Raskaus ja masennus
Kirjoittelin jo aiemmin kesäkuussa raskaasta raskaudesta.
Olen voinut todella huonosti koko kesän. Kävin sitten äitiyspolilla sisätautilääkärillä. Mulla on kilpirauhasen liikatoimintaa johtuen pahoinvoinnista. Olin yhden yön osastolla syömässä pahoinvointilääkkeitä ja lepäämässä.
Sain sieltä mielialalääkityksen ja pahoinvointilääkkeitä. Öklötys on nyt helpottanut mutta olen ahdistunut ja masentunut.
Mitenkäs te muut masentuneet olette selvinneet raskaudesta?
En jaksa enkä kykene tekemään mitään. Itkeskelen vaan. Toivottavasti tuo Sepram lääkitys pian tehoaisi.
Kommentit (9)
tosiaan odotella rauhassa mielialalääkkeiden vaikutusta. Jos ne tuntuvat aiheuttavan kovasti sivuoireita, kuten pahoinvointia, niin voit keskustella lääkärin kanssa merkin vaihtamisesta. Useimmiten sivuoireet lähtevät kyllä tiehensä suunnilleen samoihin aikoihin, kun lääke alkaa vaikuttaa, eli sen 2-3 viikon päästä.
Ainakin tuttuni, jolla on diagnosoitu keskivaikea masennus joka ehdottomasti vaatii lääkityksen, sai terkkarilta vastaukseksi että " ajattele positiivisesti" ! Siis mennessään kysymään, että mitä oikein voi tehdä kun vauva meinaa syntyä ennenaikaisena ja siksi hän ei uskalla syödä ollenkaan lääkkeitään, eikä supistusten takia voi edes käydä kävelemässä tai hoitaa kotiaan. tavallisestihan esim vanhemman polven masennuslääkkeitä voi syödä huoletta, koska niiden haittavaikutukset on todettu pitkässä käytössä pitkällä aikavälillä. Niitä voi syödä lääkärin kanssa neuvoteltuaan yleensä ihan n 2kk laskettua aikaa ennen asti (oudosti muotoiltu:), ja sitten lääkitys yleensä puretaan lääkärin valvonnassa. Sitten taas imetyksen kanssa lääkäreillä on eri linjat, mutta yleensä sekin onnistuu mahdollisimman pienellä vrk- annoksella ja niin, että jos vauvan kasvu näyttää hidastuvan, niin asiaa pitää taas tarkistaa. Kaverini on nyt ollut 3kk syömättä lääkkeitä ja koti on kuin pommin jäljiltä. Hän aikoo odottaa synnytyksen jälkeen 2kk ja sitten aloittaa lääkityksen uudestaan, koska siitä todella on hänelle apua.
masennus on vakava sairaus, ja toivoisin todella että Suomen kaltaisessa maassa jossa sitä sairastetaan paljon, asiaan suhtauduttaisiin oikein. Tuntuu, että äitejä syyllistetään ja vähätellään, mutta kukaan ei tarjoa todellista apua. Tsemppiä kaikille teille upeille äideille ja naisille jotka joudutte taistelemaan päivästä toiseen niiden tunteiden kanssa! Ja etsikää itsellenne kunnon lääkäri, joka ymmärtää masennuksesta jotain..
kuten muistakaan erityisasiantuntemusta vaativista sairauksista kannatakaan minusta terkkarin kanssa yrittää puhua. Terkkareiden tehtävä näyttää minusta lähinnä olevan pitää Suomen kansanterveys kunnossa, eli huolehtia ettei vanhemmat ole juoppoja tai narkkareita, muistutella ruokavaliosta ja liikunnasta, tarkkailla verenpainetta ja virtsan valkuaista jne. Heti kun tulee kysyttävää sairauksista tai muista " erityisemmistä" asioista, niin suosittelen ottamaan yhteyttä asiantuntijoihin. Esim. lihaskipujen kanssa fysioterapeuttiin ja masennuksen kanssa lääkäriin, mieluiten psykiatriin.
Tosiaan valittelin jo kesäkuussa neuvolassa ja lääkärillä väsymystäni ja itkuisuuttani. Olisi pitänyt heti varata aika psykiatrille.
