Dumppasin just aivan ihanan miehen :' ' ' (

-ap-

Väestöliiton sivuilla hyvää asiaa parisuhteesta, käypäs lukemassa!

ja sitä juuri tarkoitan, että jos minulla ei ole sen suurempaa rakastumisen tunnetta / ikävää toisen poissaollessa, niin ei kai se ole toista kohtaan reilua silloin jatkaa kertomatta siitä toiselle. Periaatteessa kaikki on mukavaa ja hyvin, mutta tunne puuttuu.. Hankala selittää miltä minusta tuntuu ja miksi tein näin, kun kuitenkin tämä ratkaisu itkettää niin kovasti :' (

itsellä yleensä sama vika, enkä silti saa jätettyä. Roikun suhteessa, pilaan lopulta sekä miehen että oman oloni, ja erohan siitä tulee, molemmilla paha ola. Sinä ap teit niin hienon ja vahvan ihmisen ratkaisun että en voi kun ihmetellä ja kadehtia.

Hyi helvetti!

Vierailija:

itsellä yleensä sama vika, enkä silti saa jätettyä. Roikun suhteessa, pilaan lopulta sekä miehen että oman oloni, ja erohan siitä tulee, molemmilla paha ola. Sinä ap teit niin hienon ja vahvan ihmisen ratkaisun että en voi kun ihmetellä ja kadehtia.

josta pääsin eroon vasta turvakodin kautta. Siinä sinulle hyi helvettiä kerrakseen.



Varmaan tuo edellinen suhdekin vaikuttaa siihen että en vain uskalla tuntea, mutta ei kai niitä tunteita voi pakottaakaan tulemaan. Tahtoisin kyllä lsaada vielä ihanan ja toimivan parisuhteen, mutta tuntuu että en vain osaa välittää toisesta ihmisestä sillä tavoin kuin parisuhteessa tulisi :' (



-ap-

ei pitäis tuomita jos ei tiedä mikä tilanne on.. ja mikä siinä yh:ssa muutenkaan niin hyitä on, ei se sitä tarkoita että heti pitäs olla kaikille antamassa!



Mulla tämä suhde oli ensimmäinen tuon eron jälkeen, joten en tajua mitä siinä on kenelläkään sanomista.



Sattuu vain kun huomaa että ei osaakaan välittää toisesta vaikka haluaisikin :(

ensimmäinen suhde vaikean eron jälkeen, en sinuna vielä kovin huolestusi, ehkä se mies ei oikeastikaan vaan ollut sinulle tehty, ei " ihan mukavaan" tarvitsekaan tyytyä, joskus tulee joku joka kolahtaa.

Vierailija:

Mulla tämä suhde oli ensimmäinen tuon eron jälkeen, joten en tajua mitä siinä on kenelläkään sanomista.

Sattuu vain kun huomaa että ei osaakaan välittää toisesta vaikka haluaisikin :(

Kestää aikaa, että saat luottamuksen ihmisiin/ miehiin rakennettua uudelleen.

rakastua.

Pelkäät, että suhun sattuu, kun ennenkin on sattunut. Yrität suojella itseäsi ja

jätät miehen ennen kun on liikaa pelissä.

mutta siis entisestä erosta on puolitoista vuotta nyt, eli tuo tuntuu et melkeen vois sanoakin että jo 2kk, sen verran pitkältä ajalta se tuntuu näin yhtäkkiä tuon yksinolon jälkeen.



Siksikin tuntuu niin pahalta tämä, kun mietin että teenkö nyt elämäni virheen jättämällä miehen vain sen takia että en nyt tunne mitään. Jos ne tunteet sieltä sitten tulisivatkin ihan ajallaan. Mutta toisaalta juuri miehen kannalta en kokenut asiaa reiluna, jos itse kuitenkin olen vain " puolittain" mukana suhteessa. Kuitenkaan en haluaisi miestä satuttaa milläänlailla.

Ja toisaalta mietityttää, entä jos se suuri rakkaus onkin vasta tulollaan jossain.. Hankalaa, kun tuntuu että olen menettänyt uskoni rakkauteen/rakastumiseen, vaikka kuinka toivoisin että voisin vielä kokea jotakin sellaista ihanaa.. Miks tän pitää olla näin vaikeaa :(

kaikin puolin ihan hyvännäköinen mies on, eli ei ole mistään semmoisesta kiinni kyllä. Voisi sanoa että hän on ehkä jopa parhaimman näköinen mies joka minulla on koskaan ollut.



-ap-

Silti koin että tuo on ainoa ratkaisu tähän, että ei ole reilua roikottaa toista mukana jos ei ite tiedä mitä loppujen lopuksi haluaa. Silti itkettää aivan hirveästi kun häntä edes mietin :/

Puhu hänelle rehellisesti sano ettet tiedä johtuuko tämä edellisestä miehestäsi. Sano että sinulla on paha olo kun olette erossa. Ole hänelle rehellinen, ettei asia jää kaivelemaan sinua.

Vierailija:

Silti koin että tuo on ainoa ratkaisu tähän, että ei ole reilua roikottaa toista mukana jos ei ite tiedä mitä loppujen lopuksi haluaa. Silti itkettää aivan hirveästi kun häntä edes mietin :/

Eli itse tein aikoinani tismalleen samalla tavalla. En hakenut vakavaa suhdetta ja sitten kuitenkin tapasin ihanan miehen. Ihastuin häneen heti, mutta vasta kun parin kuukauden seurustelun jälkeen olin sanonut hänelle etten halua enää jatkaa, tajusin todella rakastavani ja ikävöiväni häntä. Soitin hänelle, tapasimme ja puhuimme asiat selviksi ja siitä lähtien meitä ei ole maailman myrskyt kaataneet. Mies on edelleen aivan mahtava. 6v jälkeenkin. Pieni kriisi oli kun lapsi oli pieni, siitäkin selvittiin voittajina.



Minulla oli myös taustalla narsistinen ex-mies ja ero hänestä oli vielä tuore.



Oli vaikea luottaa siihen että nyt oikeasti olinkin löytänyt hyvän miehen. Ensimmäisen vuoden ajan odotin koko ajan milloin hänestä löytyisi niitä huonoja puolia. Mitään vakavaa ei sitten olekaan löytynyt 6v aikana.