**EX-HAAHUT VIIKKO 29**
[color=limegreen][size=3]♥ ♥ ♥EX-HAAHUILIJAT♥ ♥ ♥[/size][/color]
[color=darkviolet]Ex-haahuilijat on aiemmin keskenmenon kokeneiden odottajien oma ryhmä[/color]
[color=limegreen] [size=6] ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ [/color][/size]
[color=limegreen]Ex-haahuilijat lasketun ajan mukaisessa järjestyksessä[/color]
[b][color=darkviolet]Heinäkuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]DreamOne: [/b][/color] Olen 29-vuotias, mies 27-vuotias. Ensimmäinen clomeilla avustettu raskaus päättyi keskenmenoon vuonna 2004 ja toinen raskaus todettiin tuulimunaksi viikolla 12 kesällä 2006. Nyt plussasin ensimmäisestä clomikierrosta ma 13.11.2006. [color=violet] LA 25.7.[/color]
[b][color=darkviolet]Elokuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]Helga76: [/b][/color] Molemmat 3-kymppisiä. Ekaa yritetään. Keskeytynyt km 07/06. Plussauspv 2.12.06. [color=violet] LA 6.8.[/color]
[b][color=limegreen]Kaisuli79: [/b][/color] Minä 27, mies 31. Meillä on poika s.-04. Km 7/06 rv 22+6. [color=violet] LA 13.8.[/color]
[b][color=darkviolet]Syyskuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]Joululahja: [/b][/color] minä 32v, mies 39v, poika 12/04, keskeytynyt km rv 12 05/06. Plussasin 28.12. [color=violet] LA 30.8.[/color]
[b][color=limegreen]Ultsi75: [/b][/color] Sain km:n 12/06 rv 6 ja uuden plussan sain heti seuraavasta kierrosta 7.1.07. Aikaisemmat lapset syntyneet -01 ja -03. Ykkösen ja kakkosen välissä mulla oli myös km rv 10+ (vai olikohan se 11+). [color=violet] LA 13.9.[/color]
[b][color=limegreen]levinia: [/b][/color] Neljän tytön äiti ulkomailta, minä ' 69 ja mies ' 66, takana tm 3/06 ; ja km:t 6/06 ja 10/06 viikoilla 8+. [color=violet] LA 16.9.[/color]
[b][color=limegreen]Tuutupii: [/b][/color] 28 v kuumeilija, mies on 31 v. Meillä on 1 v 9 kk ikäinen poika ja asumme Itä-Suomessa. Toisen lapsen yritys alkoi loppukesällä 2006. Minulla todettiin tuulimuna 10/06. Nyt siis uusi plussa 12.1.07. [color=violet] LA 23.9.[/color]
[b][color=darkviolet]Lokakuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]Tari: [/b][/color] Minä 34 ja mies 36, lapset poika 6/03 ja tyttö 8/04, km 10/05, tm 8/06 ja km 1/07 ja plussasin sit uudelleen 19.2.[color=violet] LA 26.10[/color]
[b][color=darkviolet]Marraskuu 2007[/color][/b]
[b][color=limegreen]72oinas: [/b][/color] Yritys aloitettiin 05/06 ja km sain 11/06.
ja nyt 26.2 plussasin uudestaan. Kolmatta odotellaan. Ollaan 35-vuotiaita molemmat ja pohjanmaalta kotoisin.[color=violet] LA 2.11.[/color]
[b][color=darkviolet]Helmikuu 2008[/color][/b]
[b][color=limegreen]Toivoilmari: [/b][/color] Olen 3 lapsen äiti, kaksi murkkuikäistä ja 3v. Sain kaksi km 04 ja 05. Eka tuli 9vkolla ja toinen todettiin lääkärin neuvolassa vkolla 15. Aikaa on kulunut ja päätimme uskaltaa yrittää. 5 yk tärppäs ja nyt on plussattu viikko sitten.[color=violet]
[color=limegreen]♥ [/color][color=limegreen] Vauvoja vuoden ajalta: [/color][color=limegreen] ♥[/color]
[color=6959cd][b] Wannabemami [/color][/b] 26.7. [color=darkgreen] poika[/color], 3280 g ja 48 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Niamey_85 [/color][/b] 19.8. [color=purple]tyttö[/color], 3230 g ja 50 cm, pipo 36,5 cm
[color=6959cd][b] Lauris [/color][/b] 19.8. [color=darkgreen] poika[/color], 3930 g ja 52 cm,pipo 35 cm
[color=6959cd][b] Sartsu [/color][/b] 23.8. [color=darkgreen] poika[/color], 3545 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Kerttukasperi [/color][/b] 26.8. [color=darkgreen] poika[/color], 3005 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Femmamma [/color][/b] 7.9. [color=purple] tyttö[/color], 3805 g ja 51 cm, pipo 37 cm
