Koiraihmiset hoi!

Olen harrastanut aktiivisesti koirien kanssa 15 vuotta, elänyt niiden kanssa aivan syntymästäni asti ja toimin koirien tottelevaisuuskouluttajana, ja tällä hetkellä taloudessa on kaksi koiraa ja 1-vuotias lapsi sekä pienenä kivana lisänä minä olen 5. viikolla raskaansa, samoin toinen koirista :) Joten osannen jotain sanoa neuvoksi...



Totta on se, että töitä on tiedossa ja rutkasti. Minun mielestä koiran ekan elinvuoden aikana se on opetettava sisäsiistiksi, kulkemaan hihnassa sekä elämään perheen sääntöjen mukaisesti omalla paikallaan lauman arvojärjestyksessä, ellei sitten koiran kanssa ole muita tavoitteita, esim. jossakin lajissa kilpailemista tms. Sisäsiisteyden ennätät opettaa ennen tammikuuta vallan mainiosti, siinä ei siis ole ongelmaa. Myös hihnassa kulkemisen ennätät opettaa, joten päässette ongelmitta lenkille vauvan syntymän jälkeen. Tuo viimeinen asia, perheen ja yhteiskunnan sääntöjen mukaan eläminen, on pitempi prosessi opettaa koiralle, ja se tapahtuukin yleensä huomaamatta arkielämässä. KUn muistat alusta saakka olla johdonmukainen kaikessa, siis KAIKESSA, niin asiat kyllä lähtevät rullaamaan painollaan. Kun myös samalla arkielämän lomassa teet koiranpennulle johtajuusasiat selviksi - siis että johtaja olet sinä sekä muut perheen ihmiset - ei ihmeitä ongelmia pitäisi esiintyä. Ja kaikelle tälle sinä luot perustan jo ennen vauvan syntymää.



Kun vauva sitten syntyy, esitellään se uutena perheenjäsenenä pennulle samalla tavalla kuin aikuisellekin koiralle - tässä on uusi johtajanne. Itse annoin koirieni tutkia vauvaa kohtuuden rajoissa, jonka jälkeen ne jättivätkin vauvan rauhaan lähes kokonaan. Vasta kun lapsi oppi liikkumaan, siitä tuli ns. uhka koirille ja johtajakoiramme reagoi asiaan silloin rikkomalla lapsen leluja jne. KUn sitten MINÄ laumanjohtajana laitoin ko. koiran ruotuun, ei sen jälkeen ole ollut yhtään mitään ongelmia ja nykyinen tilanne on se, että lapsi möyryää koirien päällä aivan luottavaisesti - ja yhtä luottavaisesti koirat sallivat sen tapahtua. Meillä on koirille omat ns. turvapaikat, joihin lapsi ei saa mennä ja joissa koirat saavat olla aivan rauhassa. Ja tämä on toiminut.



Jos ajattelet koiranpennun koulutusta, siis esim. toko-mielessä, niin sehän toki tapahtuu vauvan syntymän jälkeenkin. Välissä on vain pidettävä taukoa, ei koira siitä huonone tai mene piloille. Tärkeintä on, että normaalissa arkielämässä pidetään tiukasti kiinni säännöistä ja ollaan JOHDONMUKAISIA sekä tehdään koiralle selväksi, että se ei johda laumaa. Muut koulutettavat asiat ennättää opettaa koiralle myöhemminkin, pääasia että perhe pärjää koiran kanssa ja päinvastoin :)



Myös meille syntyy (toivottavasti) vauva tammikuussa ja yksi koiranpentu jää nyt mahdollisesti syntyvästä pentueesta kotiin, eli sama tilanne on meidän perheessä vielä edessäpäin. Silti en ole sen kummemmin huolissani - tiedän, että johdonmukaisuudella ja kärsivällisyydellä saan pennulle opetettua sen, mitä tarvitsee ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen, ja ns. kisatreenaamisen aloitamme jokatapauksessa koiran ollessa vuoden vanha. Silloin mahdollinen vauvakin on isompi.



