Plääh. Mies ei välitä minusta ja raskaudestani lainkaan. Käyttäytyy kuin en olisikaan raskaana.

omaa pyhää raskauttaan?

Ne on vaan niin yksinkertaisia olentoja, etteivät tajua vaimon olevan raskaana kun eivät näe sitä konkreettisesti.

Ja tosiaan, elämä jatkuu normaalina vaikka oletkin raskaana.

Vierailija:

omaa pyhää raskauttaan?

että raskaus konkretisoituu miehelle vasta sitten, kun se jo näkyy ulospäin. Ehkä jo silloin, kun ultraäänessä on nähty vatsassa kasvava vauva.

Miten alussa raskautesi on? Mies voi myös pelätä keskenmenoa, ja on siksi etäinen.

raskausaikana. Hyvä jos joskus on muistanut kysyä miten neuvolassa meni. Miehelle vauva on konkreettinen vasta kun se syntyy. Ainakin meillä näin ja sitten vauva ollutkin tosi tärkeä.

voin kuvitella että kanssaihmisiä tympii jo.

Synnytyksissä on ollut innoissaan mukana, ja vauvat on olleet tärkeitä ensi parkaisustaan lähtien, isä on osallistunut hoitoon yms.

-3 lasta-

Vierailija:

voin kuvitella että kanssaihmisiä tympii jo.

Vierailija:

raskausaikana. Hyvä jos joskus on muistanut kysyä miten neuvolassa meni. Miehelle vauva on konkreettinen vasta kun se syntyy. Ainakin meillä näin ja sitten vauva ollutkin tosi tärkeä.

Taputtelevan mahaläskejäsi vähän väliä, kuuntelevan korva kiinni vatsassa suoliääniäsi ja lepertelevän kuinka se vauva siellä kuplii ja pulputtaa?



Herää. Lapsi on miehelle olemassa vasta sitten kun se on olemassa. Olet hankkiutunut ihan vääristä syistä raskaaksi, jos oletat että nyt koko maailman pitää langeta polvilleen eteesi 40 viikon ajaksi ja kiinnittää huomionsa vain sinuun.

Eri asia jos on ihan fanaatikkomies, joka haluaa välttämättä tulla. Mutta nekin ovat usein vaimonhakkaajia, jotka tunkevat käynnille mukaan vain vahtimaan, ettei vaimo puhu sivu suunsa.

Ei kai ap nyt missään vaiheessa sanonutkaan, että maailman pitäisi pysähtyä hänen raskautensa takia.

Jos lasta on jo muutama vuosi odotettu ja toivottu, tuntuu se varmasti suuren suurelta asialta ja ap. ta harmittaa kun miehelle se ei sitten ollutkaan niin iso juttu.

Kuka vaan teistäkin olisi harmistunut samasta asiasta.

ei ole ollut mukana. Eikä olla nähty mitään syytä miksi pitäisi olla. Esikoisen ultrissa oli mutta muiden ultratkin kävin yksin kun isä hoiti muita lapsia sen aikaa.

En olisi halunnutkaan, ei mies mun mielestä kuulu sinne.

Ultraäänissä mies on aina ollut, samoin synnytysvalmennuksessa ja synnytyksissä. Mutta äitiysneuvolakäynneillä ei, tyhmäähän se olisi jos mies joutuisi ottamaan vapaata töistä sen takia että vaimo punnitaan, pissa tutkitaan, otetaan verenpaine ja kuunnellaan sydänäänet.

Miten 3+9?

Ehkä kumminkin 9+3?

13: mitäs kammotuksia sä olet neuvolassa olevista isistä tehnyt? Se vissiin on susta epätavallista että isäkin haluaa osallistua asioihin?

Mies on ollut parilla kerralla mukana, mutta ei varmaan enää tule. Mies sanoi, että tunsi itsensä siellä aika ulkopuoliseksi ja samanlainen olo minullakin oli. Siis että mies on vähän niinkuin turhanpanttina siellä. Minä käyn pissalla, vaa´alla ja verenpaineeni mitataan - mitäs mies siellä muutenkaan tekisi? Ultrassa mies on kyllä ollut, ja se on ihan hyvä - siellähän näkee vauvan jo ihan konkreettisestikin.



Ap:lta vielä kysyisin, että millä viikolla oikein olet? Jos raskaus on vasta ihan alussa, niin kai se on ihan luonnollista, ettei mies ole vielä niin kovin kiinostunut. Sitten kun maha alkaa kunnolla kasvaa, niin eiköhän se mies siitä pikkuhiljaa innostu. Ja viimeistään sitten, kun vauva on jo maailmassa. Kuten jo muut täällä sanoivatkin, eihän raskaus tarkoita sitä, että miehen pitäisi olla ylenpalttisen kiinostunut sinusta aina ja koko ajan. Olkoonkin, että raskautta on yritetty pitkään.