[color=6959cd][b] Neronja [/color][/b] 7.9. [color=purple] tyttö[/color], 3650 g ja 49 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Kuonokas [/color][/b] 8.9. [color=darkgreen] poika[/color], 3185 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] Masunasu [/color][/b] 15.9. [color=darkgreen] poika[/color], 4480 g ja 52 cm, pipo 36 cm
[color=6959cd][b] Peebee [/color][/b] 15.9. [color=purple] tyttö[/color], 3465 g ja 50 cm
[color=6959cd][b] UusiNuppu [/color][/b] 26.9. [color=darkgreen] poika[/color], 4070 g ja 51.5 cm
[color=6959cd][b] ulriina [/color][/b] 4.10. [color=purple] tyttö[/color], 4310 g ja 54 cm
[color=6959cd][b] myttynen75 [/color][/b] 4.10. [color=darkgreen] poika[/color], 3864 g ja 51 cm
[color=6959cd][b] hexu83 [/color][/b] 13.10. [color=darkgreen] poika[/color], 3840 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] marrasmamma [/color][/b] 2.12. [color=darkgreen] poika[/color], 3370 g ja 49 cm, pipo 34 cm
[color=6959cd][b] nippula [/color][/b] 23.12. [color=darkgreen] poika[/color], 3080 g ja 49,5 cm
[color=6959cd][b] maria80 [/color][/b] 16.1. [color=darkgreen] poika[/color], 4320 g ja 53 cm
[color=6959cd][b] Hannele-81 [/color][/b] 10.2 [color=darkgreen] poika[/color], 2890 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Enni-Maija [/color][/b] 20.2 [color=darkgreen] poika[/color], 3700 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] Porkkana [/color][/b] maaliskuu [color=purple]tyttö[/color], 2070 g ja 44cm
[color=6959cd][b] titi75 [/color][/b] 3.3 [color=darkgreen] poika[/color], 3210 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] mami-74 [/color][/b] 6.3 [color=darkgreen] poika[/color], 4325 g ja 53,5 cm
[color=6959cd][b] eka-vekara [/color][/b] 9.3 [color=purple]tyttö[/color], 3285 g ja 48 cm
[color=6959cd][b] Lizie [/color][/b] 11.3 [color=purple]tyttö[/color], 3300 g ja 50 cm, pipo 34 cm
[color=6959cd][b] Limetti [/color][/b] 3.5 [color=darkgreen] poika[/color], 3610 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Pirpaliina [/color][/b] 4.5 [color=darkgreen] poika[/color], 3270 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Emunainen [/color][/b] 20.5 [color=darkgreen] poika[/color], 4070 g ja 52 cm, pipo 37 cm
[color=6959cd][b] Sani [/color][/b] 14.6 [color=purple]tyttö[/color], 4090 g ja 52 cm
[color=6959cd][b] Koala-72 [/color][/b] 23.6 [color=darkgreen] poika[/color], 3390 g ja 49 cm
[color=6959cd][b] Juuliar74 [/color][/b] 24.6 [color=purple]tyttö[/color], 4190 g ja 51 cm
[color=6959cd]Ex-haahujen yahoo-lista:[/color]
[b][color=darkviolet] groups.yahoo.com/group/exhaahut [/color][/b]
[color=6959cd]Listalle ovat tervetulleita kaikki exät, jo jakautuneetkin :)[/color]
[color=6959cd]Juttuja voi jatkaa myös vauvat-osiossa Ex-haahujen pinossa.[/color]
[color=6959cd]Listalle ovat tervetulleita kaikki vauvansa saaneet![/color]
[color=limegreen] [size=6] ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ [/color][/size]
Kommentit (37)
Täällä ollaan jo aikaisin hereillä kun mies lähti töihin eikä tätä mamia enää väsyttänytkään. On muuten yöt tosi tuskaisia hikoilun takia, meillä on sänky ihan märkänä kun hikoilen kuin pieni possu. Mä haluaisin niin tästä hikoilustakin jo eroon...
Koala: Ihana kuva Ilmarista!! Aivan mahdottoman suloinen poitsu! Kiva kun laitoit nähtäväksi. Ihanasti myös nukkuu, saat itsekin hyvin levättyä syöttöjen välillä. Ja kiva kuulla että vammat ja verenpaine alkavat jo helpottaa, tosi kurjaa kun jouduit kärsimään tuollaisista ikävistä vaivoista. Tosin mua lohduttaa, että repeämistäkin on mahdollista parantua, joten eipä tässä auta pelätä lähestyvää h-hetkeä. Haleja kovasti äipälle ja pojalle!
