Mikä ylpeyden aihe on se, että on hoitanut lapsensa itse?!
Ja heti kärkeen korostettakoon, etten tarkoita perheitä, joilla ei hoitoapua kertakaikkaan ole. Sen sijaan tarkoitan kyseenalaista kunnian keräämistä sillä asenteella, ettei sysätä itse hankittuja lapsia kenenkään muun vaivoiksi. Omaa aikaa ei oteta edes paria kertaa vuodessa, kun halutaan olla niin pirun korvaamattomia.
Eihän tuossa ole mitään ylpeilyn aihetta. On huolestuttavaa, jos ei halua pyytää koskaan apua tai huolehtia myös itsestään. Nämä vanhemmat ovat sitten myöhemminkin niiitä marttyyriäitejä ja isiä, jotka " antoivat kaikkensa eikä silti kiitosta heru" .
Kommentit (21)
Ihminen, joka kantaa vastuunsa on hieno!
no mä hoidan itse, koska haluan ja jaksan ja nautin siitä. Kyllä mä osaan ne sitten hoitoon pistää, jos siltä tuntuu. Ei ole tarvetta heittäytyä marttyyriksi tai päteä asialla. Ite ihmettelen miten muut jaksaa vaivata päätään sillä että hoidan itse lapseni. Lapsilla on muuten myös isä, jolla on hoitovastuuta. Ja tykkäämme viettää vapaa-aikaa perheenä. Mitä sitten?
Vierailija:
no mä hoidan itse, koska haluan ja jaksan ja nautin siitä. Kyllä mä osaan ne sitten hoitoon pistää, jos siltä tuntuu.
todella arvokkaita. Siksi meillä läheiset sukulaiset, lapsien kummit ja muutaman minun ystävät hoitavat meidän lapsia ja vastaavasti me heidän. Tässä voittavat kaikki sekä aikuiset että lapset. Ainakin minulle on helpointa luoda suhdetta lapseen, kun saan viettää hänen kanssaan aikaa ilman vanhempia. Muut ovat sanoneet samaa.
Minusta on kamalaa, jos lapsella ei ole lähesiä suhteita muihin kuin omiin vanhempiin tai mahdollisiin sisaruksiin. Kapeaa ja köyhää on sellainen elämä ja lapsi jää paljosta paitsi. Jos vanhemmat itse aiheuttavat tällaisen tilanteen niin saisivat mennä itseensä.
Toinen ääripää on sitten nämä alle vuoden vanhoina hoitoon laitetut lapset, joille jää se ruhtinaallinen pari tuntinen illalla aikaa luoda ja pitää yllä kiintymyssuhdetta ja täyttää läheisyyden tarvetta vanhempiensa kanssa. Huhuh..
Kaikkia ääripäitä on syytä välttää. Olemalla se ainoa kelvollinen aikuinen lapsen elämässä tai siirtämällä lapsi kokonaan toisten hoitoon, yhtä huonoja vaihtoehtoja molemmat!
Tunnen/tiedän joitakin tällaisia tapauksia ja niissä mamma on ihan kiinni lapsissa, eikä anna edes isän hoitaa lasta/lapsia kunnolla, eikä mammoilla ole oikeestaan muuta juttua kun mitkä liittyy lapsiin. Jotenkin tulee aina surufiilis sellaisista, minusta se ei ole ihan normaalia.
kuin viemällä lapset hoitoon? Anteeksi yksinkertaisuuteni... -tuo joka ei kuulu tämän ketjun kohderyhmään-
Mrs_Starlight:
Missä on sanottu, että vanhemman vastuu on hoitaa itse lapsiaan 24/7 vuodesta toiseen?
Kauheaa jos joku todella ajattelee näin! Vaikka epäilen ettet tosissasi kysynyt niin vastaan silti.
Lapsia pitää tehdä ainoastaan silloin, kun on varma että tosiaan tahtoo ja jaksaa ja osaa hoitaa lapsensa täysin itse (ja ymmärtää että vaikeuksiakin tulee olemaan, mutta niistä on selvittävä). Vierailta tuleva hoitoapu on sitten sitä bonusta, mutta siihen ei pidä missään nimessä tuudittautua!
Vanhemman vastuu alkaa raskausaikana ja päättyy lain mukaan lapsen täyttäessä 18 vuotta. Henkinen vastuu jatkuu normaaleilla vanhemmilla läpi elämän. Eli kyllä, vanhemmilla tosiaan on vastuu lapsistaan 24/7 VÄHINTÄÄN 18 vuotta.
mutta kyllä vanhemman hetkellinen poissaolo auttaa ihmissuhteen ja luottamuksen syntymisessä, kuten joku tuossa jo kirjoittikin. Silloin lapsi saa nähdä, että tuo toinenkin aikuinen pitää minusta hyvää huolta, vaikka äiti tai isi ei olekaan paikalla.
Sitten kun lapsi jää muiden aikuisten kanssa hetkeksi ilman vanhempia, niin toinen aikuinen saa lapseen paremman kontaktin.
Ainakin meillä mummeille on ollut tosi suuri juttu, että lapsi saa vähän aikaa olla ihan vaan " mummin oma kulta" En näe tässä mitään pahaa, eikä äitiyteni ole tästä lainkaan uhattu :)
Luulen, että sillä on lapsen itsetunnolle todella positiivinen vaikutus, että saa välillä muidenkin kuin omien vanhempien täyden huomion.
kotipesästä omaan pesään... ja siinä matkan varrella on solmittu useita läheisiä suhteita muihinkin aikuisiin, kun vanhempiin.
Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen ja elänyt sellaista elämää, että mulla oli paljon läheisiä ja tärkeitä aikuisia elämässä, muutkin kuin omat vanhemmat ja mun lapsuus oli hyvin turvallinen, onnellinen ja täynnä monen kirjavaa elämää. Elämä joka koostui muidenkin perheiden tavoista ja elämänmenosta. Ja minusta tuota on erittäin ilo jatkaa omillekin lapsille, jotka ovat vallan innoissaan kun lähipiiriin kuuluu muitakin läheisiä ja tuttuja ja turvallisia aikuisia. Ehkäpä sen vuoksi, meidän muksut osaavatkin käyttäytyä ;D
Tosin mäkin muutin kotoa 16-vuotiaana ja olin siihen erittäin valmis, enkä ole mikään mamman lahkeessa roikkuva apina.
Vierailija:
Mrs_Starlight:
Missä on sanottu, että vanhemman vastuu on hoitaa itse lapsiaan 24/7 vuodesta toiseen?Kauheaa jos joku todella ajattelee näin! Vaikka epäilen ettet tosissasi kysynyt niin vastaan silti.
Lapsia pitää tehdä ainoastaan silloin, kun on varma että tosiaan tahtoo ja jaksaa ja osaa hoitaa lapsensa täysin itse (ja ymmärtää että vaikeuksiakin tulee olemaan, mutta niistä on selvittävä). Vierailta tuleva hoitoapu on sitten sitä bonusta, mutta siihen ei pidä missään nimessä tuudittautua!
Vanhemman vastuu alkaa raskausaikana ja päättyy lain mukaan lapsen täyttäessä 18 vuotta. Henkinen vastuu jatkuu normaaleilla vanhemmilla läpi elämän. Eli kyllä, vanhemmilla tosiaan on vastuu lapsistaan 24/7 VÄHINTÄÄN 18 vuotta.
Siis tietenkin vanhempi on lapsestaan viime kädessa vastuussa aina aikuisuuteen asti. On tilanteita, joissa hetkellinen, konkreettinen vastuu on jollakulla toisella (esim. päivähoito).
Tarkoitin sitä asennetta, joka joillakin tuntuu olevan - siis se, ettei kun kerran lapset on tehty, heidät on kaikissa tilanteissa hoidettava aina itse. Apua ei saa pyytää, koska ei vain saa, koska kerran on itse lapset hankkinutkin. Siinähän on kyse sisäisestä lukosta, ylikorostuneesta kontrollin ja pätemisen tarpeesta. Sellaista velvollisuutta ei kenelläkään ole.
Mrs_Starlight:
ettei kun kerran lapset on tehty, heidät on kaikissa tilanteissa hoidettava aina itse.
Meidänkin lapset käyvät usein sukulaisilla hoidossa ja tosiaan olen jonkun edellisen kanssa samaa mieltä siitä että hyvä systeemi on kun koko kylä kasvattaa lapsia. Mutta ehdottomasti vanhemmat ovat aina vastuussa omista lapsistaan eikä kenenkään pidä tehdä lapsia, mikäli ei ole valmis ottamaan sitä riskiä että lapset eivät koskaan pääse mihinkään hoitoon vaan itse " joutuu" tosiaan sen 24/7 lapsia hoitamaan ja huolehtimaan.
Näitä marttyyriäitejä, jotka kieltäytyvät tarjotusta avusta hätätilanteessakin, en tajua minäkään.
15
joutuvat ne vanhemmat, joille lapset ovat olleet työ ja koko elämän keskipiste. Siis ne jotka hoitavat lapset koko ajan kotona, eivät jätä koskaan muille hoitoon koska vain he osaavat hoitaa lapsensa oikein, isäkään ei pärjää lastensa kanssa tarpeeksi hyvin.
Yksi sukulainen on ollut tällainen, ja nyt kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa hän ei osaa päästää irti vaan tuppautuu väkisin näiden elämään enemmän kuin lapset haluaisivat (ovat siitä puhuneet) kun pelkää ilmeisesti olevansa muuten tarpeeton.
...mutta yleisesti ottaen jos hoidat lapsesi kotona ihan itse niin topttakai siitä saa ja pitää olla ylpeä!!!
ä perheissä voi kyllä huomata muutakin häikkää. Ei siis tervettä, ellei osaa irrottautua lapsestaan hetkeksikään.
Vierailija:
...mutta yleisesti ottaen jos hoidat lapsesi kotona ihan itse niin topttakai siitä saa ja pitää olla ylpeä!!!
Se, että imettää ja hoitaa lapsiaan, on vain ja ainostaan luonnon laki. Mitä ylpeilemistä siinä on?
kun menit työelämään ja isä jäi lapsen kanssa kotiin.
niin monelle käy, kyllä se siitä.
Ja en tiedä KETÄÄN joka ei ottaisi omaa aikaa jos vain sitä saisi tutilita ja turvallisilta ihmisiltä, mutta ventovieraille en minä aarteitani anna.
Ja en tule katkeraksi. Ja kaikkea on tullut koettua, paitsi työromannsia 10 vuotta nuoremman kanssa.
Näinhän sinä ilmeisesti teet..