan ja heitän lapseni tien sivuun. Relatkaa nyt vähän. Käytännössä siis niin, että jos lapsi ei tottele ja uhkaan että lentää autosta pois niin sitten pysähdytään ja otetaan lapsi autosta pois hetkeksi " jäähylle" ja kun lapsi on jäähynsä kärsinyt niin jatketaan matkaa. Ette kai ole niin yksinkertaisia, että oikeasti uskotte että joku jättää lapsensa ja jatkaa matkaa?

niin istun selkä menosuuntaan matkustavan lapsen kanssa takana, koska edessä ei mahdu istumaan mukavasti. Autoa emme enää viitsi vaihtaa ennen kuin lapsi täyttää 3-vuotta. Sitten varmaankin hankimme istuimen, jossa lapsi matkustaa nenä menosuuntaan.



Yritähän alkuperäinen kirjoittaja keksiä siihen mennessä joku muu vittuuntumisen aihe, ettet vahingossa ala elää omaa elämääsi.

...jotka hakevat täältä vahvistusta omille kasvatusmalleilleen. " meidän lapsille ei mitään viihdykettä eikä maitopulloja eikä syliä, oppivat olemaan vinkumatta" . Ja varmasti aina löytyy komppaajia tällekin ajattelulle.



Eli ihan sama, miten ap lastensa kanssa matkustaa, meillä ainakin pyritään matkasta nauttimaan. Luetaan, jos luetuttaa, annetaan mehua, naposteltavaa, tutkaillaan leluja jne. Jos on autossa sen 500 km sivu, viihdytystä kaipaa lapsi ja aikuinen.

Meillä kyllä ei olla tunnekylmiäkään :D Lapset viihtyy keskenään ja kehittelee leikkejä, välillä torkkuu ja jos haluavat pysähtyä, mehän pysähdytään, mikä ongelma se on?

Sama kai se on, onko auto täynnä leluja vai viihdyttääkö äippä tai iskä?