Neljäs lapsi vai ei?
Meillä mietitään neljättä lasta, ja tunteet/mielipiteet vaihtelee päivästä toiseen. Ollaan aina haaveiltu suuresta perheestä, ja jotenkin nyt kolmen kanssa tuntuu että joku vielä porukasta puuttuu. Toisaalta taas arjen helppous (?) nyt kun nuorin on pian 2v, tuntuu kivalta. Vieläkö sitä aloittaisi vauvan kanssa alusta? Entä tulevat lomat ym., onko neljän lapsen kanssa reissaaminen paljon hankalampaa kun kolmen, hotellihuoneet ym? Autoon meillä kyllä mahtuisi vielä vaikka kaksikin lasta lisää :-) Toisaalta odotan aikoja kun lapset vielä vähän kasvaa ja pääsee tekemään kaikkia " isojen juttuja" , toisaalta kaipaan syliin pientä kääröä.
Vai onkohan tää " vauvakuume" sittenkin vaan reagointia meidän kuopuksen vauva-ajan loppumiseen ja kavereiden vauvojen syntymiin. Mistä sitä tietää? Tai tuleeko se vauvakuume aina vaan vaikka lapsia olisi jo kuinka monta...
Kertokaa kokemuksia suurperheelliset tai sellaisiksi haluavat/halunneet! Mitä teillä on ollut " vaa' assa" miinus ja mitä plus puolella? Mikä ratkaisi?
Kommentit (19)
3:n pointtia en ihan ymmärtänyt...
ap.
esim rahasta; auto, asunto, vaatetus, harrastukset, matkailu, huvitukset jne. Kyllähän se yksi maksaa yhden enemmän.
Aika; onko aikaa ja mahdollisuuksia paneutua jokaiseen lapseen niin paljon kun haluaisi? Joku lapsi tarvitsee enemmä aikaa koulutehtävissä toinen harrastuksiin kuskaamisissa, kolmas ehkä terapioissa juoksemiseen jne
Itsellä meni vauvakuume ohitse vasta neljännen lapsen ja koiran sekä nelikymppisen saavutettuani..
Mulla helpotti vauvakuume kun nyt meillä on molempia.
Haluaisin hirveästi vielä vauvan, yhden lapsen lisää, mutta oma jaksaminen mietityttää, lyhyellä tähtäimellä, ei niinkään sitten kun kaikki ovat yli 2-vuotiaita.
Toisaalta mietityttää kamalasti myös se että jos neljäs olisi vammainen, hän tavallaan pilaisi perheemme normaalin elämän ja kuopuksen vammaisuus varjostaisi kolmen terveen lapsemme elämää.
Meillä kaikki kolme samaa sukupuolta, minkä en kuitenkaan usko pahentavan kuumetta.
Vierailija:
Toisaalta mietityttää kamalasti myös se että jos neljäs olisi vammainen, hän tavallaan pilaisi perheemme normaalin elämän ja kuopuksen vammaisuus varjostaisi kolmen terveen lapsemme elämää.
halua ja aikaa lapselle. älä mieti muita asioita. haluatko lapsen? älä mieti sitä työtä jonka hän aihetuuaa! uskon että haluat!
Meillä on 2 poikaa ja tyttö, joten siitä vauvakuumeen ei pitäisi olla kiinni.
Joku tossa kirjoitti että pelkää että neljäs lapsi voisi olla vammainen (ja sai heti haukut :-( ). Vähän samat mietteet ovat itselläni. Aivan terveitä eivät nämä nykyisetkään lapset ole, mutta silti pidän heitä terveinä. Jatkuviin lääkityksiin ja lääkärikäynteihin on tottunut. Siksi vähän mietityttääkin että vieläkö meille voisi neljäs terve lapsi syntyä, kun kaikenlaisia sairauksia ja vammoja kuitenkin on niin paljon. Ja itsellä ikää yli 30v... En tiedä kuinka jaksaisin tämän katraan + vaikea hoitoisen lapsen kanssa. Tai ehkä sittenkin enemmän mietityttää kuinka muiden lasten kanssa jaksaisi/pystyisi touhuamaan, kun ne pakolliset hoidot ym. olisi tietenkin pakko tehdä. Työssäni olen vaikeavammaisia lapsia hoitanut, ja siis nähnyt mitä se arki on.
Tietysti joku nykyisistä lapsistani voi vammautua minä päivänä hyvänsä, tai vaikka minä itse tai mies. Mutta silloin asia olisi mielestäni hieman eri... Enkä taatusti hylkäisi lasta sen takia!