Helga: Nonniin, teillä on kohta muutto edessä! Ensin tietty remonttihommat pois alta, mutta toisaalta se remontoiminen on kivaa kun näkee oman kädenjälkensä välittömästi. Ja hei, nämä käskyttäjänhommat on myös tärkeitä, mitäpä miehet ilman meitä osaisi edes tehdä ;) Ja kyllä sä totut siihen uuteen tukkaankin nopeasti, alussa vaan tuntuu että harjatessa loppuu kesken mutta kyllä se siitä. Ja uusi on aina kiva piristys!
Tsemppiä kananmunalitkun juomiseen, kuulostaa vähemmän houkuttelevalta...
Ultsi: Kiva kun kävit ilmoittautumassa! Teilläkin on remppahommaa menossa, taitaa olla kova pesänrakennusvietti meillä kaikilla.
Pääosin juu on ollut tunne ettei mennä eräpäivään asti, mutta nyt on alkanut viime päivinä tulla epäilyksen varjoja tuohonkin asiaan. Olo on nimittäin kohentunut huisisti ja kivutkin ovat helpottaneet. Että en menekään nyt vannomaan että viikon sisällä synnyttäisin... No mistäs näitä tietää, katsellaan. Toivon tosiaan kun vauveli on kuitenkin jo kiinnittynyt että kohta päästäisiin tositoimiin.
Sulla on ollut kyllä maltillista tuo painonnousu, hienoa. Mulla on kyllä tullut tuplasti tuo mitä sinulla, heh. Harmi kun edelleen kärsit liitoskivuista, hae ihmeessä vaan sitä saikkua mikäli työnteko tuntuu tuskalliselta. Sulla ei kuitenkaan äippäloman alkuun niin hirveän montaa viikkoa enää ole. Jaksamista niiden kipujen kanssa!
72oinas: Toivottavasti sait viime yönä nukuttua! Voi kuinka inhottava sunnuntai sinulla, höh :( Ja toivotaan ettei miehen myrtsiys kauaa kestä ja saatte juteltua asioista. Tai jospa toiselle on vaan sattunut pari huonompaa päivää. Voimia, jaksamista ja koita muistaa huolehtia myös itsestäsi kaiken keskellä!
omaa ( . ) : Tosiaan kuten Ultsillekin tuossa jo totesin, olo on helpottanut parina viime päivänä huomattavasti. Suppareita ei ole tullut nimeksikään ja kivutkin ovat helpottaneet, mitä nyt noita normaaleja liitoskipuja ja painon tunnetta. Alkaa jo vähän epäilyttää, että joskohan meillä mennään LA.han ja siitä mahdollisesti jopa yli. Keskiviikkona on taas neuvola ja kyllä harmittaa jos sinne joudun menemään. Viimeksihän terkka sanoi, että antaa ajan tälle viikolle vaikka tuskin sitä enää tarvitsen. Ja pöh! :(
Viikonloppuna päätin, että nyt loppuu tämä odotus ja jatkuva itsensä tarkkailu ja otetaan vastaan mitä tulee. Vauva tulee sitten kun on siihen valmis. Piste. eikä tässä nyt kuitenkaan loppujen lopuksi ikuisuutta tarvitse odottaa, kolmen viikon päästä viimeistään tämä on ohitse. Eikä tässä mitään hätää olisi ollutkaan, nuo olot ovat vaan olleet sen verran kivuliaita ja inhottavia, että niiden kanssa eläminen on ollut kurjaa. Olisi ollut niin paljon helpompaa, jos olo olisi ollut mainio loppuun asti ja vauveli olisi rysäyttänyt sitten kertarysäyksellä maailmaan.
Että näin. Viikon alkuja!
D.O. kera nappulan rv 38+5
Mikähän väsymys mua oikein nyt riivaa?
Siis yöllä tuntuu lähinnä kuoleman rangaistukselta nousta ylös sängystä ja kipittää vessaan pissalle... Taidan nukahtaa aina puolivälissä matkaa uudelleen, koska en muista lainkaan sänkyyn menoa!
Illallakin otin piiiiiitkästä aikaa pikku tirsat sohvalla, ja vieläkin on ihan uninen olo.
Tiiä sit kumpi pahempaa se, et pyörii sängyssä väkkäränä kun ei nukuta, vai se et on ihan unelias olo koko päivän.....
Soispa tänään puhelin ja se talo myyjä ilmoittais et hei, voitte tulla noutaan avaimet etuajassa.... *peukutuksia sille satatuhatta!!!!*
Mä oon ihan täpinöissäni sen huushollin kanssa, ja kieltämättä iskee vähä harmistus kun on tää massu tiellä rajoittimena, et ei oikein voi osallistua mihinkään.
