Olenko täysin tunteeton p***a, jos lähden juhlimaan sukulaisen hautajaisten jälkeen?

Hautajaisista jääneet lohileivät maistuivat siidukan kanssa. Elämä jatkuu, vaikka mummo olikin rakas.

Enpä usko että vainaja pahastuu.

Se päivä oli sovittu aikaa sitten, hautajaiset sattui olemaan samana päivänä. En ollut hirveen läheinen mummun kanssa. Ei sitä onneksi kukaan sukulainen tiennyt..

Siis se, että lähtee hautajaisten jälkeen juhlimaan toisaalle. Jos vaivaudut menemään hautajaisiin, eikö kuolema pysäytä edes sen vertaa, että jättäisit (yleensä mauttomat) polttarit väliin?



Sen sijaan vanhastaan bröllop bryter sorg, eli jos häät, siis vihkitilaisuus sattuu hautajaisten jälkeen, niin sinne voi mennä.



Tämä mun mielipide.

Etenkään jos kyseessä on hyvä ystävä, siistit polttarit ja kaukainen sukulainen.



Kaikki kuolee joskus, sille ei voi mitään. Kuollutta voi muistella muulloinkin kuin hautajaisissa.



Nimim. Isoisä kuoli 2 päivää lapseni syntymän jälkeen.

Sukulainen ei ollut kovin läheinen ja kuolemaan on varauduttu jo vuoden päivät. Ei siis juurikaan " pysäyttänyt" . Polttareissa näkisin paljon vanhoja ystäviä ympäri Suomen, en tiedä milloin on vastaavaan tilaisuus seuraavan kerran (paitsi niissä häissä sitten). Tiedän, että suku katsoo kylmästi jos/kun tietävät aikeistani, mutta kun on jo kauan valmistautunut ja valmistellut noita juhlia, niin tuntuu epäreilulta jos ne menevät ohi hautajaisten vuoksi...



kai sitten tunteeton ap

mainitse sukulaisille mitään. Miksi mätänisit kotana, kun kuitenkin ottaisi kaaliin?

Sinähän haluat tavata itsellesi tärkeitä ihmisiä, myös silloin kun se ei ole niin helppoa.

Mene vain juhlimaan!