nuoremmillakin oikeus omaan nimeen?

Meitin lapsilla nimet alkavat eri kirjaimilla (alkaa muuten koko perheellä, huomasin juuri), mutta neljännellä voisi olla samakin alkukirjain kuin jollain muulla. Mitä enemmän nimiin tutustuu, sitä avoimemmaksi tulee itse:) Toiset vain pitävät samalla kirjaimella alkavista nimistä. Itsekin huomasin, että isomman sisaruksen kirjaimella alkavat nimet miellyttävät. Meillä lasten nimissä ei ole mitään kaavaa. Ovat vain vanhoja ja kauniita.

on tyylikysymys. Minun mielestäni ensimmäisen lapsen nimeä valittaessa valitaan omalle perheelle tietynlainen " nimityyli" . Eli nimet ovat joko vanhahtavia, alkavat samalla kirjaimella tai sopivat muuten vain yhteen keskenään jne. Kaikillehan tyylillä ei ole muutenkaan niin väliä ja lastenkin nimilista voi olla hyvin kirjava. Ehkä tällä palstalla kirjoittelevat ovat perehtyneet enemmän tähän nimiasiaan kuin keskiverto kansalaiset yleensä ;)

Meillä esikoiselle keksittiin mielestämme kiva nimi ja kun pikkuveli syntyi kyllä hänen nimeään makusteltiin myös siskon nimen kanssa. Ehtona oli myös, että nimet EIVÄT ala samalla kirjaimella.



Siirin ja Otson äiti (tyyliä vai ei jokainen päättäköön itse)

Näin meillä..

Jotakin yhteistä saa olla sisarusten nimissä (toivoisin että nimet sopisivat tyylillisesti yhteen..) mutta nimeä tuleville lapsille ei mietitä esikoisen nimen pohjalta. Lisäksi haluaisin kaikille nimet omalla alkukirjaimella - ei kylläkään ole mikään tinkimätön ehto.



Mietitään siis se kaunein mahdollinen nimi tulevallekin ja sitten vasta katsotaan että sopiiko mitenkään " porukkaan" ..

että samalla kirjaimella alkavaa ei anneta.Ja myös J-kirjain oli pois laskuista(mulla kaksi siskoa joilla yhteensä 5 lasta ja jokaisen nimi alkaa J:llä)Meillä nyt kaksi tyttöä eikä enempää tule,mutta näin meidän nimet nyt menee:

Sari

Timo

Nea

Rianna



emme siis halunneet myöskään omilla kirjaimillamme=)

yhteeensopivaa sarjaa nimetä. Tottakai se on ihan yksilöllinen makuasia.

Itse kyllä rakastan sopivia sarjoja, minun runolliseen sieluuni se vain sopii, esim että kaikilla lapsilla on vaikkapa kasvin nimi tai kaikilla esim nimen sisällä d-kirjain

.

Mutta omien lasteni nimet ovat silti täysin eri tyyppisiä. Esikoisella (tyttö) on kaksi nimeä jotka alkavat samalla kirjaimella, keskimmäisellä (poika) on kolme nimeä jotka ovat kaikki eri tyylisiä keskenäänkin,ja alkavat eri kirjaimilla, kuopustytöllä kaksi nimeä jotka ei muodosta mitään yhteistä linjaa, paitsi että sattuvat olemaan merkitysnimiä kumpikin....

Minulle itselleni valintakriteerin ykkönen on kuitenkin se, että todella pidän kyseistä nimeä ihanana. En voisi jatkaa sarjaa, jos en oikein tykkäisi siitä nimestä. Ja tietenkin omieni nimet ovat ne maailman ihanimmat :o)

siitä että nimet on samantyylisiä, mutta olen alkanut niitä kokoajan enemmin ehdottaa koska lähes kaikki haluavat että sisarusten nimissä on jotain samaa.

Samat tai eri alkuirjaimet on aivan sama, se on jokaisen oma makuasia. Itse en erityisemmin pidä samalla kirjaimella alkavista sarjoista, vaikka ei mitenkään huono ole. Saman loppuiset Minna ja Jaana-tyyliin..ei miellytä minua. Jos taas sitten aloitetaan joku sarja, minusta pitäisi kaikki olla sitten sillä kirjaimella.

Sellainen on ihan jees että on samaa tyyliä tai jotain samaa, esim. siinä, minkä ajan nimiä tai samoja kirjaimia.

Itse haluan että kaikilla on eri alkukirjaimet ja koska en ajattele nimissä esim. muodikkuutta tai mitään tiettyä tyyliä, onkin kaikilla lapsillani hyvinkin erityyliset nimet. No, kaksosilla molemmilla luontonimet ja samankokoiset tavut.

Luontonimistä tytöillä mä tykkään erityisen paljon.