Toki sinun kannattaa ottaa yhteyttä alueellasi toimiviin koirayhdistyksiin ja tiedustella pentukurssia. Siellä opit hyvin perusasioita, joiden kouluttamista jatkat kotioloissa. Mutta hyvin se menee! :)



Raisa

Heips Raisa



Minä sainkin yhteyden alueemme kouluttajaan..ensi viikolla käyn treffaamassa ja saan vähän ohjeita kesäksi ja ilmoittauduimme syksyllä alkavaan koulutukseen... Vanhemman koiran kanssa en usko tulevan ongelmaa, hän on jo hyväksynyt yhden lapsen, kissan ja koiran. Koirille on oma paikkansa...kunhan remotti valmistuu...

Ei tervejärkinen koira tee mitään tulokkaalle. Meillä ei olla koskaa mietitty sen enempiä, koska emme pidä koiria ongelmana. Koiramme kylläkin on tottunut, että vauvoja ilmestyy aina välillä taloomme. Tietysti kaikista tärkeintä on se, ettei koiranpentu saa nyt tehdä sitä, mitä ei sitten vauvan tulon jälkeenkään. Pennulle kaikki on huomattavasti helpompaa opettaa tavat kuin vanhemmalle koiralle uusia tapoja. Synnytyksen jälkeen ei pitäisi koiraa unohtaa.

Olen vaippaliinan kanssa samoilla linjoilla sikäli, että monesti asiat sujuvat ihan omalla painollaan. Kun pitää maalaisjärjen mukana hommissa ja muistaa sen johdonmukaisuuden ja myös määrätietoisuuden pennun kanssa, niin hyvin se sujuu. :)

Meillä on koirat olleet aikuisia vauvojen tullessa ja niin nytkin, joten en suuria mullistuksia niiltä osin odota. Enemmän jänskättää se, miten huushollin varsinaiset trinsessat, nämä kissatytöt sitten vauvaan suhtautuvat.



Muistan tapauksen niiltä ajoilta, kun meille oli tulossa ensimmäinen tanskandoggi. Exäni ystävä kysyi silloin kovasti ihmetellen, että kuka sen koiran sitten oikein kouluttaa.

Minä puolestani ihmettelin hänen kysymystään. Siis miten niin kouluttaa...? Newfoundlandilaisten kanssa olin tottunut siihen, että normaali arjen lomassa koira oppi talon tavat ja myös käytöstavat. Siis eihän se koiran opettaminen mitään ydinfysiikkaa sentään ole. :D

Tietysti olisi ollut eri asia, jos koiran kanssa olisi tähdätty aktiiviseen harrastamiseen tai vaikka kilpailemiseen. Sitten olisi voinut puhua kouluttamisesta ja silloin aikaa ja työtä olisi vaadittu selvästi enemmän. Meillä koirat on kuitenkin olleen ihan kotikoiria, joten ehkä siksi tuntuu että kaikki on vain mennyt omalla painollaan. :)



Myönteisenä pidin sitäkin, että meillä oli vanhempi koira, joka omalta osaltaan piti pentua ruodussa ja opetti asioita (sekä hyviä, että ei niin hyviä :D ).

eli oltiin juuri otettu koiranpentu kun raskaustesti näyttikin positiivista :) Elettiin toukokuuta ja mielestäni aika hyvin ehdittiin kesän ja syksyn aikana peruskouluttaa koiraa ja muutenkin koira ehti tottua talon tavoille ja saada ainakin jonkinlaisen tapakoulutuksen. Kesä meni ihan sisäsiisteyttä yms. opetellessa, syksyllä käytiin pentukoulu ja harjoiteltiin ihan perusjuttuja. Lapsiin ei varsinaisesti ehtinyt tottua ennen vauvan syntymää, lähipiirissämme kun ei hirveästi pieniä lapsia ole. Vauva syntyi meilläkin tammikuussa, jolloin koira oli n. 11kk vanha ja olihan siinä alkuun koiralla ihmettelemistä...mutta nopeasti tajusi, että nyytti on tullut jäädäkseen.