(Lähinnä tuo katsojan/käskyttäjän rooli kun ei oo ikinä ollu mua varten.)
Mutta vauva on se tärkein, joten ei auta muu kuin huokailla! =)
D.O: Vai että meinaat nyt sit yliaikaa..... Höpön löpön! Sullahan on viikot mallillaan ja vauva ihan oikeinpäin niin ei mitään muuta kun oman kunnon mukaan puuhailemaan kaikkee ajatuksella, et no nyt teen tän ja sit ton ja hirvittävästi suunnitelmia päälle, ja kas ihan varmaan vauva päättää sittenkin syntyä ajoissa.
Eiks kaikki suunnitelmat yleensä mee just mönkään jos liiaks niitä odottaa ja suunnittelee..... ;)
Ai juu, joko sulla on vauva hiljentyny? Mulle meinaa välillä iskee huolestuminen, kun joko jumpataan ja kiemurrellaan kuin viimestä päivää taikka sitten ollaan vaan ja vähä keinutellaan puolelta toiselle niin hiljaa etten tunne sitä ilman et laittaisin käden mahan päälle.
Eilen illallakin meinas jo paniikki iskeä sen takia! Alkaa tila ilmeisesti olla kortilla ja noitten möyrinä päivien jälkeen selkeesti kerätään voimia päivä-pari.
kaiken lisäks Maris oli vissiin eilen kääntäny selkänsä mun napaa kohti, niin senkään takia en tuntenu niitä liikkeitä ilman tunnustelua. Nyt aamulla taas kölli kyljellään.
Mietin tässä, et pitäisköhän mun mennä ettiin sellasta " kantoliina pussia" mikä käy vastasyntyneelle vai tuliskohan siitä turha ostos... Kun beibi voi olla vaunuissa kuitenkin siellä rempan keskellä ihan sisätiloissa, mut kun taas ei tiiä viihtyykö se vaunuissa/liinassa.
Höh, ei oo helppoo..
Jaaha mä lähen kyttään puhelinta josko se alkais soimaan tuijottamisella....?
Ja arvatkee mitä...
POKS POKS rv 37!!!!!!!!!!!!!!!!!
T Helga & Öttömönkiäinen Marakatti eli Maris
Mullakin on unelias kausi meneillään! Nytkin piti taas pötkähtää takas sänkyyn kun niin aikaisin heräsin aamulla. Ja yöllä vetkuttelen mahdollisimman kauan silmät tiukasti kiinni kun vessahätään herään. Ei millään jaksaisi alkaa könyämään ylös. Hei, tuo muuten on se juttu!! Aiemmin aina jaksoi nousta kun se nouseminen ei ollut niin työlästä, mutta nyt tekee kaikkensa ettei vaan tarvitse vaihtaa asentoa, saati sitten alkaa kampeamaan ylös. Mutta tää uneliaisuus varmaan on jo ihan normaalia näillä viikoilla, alkaa olla sen verran jo puhki.
Joo, noi suunnitelmat onkin hyvä idea! Alankin kehittämään joka päivälle jotain tekemistä ja teen pitkän tähtäimen (tässä tapauksessa parin päivän, heh) suunnitelmia. Juuri silloinhan niiden on tosiaan tapana mennä mönkään kun niitä on oikein hartaasti suunniteltu ja odotettu. Ja onhan se aina parempi vaihtoehto kuin istua tuossa sohvalla 24/7 ja odottaa että milloin NE supparit oikein alkaa...
Ja vauvan hiljentyminen on täälläkin huomattu. Hyvä jos jonkun möngerryksen silloin tällöin huomaa. Sanotaanko että vauva liikkuu pari kertaa kolmessa tunnissa. Liikelaskentaa en ole tehnyt, koska mulla on niin varma olo siitä että vauva on kunnossa. Aistin sen kuitenkin koko ajan jollain tasolla. Ja niinhän sitä sanotaan että vauva hiljentyy selkeästi ennen synnytystä, pitääkö sitten paikkaansa. Saattaahan se olla kun tila on vähissä ja eipä sitä itsekään nyt niin vilkkaasti liikkuisi jos pää olisi jumittunut ja joka paikasta ahdistaa.
Meillä on sellainen kudottu kantoliina, lahjaksi saatu. Tosin olen kuullut että trikoinen olisi parempi. Siinä on sitomisohjeet mukana, täytyy siihen perehtyä jossain vaiheessa sitten kun vaavi on syntynyt. Kyllä mä ainakin aion kokeilla sitä, mutta yksilöllistähän se tosiaan on missä vauva viihtyy. Ja vaunut on ihan hyvä vaihtoehto. Mä olen sellainen kompura, että mua vähän hirvittää ajatus siitä että vauva olisi kiinni minussa. Jos jotain sattuu. Ja muutenkin se tiukka liina saattaa ahdistaa. No, nämä selviää ihan kokeilemalla vain.
