Omille vanhemmille anteeksiantaminen

En ole kasvanut väkivaltaisessa tai alkoholiongelmaisessa perheessä. Ei ollut taloudellisia ongelmia, ei avioeroa. Kaikki olivat onnellisia. Paitsi yksi.



En syytä enkä vastuuta vanhempiani. He saavat minut surulliseksi ja horjuttavat tasapainoani, kun tapaamme, siksi olen vähentänyt tapaamisia.



Elämäni on hyvää, mutta vanhempani eivät sitä ole minulle eikä lapsilleni. Eikä se haittaa, kirpaisee vaan välillä.



Olenko minä nyt uusavuton menneessä roikkuja? Välillä tuntuu, että niin olen. Joskus taas tuntuu, että minulla olisi oikeus suurempaankin vihaan, jopa itse saada anteeksipyyntö vanhemmilta eikä aina itse olla se suuri syyllinen.



Olen mikä olen ja siitä kiitos pääasiassa itselleni. Itse rakensin arvomaailmani, yksin kasvoin aikuiseksi ja itse hankin koulutuksen, työn, perheeni ja kotini. Välillä olisi ollut mukava saada henkistä tukea joihinkin kasvukipuihin, mutta näinkin selvisin.

Riippana ovat sellaiset vanhemmat tai appivanhemmat, jotka marttyroivat, ettei heistä välitetä jne. He eivät kai koskaan ole tehneet omaa irrottautumistaan lapsuuden kiroistaan, eivät ole antaneet omille vanhemmilleen anteeksi, ja sitten se purkautuu riippuvaisuutena omiin lapsiin.

vanhempi tai perhe. Kyllä anteeksiannettavaa varsinkin tytön ja äidin suhteessa riittää. Sillä jotenkin ne/me äidit onnistuvat traumatisoimaan lapsensa.



Mutta totta on, että sitä ei kannatta jäädä märehtimään, mutta onhan se hyvä käydä läpi, jotta pääsee siitä eroon.

ja pitäisikö siinäkin tilanteessa antaa anteeksi?

MINUSTA EI PIDÄ EIKÄ TARVITSE!

Kovin yleistä tuntuu olevan tämä " lapsuustraumojen" märehtiminen. Minusta on kyse siitä että ei haluta ottaa vastuuta omasta elämästä. Märistään kuinka lapsena oli sitä ja tätä ja nyt on koko elämä pilalla. Ei voida aikuisenakaan olla onnellisia kun äiti oli lapsena etäinen. Minusta jokaisella on itsellään vastuu omasta onnesta.



No tälläinen uusavuttomuus on trendi muutenkin, yhteiskunnan pitäisi tehdä ihmisille kaikki valmiiksi, mistään ei enää selvitä itse.

minulla on oikeus tuntea tietyntyyppisiä tunteita vanhempia kohtaan. sanoisin ettet tiedä yhtään mistä puhut tai et kirjoittisi noin.

vaan siinä, että nämä " huonot" vanhemmat eivät näe itsessään mitään vikaa vaan haluavat edelleen pitää yhteyttä ja monesti häiritsevät aikuisten lastensa elämää. Jos haluaa antaa heille anteeksi, mutta ei silti halua nähdä/ olla yhteydessä heihin. Niin mitä voi tehdä jos vanhemmat eivät halua antaa lastensa elää omaa elämää, vaan tunkevat siihen väkisin.

Tuntuu, että kaikkein rankimpia kokeneet ovat päässeet yli. Heidän on ollut pakko, jotta ovat pystyneet olemaan vanhempia omilleen. Eri asia kokonaan on, jos kyseessä ovat hyvin traumaattiset asiat kuten hyväksikäyttö.



Totuus vain on se, että vanhemmat tekevät pohjan sille mitä olemme. Loput rakennamme itse. En tiedä ketään, jolla olisi särötön lapsuus. Useimmissa perheissä on vaiettuja asioita.



Aikuisen tehtävä todellakin on joko antaa anteeksi tai päästä yli, jotta hän ei siirrä samaa perintöä lapsilleen. Jos sama pee jtkuu yhä, miksi antaa sen jatkua? Aikuinen voi myös päättää, ketkä ovat ne ihmiset, jotka kuuluvat hänen elämäänsä.



AP

Se, että silloin tällöin puhuu lapsuusvuosistaan ja/tai kirjoittaa siitä AV:lle, ei ole märehtimistä.

Äidille minulla ei ole mitään anteeksiannettavaa. Olisin tehnyt joitakin asioita ehkä eritavoin. En tiedä. Äidilläni oli varmasti syynsä toimia siten kuin toimi. Välimme ovat olleet ja ovat edelleen lämpimät. Kunnioitamme molemmat toisiamme.

Isäni taas... Pidän häneen yhteyttä lähinnä muodon vuoksi - kuten hän minuun. En ole koskaan kokenut, että hän aidosti välittäisi. Nykyisin asia on minulle yhdentekevä. Lapsena ja nuorena hain hyväksyntää - turhaan.

Isäpuoleni on jo kuollut ja kuopattu. En kaipaa sitä väkivaltaista alkoholistia.

Silti aikuinen ihminen osaa kantaa vastuun omasta elämästän menemättä vanhempien selän taakse piiloon kerta toisensa perään.

AP

Vierailija:

Silti aikuinen ihminen osaa kantaa vastuun omasta elämästän menemättä vanhempien selän taakse piiloon kerta toisensa perään.

AP

" Olen lihava, koska lapsuudenkodissani oli huonon elintavat."

" Olen huono ruuanlaittaja, koska äitini ei kannustanut minua kokkailemaan kotona."

" Puunaan hysteerisesti kotiani, koska äitinikin teki niin."

" Olen juoppo, koska isänikin oli."

jne.

Väärin. Aikuinen pystyy tekemään itse muutoksen asiaan.

merkitsee sitä että irrottautuu vanhemmistaan niin paljon kuin tarvitsee voidakseen elää omaa elämäänsä omalla tavalla. Jos tilanne jatkuuvanhempien kanssa edelleen, ei heille voi eikä pidäkkään antaa anteeksi ennen kuin on irtautunut heistä. Etäisyyttä on mahdollisuus ja lupa ottaa. Aikuisena ei tarvitse sietää paskaa edes omilta vanhemmiltaan. Jos vanhemmat eivät osaa arvostaa aikuista lastaan yhtään enempää kuin lapsena niin ei heidän läheleen kannata jäädä kärsimään!