Raha-asiat joku mainitsi. Olen tähän asti ollut kotiäitinä, pian 6 vuotta. Mielestämme ollaan pärjätty ihan kivasti miehen palkalla + kotihoidontuella/äp-rahalla. Asuntolainaa on saatu maksettua vaikka kyllä siinä vielä maksettavaakin riittää. Matkusteltu ei kotimaata pidemmälle ole, mutta tuskin olisi muutenkaan kolmen pienen kanssa. Silti mietin, että jos meille vielä vauva tulsisi, niin pystyisinkö hänenkin kanssaan olemaan kotona ainakin 2-3 vuotta. En halua kovin pientä hoitoon laittaa. Ja kun isommat aloittaa koulun, olisi ihana olla kotona. Tulevaisuuden harrastusmenoista ja matkustamisesta en osaa vielä huolta kantaa, luotan että rahaa on siinä vaiheessa enemmän kun itsekin menen töihin. Tai sitten harrastukset ja lomapaikat valitaan sen mukaan mihin on varaa. Niinkun kyllä varmasti muutenkin tehdään...
Tänään taas olen ollut sitä mieltä että nykyiset riittää, 3,5-vuotiaan raivareiden takia ;-) Mutta illalla tai huomenna mietteet voi taas olla ihan toiset...
Vielä kuulisin mielelläni muiden mietteitä!
ap.
miksi ajatuksesi pyörivät päivittäin lastenhankinnassa? Eikö huomiota voi kohdentaa johonkin muuhun, lapsiahan teillä on jo monta!
ja oikeasti se työmäärä ei lisäänny, ainoa mikä lisääntyy on ilo ja onni ja hauskuus (toki huolikin), mutta suurperheenäitinä oloa en vaihtaisi mihinkään, on tämä vaan niin ainutlaatuista kun voin katsoa kaikkia neljää ja ylpeydellä todeta, että kaikki noi ovat mun! :)
Pohdin samaa aisaa itsekkin... Välillä tuntuu, että haluan neljänne ja välillä olen radikaalisti sitä mieltä että ei yhtään enää... En todellakaan tiedä myöskään mitä teemme...
Tsemppiä päätökseen:)
Kolmannen jälkeen vain oli sellainen tiety kaiherrus että kyllä yksi kuuluu joukkoon vielä. Ja niinhän sitten kuuluikin eikä olla kaduttu!!!!
Molemmilla tunne että yksi mahtuisi vielä joukkoon.
Toivotaan nopeaa lapsilykkyä ja tervettä lasta!
Tsemppiä kaikille neljästä suunniteleville tai neljä jo saaneille!
Kyllä minä muutakin ajattelen kun lastentekoa :-) On mulla harrastuksia ja ystäviä ym. touhua muutakin! Töihin en kyllä kaipaa yhtään, viihdyn kotiäitinä todella hyvin. Eikä elämä silti ole pelkkää kotona oloa, ei todellakaan.
Mekin oltiin kolmannen syntymän jälkeen 1,5v ihan varmoja että nyt on perhe kasassa. Mutta minne se tunne sitten katosi?!
ap.
Oletko sama joka kirjoitti jo aiemmin lapsen mahdollisesta vammasta?
Kaikkea hyvää teille!
ap.
Mieskin lähti mukaan kuumeeseen lopulta. Viime yönä, kun oli mahdollisuus uuden elämän alkuun pyöri päässäni kuitenkin kovasti, ihanko totta? Haluanko todella? En kuitenkaansanonut mitään. Aamulla olin ihan täysillä sitä mieltä, että Haluan! Melkein jo juttelin itsekseni massulle. Mies soitti päivällä ja kertoi terveisiä vauvalle. Eli mukana on täysin toiveissani...
Mutta jos, sen pitäisi tulla pian, ikää tosiaan tulee jo...
hankkia vielä se neljäs lapsi.
Sitä onnellisena sitten odotinkin kunnes se päätti sanoa sopimuksen irti ja tuli ulos raskauden puolivälissä ilman mitään tajuttavaa syytä.
No nyt sit ei tee yhtään mieli enä sitä neljättä. Ainakaan vähän aikaan.
Nyt nautitaan näistä kolmesta täysillä (niin kuin toki sitä ennenkin).
Ja ikää on tasan 30 vee joten kyllä sitä tässä olen antanut itselleni vielä 5 vuotta armonaikaa jos sitä neljättä vielä haluan.
Ihan niinkuin ap, yhtenä päivänä olen varma että haluan neljännen, toisena en enään. Meillä on kaksoset 3v2kk ja 3 kk vanha vauva, joten hommaa riittää näissäkin. Ajatuksissani nuorimpien välille tulisi n.2v... Mutta kaksosten raivoja kuunnellessa ei tee mieli enään yhtään lasta. Mutta sitten kun kaikki on ok ja elämä ihanaa tulee taas se olo että yhtä vielä kaipaisi meidän perhe.... 2vk päästä kuitenkin kierukan laitto, joten eiköhän tähän lukuun meidän perhe jää, ainakin nyt taas tuntuu siltä, mutta saahan sen sitten poiskin jo vuoden päästä tuntuu jo toiselle...