Niinhän se on että jos on tietty nimimaku, eli jotkut nimet vain kuulostavat ja näyttävät kauniilta, niin ne ovat usein samankaltaisia. Ihan samoin kuin vaatteissa ja miesmaussakin! =D



Myös muut kuin " kauneus" -kriteerit voivat vaikuttaa nimien samankaltaisuuteen. Meidän lapsillemme haluttiin nimet jotka lausutaan samoin kummallakin kotimaisella sekä ovat kansainvälisesti toimivia. Nimien piti olla konstailemattomia mutta silti melko harvinaisia ikäluokassaan jottei olisi montaa kaimaa (pojan nimi tosin on paljon tytön nimeä yleisempi).



Kummankin nimen haluttiin myös sointuvan v-alkuisen sukunimen kanssa, ja siksi molemmissa nimissä sattuu olemaan v-kirjain. Kummatkin sattuvat myöskin olemaan kaksitavuisia, sillä ne on helpointa lausua. Kummallakin on lyhyt nimiyhdistelmä (8 sekä 10 kirjainta), sillä olen itse väsynyt ylipitkään toiseen nimeeni.



Eli näistä kaikista syistä johtuen nimet sattuvat sopimaan ihan hyvin yhteen vaikkei kuopusta nimetessä lainkaan ollut tärkeintä että olisi jotenkin samaa sarjaa siskon nimen kanssa.



Kieltämättä mahdollisen kolmannen lapsen kohdalla olen yrittänyt kalastella juuri v-kirjaimen sisältävää, muutkin kriteerit täyttävää nimeä. Mutta en aio tyytyä vähemmän miellyttävämpään nimeen vain sen takia.

Jos ajatuksesi vietäisiin äärimmilleen niin silloinhan lapsen vanhemmat eivät oikeastaan saisi päättää lapsensa nimeä ollenkaan - he kun harvoin pystyvät näin tunteenomaisessa asiassa ajattelemaan täysin objektiivisesti.



Jotta kaikki maailman lapset saisivat yleisesti hyväksyttävien kriteereiden mukaan täysin tasa-arvoiset neutraalisti määräytyvät nimet niin maailmaan pitäisi kai joko perustaa yleinen nimielin joka päättäisi kaikkien syntyvien lasten nimet tai sitten nimet pitäisi yksinkertaisesti arpoa.



Molemmat järjestelmät taitavat kuulostaa useimmista täysin järjettömiltä ja kun nimi nyt ei kuitenkaan ole ihan NIIN vakava asia niin eiköhän se ole kuitenkin järkevintä että vanhemmat saavat ihan itse päättää oman kultamussukkansa nimen kunhan se nyt ei ole ihan täysin sopimaton tai lapsen edun vastainen?





Sitäpaitsi eikös sekin että jokaiselle lapselle annetaan eri kirjaimella alkava nimi rajoita lapsen oikeutta juuri omanlaiseensa nimeen? Silloinhan kaikki isompien sisarusten kirjaimella alkavat nimet rajataan pois vaikka ne saattaisivat olla juuri tälle lapselle sopivia?



Nimimakuja on monenlaisia ja nimeämissysteemejä on lukemattomia. Uskallan väittää että kukaan meistä ei kykene täydelliseen objektiivisuuteen tässä asiassa kuten ei monessa muussakaan.



Yksi haluaa että lasten nimet alkavat samalla kirjaimella ja toinen haluaa että ne eivät missään nimessä ala samalla kirjaimella. Joku haluaa kalenterinimiä ja toinen harvinaisuuksia. Jollekulle on tärkeää että nimissä on samanlainen rytmi, niitä on yhtä monta, ne sisältävät tietyn kirjaimen, diftongin, kaksoiskonsonantin, tuplavokaalin, samanlaisen alun tai lopun, ne ovat luontonimiä, raamatusta, satukirjoista, maantieteellisiä paikkoja, kuninkaallisia, afrikkalaista alkuperää, tms...



Ja joku ajattelee tosiaan käytännöllisyyttä kuten sinä, toinen estetiikkaa, kolmas sitä miltä nimet kuulostavat, neljäs nimien alkuperää, viides sitä että nimet tulevat suvusta, kuudes nimien sopivuutta mahdollisesti tulevaisuudessa vaihtuvaan sukunimeen ja seitsemäs sitä miten nimi ääntyy ulkomaalaisten suussa...



Nimeät lapsesi millä tavalla tahansa niin aina joku on sitä mieltä että nimet ovat jollain tavalla samanlaisia tai samaa sarjaa - jos ei muuten niin siksi että ne ovat niin totaalisen erilaisia keskenään ;) Valitan - minä en usko että kukaan pystyy täydelliseen objektiivisuuteen tässä asiassa kuten ei monessa muussakaan.

l_Nilla:

Jos ajatuksesi vietäisiin äärimmilleen niin silloinhan lapsen vanhemmat eivät oikeastaan saisi päättää lapsensa nimeä ollenkaan - he kun harvoin pystyvät näin tunteenomaisessa asiassa ajattelemaan täysin objektiivisesti.

