Mulla on tällä hetkellä kauhea ikävä mun vanhaa ystävää.

Olimme parhaat ystävät ja olimme varmoja että ystävyytemme kestäisi hautaan saakka. Sitten minä sain lapsen. Vielä raskausajan ja muutama kuukausi sen jälkeenkin olimme tekemisissä. Sitten se jäi. Muistan kuinka laitoin vauvan ristiäiskuvan kirjekuoreen häntä varten odottamaan seuraavaa kertaa kun näemme, eikä sitä tullut enää annettua. Kaksi kertaa olemme tuon jälkeen nähneet ja aikaa on kulunut jo pian 4 vuotta. Viimeisestä kerrasta on jo pari vuotta ja sen jälkeen emme ole pitäneet yhteyttä senkään vertaa. Hän ei luultavasti edes tiedä, että olen saanut myös toisen lapsen.



Meillä ei ollut riitaa. Se ei ollut mitenkään dramaattista. Olimme vain yhtäkkiä aivan eri vaiheissa elämää. Kumpikaan ei ollut sen parempi tai mitään, mutta emme enää olleet samalla aaltopituudella. Tämä siis vaikka pystyn kyllä puhumaan muustakin kuin omasta perheestäni.



Minulla on vain välillä niin kova ikävä. Nytkin.