PS.!! Onnea täysiaikaisuuden saavuttamisesta!
Nyt ruoanlaittoon kun mies tulee lounaalle kotiin. Meillä on tänään vuorossa uusia perunoita ja jauhelihakastiketta :)
D.O.
Nukuttu yö takana mutta olo on kyllä vieläkin ihan p`stä! Tekis mieli vaan painua takas peiton alle ja hautautua sinne välittämästä mistään.
Tänään on vuosi siitä kun mun isä kuoli joten sekin tekee osansa. En ole vieläkään päässy asiasta yli. Oon miettiny et tästä asukista tulee stressivauva kun kokoajan on jotain.
Mulla on nyt jo tota samaa kun teillä loppusuoralla olevilla. Yritän viimeseen asti sinnitellä ettei tarttis yöllä vaihtaa asentoa tai nousta ylös. Mun ei onneksi vessassa tartte kulkea mutta kissat pitää päästää ulos aina joskus. Mitähän mä teen sit teidän viikoilla ;)
Tuli mieleen omasta synnytyksestä. autto ainakin mua. Eli kun oikein supisti kipeästi niin laskin. Laskin eka moneenko pääsen ennenkun supistus loppuun ja aina kun supistus tuli, rupesin laskemaan. Sillon tiesin et kun pääsen numeroon esim. 8 supistus loppuu, se autto kestämään eikä supistus tuntunut niin loputtomalta.
Ja lupasin itselleni jo ennen sairaalaan menoa että kysyn ja pyydän neuvoa kaikesta jos siltä tuntuu. Niimpä aina vain soitin kelloa jos tarvitsin jossain apua ja aina apua sain kun huomasivat että ompas ittepäinen äitee! Niin monta kertaa kuulee puhuttavan ettei ole uskaltanu pyytää apua ja sit on itkuinen ja onneton kun tuntuu ettei asiat onnistu. Siis muistakaa että soitatte ja pyydätte apua, ne ihmiset on siellä teitä ja vauvaa varten. Jos saat tympeän vastaan oton pyydä toista hoitajaa tai vastaa samallalailla takasi!
Mutta nyt pitää mennä laittamaan ruokaa pöytään, tarjolla valkosipuli perunoita!
72oinas 24+3
Olen pahoillani isäsi poismenosta vuosi sitten. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika eikä mikään ihme että asia sinua surettaa ja vaivaa. Eikä vuodessa varmasti vielä pääsekään ylitse siitä kun menettää läheisen ihmisen. Mutta ne vauvat ovat yllättävän sitkeitä eivätkä ole moksiskaan vaikka äippä välillä stresssaa. Jatkuva ylikerroksilla käyminen on tietenkin eri juttu.
Kiitos tuosta supistusten laskemiskikasta! Täytyypä laittaa mieleen. Samoin toukokuussa synnyttänyt ystäväni neuvoi antautumaan kivulle eikä taistelemaan sitä vastaan. Vastaan taisteleminen on turhaa ja väsyttävää. Ja sekin on hyvä neuvo, että ajattelee joka supistuksen vievän itse h-hetkeä eteenpäin ja sitä kun vauva on lopulta sylissä. Katsotaan mitkä näistä neuvoista ovat minulle sopivia :)
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että sairaalahenkilökunta on siellä meitä varten. Mikään turhan käskyttäjä ja vaivaaja en halua olla, mutta toki oikeista asioista uskallan ja haluan sanoa. Tai eihän sitä tiedä mikä hormonihirviö mustakin lopulta paljastuu! ;)
Nam, valkosipuliperunoita :) Niitä en olekaan pitkään aikaan saanut. Hyvä idea tulevan viikon lounasvaihtoehtoihin!
D.O.
Heipä hei,
viime viikko meni lomaillessa, tämä päivä työpöytää siivotessa ja huomenna taas lomalle -> ensi viikon to äitiysvapaalle. Äitiyspakkauskin saapui juuri sopivasti. Hui, alkaako h-hetki olla tosiaan lähellä!
Sain ajan NKL pelkopolillekin toiveideni mukaan, 2 vkon päähän. Ans kattoo mitä ko keskustelu tuo tullessaan.