Jotta kaikki maailman lapset saisivat yleisesti hyväksyttävien kriteereiden mukaan täysin tasa-arvoiset neutraalisti määräytyvät nimet niin maailmaan pitäisi kai joko perustaa yleinen nimielin joka päättäisi kaikkien syntyvien lasten nimet tai sitten nimet pitäisi yksinkertaisesti arpoa.

Molemmat järjestelmät taitavat kuulostaa useimmista täysin järjettömiltä ja kun nimi nyt ei kuitenkaan ole ihan NIIN vakava asia niin eiköhän se ole kuitenkin järkevintä että vanhemmat saavat ihan itse päättää oman kultamussukkansa nimen kunhan se nyt ei ole ihan täysin sopimaton tai lapsen edun vastainen?

Sitäpaitsi eikös sekin että jokaiselle lapselle annetaan eri kirjaimella alkava nimi rajoita lapsen oikeutta juuri omanlaiseensa nimeen? Silloinhan kaikki isompien sisarusten kirjaimella alkavat nimet rajataan pois vaikka ne saattaisivat olla juuri tälle lapselle sopivia?

Nimimakuja on monenlaisia ja nimeämissysteemejä on lukemattomia. Uskallan väittää että kukaan meistä ei kykene täydelliseen objektiivisuuteen tässä asiassa kuten ei monessa muussakaan.

Yksi haluaa että lasten nimet alkavat samalla kirjaimella ja toinen haluaa että ne eivät missään nimessä ala samalla kirjaimella. Joku haluaa kalenterinimiä ja toinen harvinaisuuksia. Jollekulle on tärkeää että nimissä on samanlainen rytmi, niitä on yhtä monta, ne sisältävät tietyn kirjaimen, diftongin, kaksoiskonsonantin, tuplavokaalin, samanlaisen alun tai lopun, ne ovat luontonimiä, raamatusta, satukirjoista, maantieteellisiä paikkoja, kuninkaallisia, afrikkalaista alkuperää, tms...

Ja joku ajattelee tosiaan käytännöllisyyttä kuten sinä, toinen estetiikkaa, kolmas sitä miltä nimet kuulostavat, neljäs nimien alkuperää, viides sitä että nimet tulevat suvusta, kuudes nimien sopivuutta mahdollisesti tulevaisuudessa vaihtuvaan sukunimeen ja seitsemäs sitä miten nimi ääntyy ulkomaalaisten suussa...

Nimeät lapsesi millä tavalla tahansa niin aina joku on sitä mieltä että nimet ovat jollain tavalla samanlaisia tai samaa sarjaa - jos ei muuten niin siksi että ne ovat niin totaalisen erilaisia keskenään ;) Valitan - minä en usko että kukaan pystyy täydelliseen objektiivisuuteen tässä asiassa kuten ei monessa muussakaan.

Tässäpä tuli omat ajatukseni niin hyvin ilmaistua, ettei tarvi mitään lisätä :-)

Anna-Marikki:

Täällä sitä meilläkin jo mietitään nimeä esikoiselle, vaikka asialla ei vielä moneen kuukauteen ole kiirettä...

Tulipa mieleeni seuraava juttu näitä Nimet-alueen viestejä lueskellessani:

Eikö nuoremmalla sisaruksella olisi oikeus saada ihan ikioma nimi omista lähtökohdistaan, eikä sen mukaan mikä kivoimmin sopii vanhempien sisarusten nimisarjaan? Eli vanhempien sisarusten nimet ovat ikäänkuin rajoittavana tekijänä sen suhteen, mikä nimi uudelle tulokkaalle voidaan antaa.

Harvemminhan isän ja äidin nimetkään mitenkään erityisesti sointuvat yhteen.

Olenpa kuitenkin itsekin jo rajannut nimiavaruutta niin, että meidän perheessä jokainen lapsi saa oman alkukirjaimen: se kun helpottaa sitten aikanaan nimikointia...

Ja suuntahan se tuokin on, että kullakin on oma alkukirjain. Eikö vain.

Meillä hassusti kävi niin, että esikoiselle oli hyvä nimi. Toinen nimi löytyi hetken pohdinnan jälkeen. Esikoisen kutsumanimi on ihan ns. perintönimi, suvusta otettu.

Kuopukselle taas oli olemassa valmiiksi jo se toinen nimi. Mutta kutsumanimi puuttui. Sitä haarukoimme mieltymystemme mukaisesti kuuteen nimeen. Ja mieheni päätti sitten niistä (itse halusin näin). Ja kummasti se kutsumanimi kuopukselle on aika samankaltainen kuin esikoiselle. Mietimmekin, onko liian samanlaiset nimet. Onneksi esikolla viisikirjaiminen, kuopuksella nelikirjaiminen. Ja onneksi nyt ensimmäinen vokaali on eri...

Rajoittavia tekijöitä on muuten yleensä paljon enemmän kuin vanhempien sisarusten nimet. Yleensä vanhempien omat mielikuvat joistain nimistä. Naapurin/serkusten tai muiden lasten nimet. " Hyvä nimi on jo varattu."

Sennin ja Onnin äiti