Ainakin meillä on sujunut yhteiselo varsin mutkattomasti. Ehkä juuri nuoren ikänsä ansiosta koira hyväksyi vauvan nopeasti, vaikka alussa olikin ihan töpinöissään. Kyseessä on vilkas narttuspanieli ja vaikka yleensä touhuaa kuin päätön kana, osaa olla varovainen lapsen kanssa ja erittäin hyvin tulevat toimeen. Lapsi on nyt 1,5 vuotta ja toinen on tulossa heinäkuussa :)



Koiran koulutus jatkuu koko ajan, välillä ehditään panostaa enemmän ja välillä vähemmän. Arvojärjestys on sellainen asia, jota mun mielestä kannattaa korostaa, vaikka koira on meilläkin ehdottomasti perheenjäsen, on se kuitenkin alimmaisena hierarkiassa. Mutta aina mukana menossa kuitenkin :)



Bellevue rv. 35+

Yleensä 2-3 kpl kerrallaan. Tällä hetkellä on kotona kaksi koiraa, joista nuoremmalla koulutus vielä kesken (tai ei kai se valmis koskaan ole!), ja koirien kanssa käydään kokeissa ja näyttelyissä. Meillä on reilu 4-v. ja vajaa 3-v. lapset ja nyt olen alkuvaiheessa raskaana. Lisäksi meillä on kotona kissoja. Vielä pari vuotta sitten minulla oli vielä hevonenkin...



Minulle eläinten kanssa touhuaminen on elämäntapa, ja meillä lapset on syntyneet perheeseen, jossa on jo eläimiä. Koirilla ei ole ollut mitään ongelmia sopeutua lapsiin. Ei vaan olla tehty siitä mitään suurta numeroa! Tietysti koiran ja omistajan johtajuussuhde täytyy olla selvä. Useimmiten ongelmat koiran kanssa ovat johtajuusongelmia (muutenkin kuin lasten tullessa taloon). Ja en minä koskaan jätä koiria ja lapsia keskenään samaan tilaan, koska koskaan ei voi tietää, mitä pieni lapsi tekee. Ikäviä juttuja tulee, kun lapsi satuttaa koiraa ja koira (oikeutetusti) puolustautuu.



Meidän lapset ovat pienestä pitäen kulkeneet mukana esim. näyttelyissä. Yleensä minulla on mieheni tai joku kaveri mukana lapsia vahtimassa, kun olen kehässä. Ja voin ylpeänä sanoa, että ainakin meidän lapset tietävät, miten siellä tulee käyttäytyä, kun joskus näkee isompiakin lapsia, jotka eivät osaa käyttäytyä ihmis- ja koirajoukossa! Koirille saatan opettaa esim. toko-juttuja lasten leikkiessä hiekkalaatikolla, oppiipa koirakin häiriötekijlöihin! :) Jos menen metsästysjuttuja kouluttamaan, niin silloin mieheni vahtii lapsia ja päinvastoin. Voisihan sitä enemmän olla aikaa koulutukseenkin, jos ei olisi lapsia, mutta mulle se ei ole koskaan ollut ongelma. Oikeastaan olen huomannut, että kun on aikaa rajallisesti, niin sen käyttö on paremmin suunniteltava ja näin sen käyttää hyödyksikin paremmin!



Aion astuttaa koirani seuraavasta juoksusta, ja jos sieltä tulee sopiva pentu, niin meille jää yksi. Eli sitten minulla olisi kaksi koulutettavaa koiraa ja olen nyt raskaana... Ja se mahdollisesti tuleva pentu on muutaman kuukauden ikäinen tämän vauvan synnyttyä! Ja aion ensi vuonnakin näyttelyissä ja muutamassa kokeessa koirien kanssa käydä...