Noista synnytyssupistuksista, jos olen rehellinen minua sattui esikoisen kanssa sen verran paljon (käynnistys taisi mennä vähän överiksi ts supistuksista tuli niin tiheitä että en ehtinyt edes hengittää kunnolla niiden välissä) etten muista mitään kipuun heittäytymistä sen kummemmin kuin sen vastustamista. Sen vain muistan että mitään en pystynyt puhumaan mutta en toisaalta sitten huutanutkaan. Päästelin vain jotain omituisia matalia ääniä. Kun lopulta huolin epiduraalin olo helpotti huomattavasti. Ja siis tällä en halua pelotella: jos minä sairaala- ja kipuhysteerinen ihminen kestin sen niinkin hyvin niin uskon kenen tahansa kestävän :)
Mitäs muuta.. alkaa näyttää siltä että vuodenvaihteessa lähdetään maasta... jaiks !
Noni ja taas pakko rientää että pääsee täältä poiskin. Nettailen lähiviikot satunnaisesti, elokuussa varmaan taas tiiviimmin kun miehen loma loppuu + yritän itse tehdä vielä jotain hommia kotoa käsin.
Voikaatteen oikein hyvin ja paksusti kaikki kanssasiskot!
t Joululahja rv 33+4
Joululahja: Hei, hienoa jos olette saaneet päätöstä pikkuhiljaa tehtyä työkuvioiden suhteen! Mahtava juttuhan se on jos pääsette muuttamaan ja saat uusia haasteita! Tsemppiä kovasti vaikeiden ratkaisujen tekoon.
Onhan tuo synnytys tosiaan niin yksilökohtainen juttu, ettei voi etukäteen tietää mikä kullekin sopii. Saas nähdä mikä itselle sopii parhaiten. Sen olen kyllä päättänyt että kaikki kivinlievitykset otan mitkä vain on mahdollista saada. Äidilläni on ollut kaikki kolme niin nopeaa synnytystä ettei hän ole ehtinyt saada mitään lievityksiä, toivottavasti mulla ei ole yhtä huono tuuri. Mukavaa lomaa sinulle!
Omaa: Käytiin eilen kävelemässä aika pitkä lenkki miehen kanssa, mikä oli mukavaa. Hidastahan se kävely mun kanssa on, mutta rauhallisesti edettiin. Teki ihan hyvää ja nukuinkin yön ihan hyvin kunhan ensin vain sain unta n. klo 01. Tänään iltapäivällä lähdetään käymään siellä mökillä, jonne on pitänyt jo lauantaista lähtien mennä. Ilmakin näyttäisi nyt hyvältä.
Huomenna onkin neuvola, blääh. Mietin jo, että kehtaisinko soittaa ja perua koko ajan. Kun ei siellä mitään uutta ilmene kuitenkaan eikä kesäsijainen edes tarkista kohdunsuun tilannetta. Sehän tässä kuitenkin eniten kiinnostaa. No, kai minä kuuliaisena ensisynnyttäjänä käyn kuitenkin ne samat juttelut juttelemassa ja antamassa pissan ja verenpaineen.
Mukavaa tiistaita itse kullekin
toivottaa D.O. ja nappula rv 38+6
Kirjottelin jo eillen mutta taas kerran katos kirjotus jonnekkin avaruuteen.
Kiitos pahoittelusta. Viimme vuosi oli tosi raskas vuosi. Toivon ettei koskaan enää tule sellaista.
Siskoni poika 19v kuoli onnettomuusessa lokakuussa, mieheni paappa maaliskuussa, oma isäni heinäkuussa ja itse sain km marraskuussa.
On tapahtunu liian paljon liian pienessä ajassa. Tuntuu ettei ajatuksille voi antaa valtaa tai repee aivan kokonaan. Vieläkään Markoa tai isää ei voi ajatella itkemättä.
Tuo antautuminen on kans ihan hyvä juttu, tosin ei niin helppoa siinä vaiheessa. Kannattaa sanoa miehelle että hän pitää huoli supistuksen aikana että äiti muistaa hengittää. Se auttaa kun ei jännitä vastaan niin kovasti ja mitä rennompi pystyy olemaan niin se nopeuttaa synnytystä.
Olen aina ihmetelly sitä että ne kivut loppuu heti kun vauva syntyy!
Keinoja on monia, toivottavasti saat niistä jostain itsellesi apua.
Tänään jo paremmalla mielellä eikä mieskään enää mökötä!
Eillen oltiin koko sisarus sakilla +äiti illalla haudalla klo: 19.00 sillä se oli isän kuolin aika. Sieltä sitten mentiin kahvittelemaan äidin työ. Oli mukava tavata taas kaikki ja puhua asioista, sekin varmasti paransi omaa mielialaa.