Perjantaina olen syönyt 2-viikkoa lääkkeitä. Toivottavasti pian helpottaisi, jokainen päivä on todella raskas. Sairaalan psykiatri sanoi, että cipramil-lääkkeitä voi syödä raskauden ajan ja se tulee lopettaa 1kk ennen laskettua aikaa. Vauvat jotka syntyvät cipramiliä veressä ovat kuulema aluksi ylivilkkaita.
ap. ametisti
Olen sairastanut masennusta noin puolitoista vuotta ja lääkkeenä on ollut cipramil. Kun tulin raskaaksi, jätin lääkkeen pois lääkärin suosituksesta. Lopetin lääkkeen yhtäkkiä, mitä ei saisi tehdä ja sainkin vieroitusoireina rytmihäiriöitä ja huimausta.
Ihmettelen itsekin miten hyvin olen pärjännyt ilman lääkettä. Jokainen on kuitenkin oma yksilönsä ja jokaiselle lääkäri antaa yksilölliset ohjeet. Käyn kuitenkin terapiassa ja olen asiakkaana mielenterveystoimistossa, joten tilannettani tarkkaillaan jatkuvasti. Tärkeintä on mun mielestä tiedostaa oma tilanteensa (mikä harvoin on masennuksen yhteydessä mahdollista) ja tarkkailla omaa olotilaa.
Mulla on väsymys ollut yksi masennuksen oire ja nyt raskausaikanakin olen ollut aika väsynyt, vaikka toinen kolmannes on jo menossa. Tosin olen nukkunut aika lyhyitä yöunia, joten päiväunet on ollut pakko ottaa päivittäin. Toimintakyky on kuitenkin hyvä, jaksan tehdä töitä ja tehdä kotitöitä, mitä en pahimman masennuksen aikana jaksanut ollenkaan.
Voimia sinulle!! Masennuksen kanssa pärjää varmasti raskausaikanakin, kun on osaavia ammattilaisia ympärillä :)
Onko sinun kilpirauhasen hoito kohdillaan?
Ensimmäisenä pidä huoli että se on kunnossa, koska suuri osa raskausajan masennuksesta johtuu kilpirauhasen epätoiminnasta!
Toivon sydämmeni pohjasta että kaikki menee hyvin ja masennuksesi saadaan kuntoon ja pystyt nauttimaan loppu raskaudestasi.
Mulla oli voimakas kilpirauhasen likkatoiminta ensimmäisessä raskaudessa rv. 15 saakka. Silloin en ollut masentunut. Sisätautilääkäri sanoi, ettei tähän anneta lääkitystä. Parin viikon päästä on taas lääkäri.
Eilen ja tänään ei ole ahdistanut niin pahasti. Raskaudesta en jaksa vieläkään iloita.
T. ap. Ametisti
Ihan mielettömästi tsemppiä ja voimia sinulle!
Itse kävin tänään lääkärissä, lääkäri oli sekä gynekologi että psykiatri. Mulla on siis kuudes viikko menossa ja lääkityksenä Aurorix. Lääkäri sanoi, että lääkkeen riskit ovat pienet ja että voin sitä turvallisesti syödä koko raskausajan. Mulla tietty on kauhee syyllisyys koko ajan...
Mä olin kesäkuun ilman lääkkeitä, mutta oli yhtä helvettiä. Joten nyt en ihan ensimmäisenä ole jättämässä lääkkeitä pois. Mä olen kokeillut yhdeksää eri lääkettä ja mulle Aurorix on ihan paras (ei sivuvaikutuksia, paras hoitovaste). Kokeilemalla se paras lääke löytyy.
voimia masentuneille =)
Tein hiljattain positiivisen raskaustestin (kolmas lapsi tulossa). Syön parhaillaan masennuslääkkeitä, ilman niitä en tule tällä hetkellä toimeen. Aikaisemmat odotukset selvisin ilman lääkkeitä (nippa nappa), esikoisen imetysaikana söin kyllä lääkkeitä. Koska mulla raskaus on nyt vasta alkumetreillä, en tiedä, miten lääkityksen kanssa mulla nyt sit tehdään. Ylihuomenna meen lääkäriin puhumaan asiasta. Todennäköisesti jatkan lääkitystä, suurempi riski on hoitamaton masennus (täytyy jotenkin selvitä elämässä, vanhempien lasten kanssa ja töissä =) ).
Tsemppiä sulle hirveästi ja voimia odotukseen. Uusien masennuslääkkeiden tehohan näkyy 2-3 viikon kuluttua niiden aloittamisesta, joten alussa lääkkeitä täytyy vaan " popsia" ja odotella.
Onko muilla kokemuksia raskaudesta ja masennuslääkkeistä? Tuntuu, että asiasta on vähän tietoa ja kokemuksia? Olisiko osittain myös vähän vaiettu aihekin?