Jaahas. taas taitaa olla aika mennä keittelemään. Tänään ajattelin lainata D.O vinkkiä eli tarjolla on uusiaperunoita ja jauhelihakastiketta ;)
72oinas 24+4
Tälleen nopee vaan et yhdessä kasassa edelleen D.O:on tapaan! =)
Ja tänään saadaan meiän talon avaimet, joten tää päivä menee kaupungilla " juosten" siis madellen ja keräten kaikenmaailman remppatarvikkeita.
IHANAAA!!!!! Vihdoin ja viimein mä pääsen rapsutteleen tapettaja irti, maalaan mun jemma kalusteita jne.
*Yöks* Viimeiset kulaukset muna-mehu-kräyterblutsafti coktailista... Joo aattelin varman päälle vetää ja lorauttelen tohon mun ah, niin maukkaaseen sekoitukseeni myös sitä luontaistuotekaupan rautavalmistetta, josko siitä tulis tuplahyöty...?
Huomennahan sen näkee sitten. Nyt aamulla unohdin kyl lisätä sen lusikallisen sokeria, joka vaikuttaa kyllä tohon makuun aika paljon..
Mutta jos hyviä puolia etsitään tosta litkun juomisesta, niin se vie nälän totaalisesti! En oo viikooon syöny aamupalaa, koska maha tulee tosta ihan täyteen. Nestettähän se vaan on sellaset 0,5l, mutta se muna siellä ilmeisesti vie nälän. Ja kestää kauan ennenkuin nälän tunne edes tulee, noin 5h mikä on musta kauan.
Täällä paistaa taas aurinko, ihanaa!
Ja vähemmän ihanaa, että muhun on iskeny joku pirun ummetus taas vaihteeks... =/
Alan olla sitä mieltä, et käyn suosiolla apteekista hakemassa sitä ummetuslääkettä näitten loppuviikkojen ajaks ja vedän sitä vaan niin kauan et beibi on maailmassa...
Ei oo meinaan hyvä homma sektiota ajatellen, et maha ei toimi.
Kuulin nyt vasta tutuilta, et sektion jälkeen sairaalassa saa vaan soppaa pari päivää, just ummetuksen välttämiseks, et maha ei kestä tikattuna mitään pinnistelyjä pöntöllä.
Onneks tuokin tuli selville nyt, eikä viimesellä viikolla. samoin kuulemma kannattaa leikkausta edeltävät päivät olla jo kevyemmällä ruokavaliolla, vaikka siihen ei ohjeita/suositusta saakkaan.
ja se ihan vaan nälän takia... sairaalan keittomäärät kun ei päätä huimaa, niin kuulemma nälkäkuolema on taattu ellei oo totutellu ajatukseen etukäteen pienemmistä ruoka annoksista.
Mutta nyt on mentävä!!
Aurinkoista päivää kaikillle!!!!
Raapustelin ihan hirveän pitkän viestin ja se taas katosi bittiavaruuteen...tuli nimittäin puheli kesken viestin ja ilmeisesti puhuin liian pitkään...argh!
Mut joo, terveisiä lääkäristä! Kävin sitten kuitenkin lääkärissä, kun vähän mietitytti oma & vauvan hyvinvointi, varsinkin kun mulla on ollut noita suppareita ja nyt niihin on liittynyt myös menkkamaiset jomotuksen. No, kaikki paikat oli kiinni ja kohdunsuuta oli jäljellä 5,3cm, jotta ei mitään hätää! Lääkäri totesi, että mulla on aika pitkä kohdunsuu ja vahva kohtu...ei siis merkkejä ennenaikaisesta synnytyksestä -siis ainakaan vielä, mikä tietty hyvä asia! Vauvaakin kurkattiin ja vauvelilla kaikki hyvin :-) Painoarvio oli nyt 2kg ja syntymäpainon ennuste 3,5-3,8kg eli keskikokoinen vauva tulossa. Rt:ssä oli ja lääkäri epäili, ettei enää kääntyisikään :-) Tuosta painoarviosta vielä sen verran, että voihan se vähän olla yläkanttiin, mutta mittojen mukaan painaisi tuon verran nyt. Voitte vaan kuvitella, kun mun sf-mitta on kuitenkin alakäyrän tuntumassa, että miten ahtaassa tilassa vauva tällä hetkellä on...ja mun mahanahka vaan paukkuu :-) Vauva haukotteli monta kertaa, hengitysliikkeetkin näkyivät, samoin se, kun hän hieroi nenäänsä :-) Ihanaa!
Jos jotain kommenttiakin...
HELGA: onnittelut asunnonavaimista! Ja ihanaa, kun pääsette kotia laittamaan! Otahan vaan iisisti niiden tapettien repimisessä, nimittäin mekin tehtiin sitä puuhaa viime viikolla ja sain selkäni kipeäksi :-/ Meillä tapetit oli niin tiukassa, että oikeesti meni 3 päivää irrottaa niitä ja kyse oli yhdestä huoneesta! Onnittelut muuten täysaikaisuudesta :-)
D.O: vai meinaat mennä eräpäivän ohi, elä nyt vielä piruja maalaa seinille! Vaikka nyt ei oliskaan tuntemuksia, niin voivat kyllä tulla sitten ihan kertarysäyksellä, kuten mun tapauksessa. Vaikka mullahan supisteli jo viikolta 20, eivät olleet aiheuttaneet mitään kohdunsuulle, pari viimeistä viikkoa ei tapahtunut mitään ja sitten alkoikin ne synnytyssupistukset. Tosin mulla meni molemmista sen 5 pvää yli...
OINAS: pahoitteluni isäsi poismenosta -varmasti näissä hormonimyrskyissä nousee tunteet vielä enemmän pintaan! Koitahan saada levättyä! Tuo sinun antamasi ohje suppareiden laskemisesta oli muuten hyvä! Täytyykin yrittää kokeilla sitä omalla kohdallani, vaikka eihän sitä tiedä, miten mä sitä kipua kestän. Kahdesta edellisestä mulla on alkanut supisteleen heti 2-5 minuutin välein ja olen vain haukkonut henkeä, enkä ole kestänyt kipua juurikaan. No, kuopuksesta ehkä vähän enemmän, kun en heti sitä epiduraaliakaan pyytänyt, mutta loppujen lopuksi sen otin ja auttoihan se kyllä. Vaan tuo oli hyvä vinkki!
JOULULAHJA: onnittelut äippäpakkauksesta -eikös ollutkin ihana? Ja eipä sullakaan ole enää montaa päivää äippälomaan! Kiva, että sait nyt valittua sen synnytyssairaalan ja pääset pelkopolillekin!
Oma napa voi siis hyvin :-) Ajateltiin lähteä viikonlopuksi mökille, kun vielä pystyn. Otan perjantain vapaata töistä, niin päästään jo torstaina lähtemään! Töissä on ihan jees, päivät menee aika nopeasti, kun tulen myöhemmin ja lähden aikaisemmin :-) Mies tulee lasten kanssa mua tänään vastaan ja käydään jätskillä tai jotain! Johonkin ulos pitää päästä, kun paistaa aurinko! Äkkiä nää päivätkin hupenee, joten ehkä mä jaksan olla täällä loppuun asti :-) Ihan hyvillä mielin siis!
-Ultsi + Lahja 31+5-
Koala: Ihana vaavikuva! Niin on suloisen lutuinen teidän poika!
Helgalle onnittelut täysiaikaisuudesta! :)
72oinas: Sulla on ollut rankka vuosi, voi että! Jaksuja toivon tästäkin eteenpäin!
Hyvä kikka tuo laskeminen supparin aikana. Voisi vaikka syyskuussa sitten kokeilla, jos muistan... Itse ajattelin esikoista pykätessäni aina supparin aikaan, että " Kohta loppuu, ei kestä enää kauaa, ihan just..."
Helga: Onnittelut uuden kodin avaimista! Antoisaa pesänrakennusta! ;)
Ultsi: Hyvä, että kaikki oli tarkistuksessa ok!
Oma, valtava maha (ainakin siltä se tuntuu): Mäkin kävin maanantaina lääkärissä. Kohdunsuu oli kiinni, pituus 2 cm eli lyhentynyt on vähän, mutta kiinni pysynyt. Hyvä, hyvä, ei ole supparit tehneet " tuhoja" . Lääkäri kopeloi Masulia ja ultrasikin. Vauveli on jo pää alaspäin, toivottavasti niin pysyykin. Lekuri sanoi, että mulla on avara lantio ja sieltä tulee esikoistakin (4400 g, 54 cm) isompi lapsi helposti ulos... No juu, vain mieslääkäri käyttää sanaa " helposti" puhuttaessa synnyttämisestä... Lapsivettä oli normaalimäärä, istukka hyvässä kunnossa. Sf-mitta edelleen käyrästön yli. Ja... kääk... Masulin koko melko suurehko - painoarviota ei antanut, mutta pään koko vastasi rv 34+4 (!!!) vauvan päätä, joten isoa jässikkää kasvattelen. Mä vähän hermostuin tosta koosta ja lekuri sanoi, että pitää rv 36 lääkärillä pyytää painoarvioo ja käydä vaikka erikseen vielä äippäpolilla arviotuttamassa tilanne, jos tuntuu isolta. Apua! Nyt mä todellakin toivon, että ei mennä ainakaan la:n yli, saa kyllä mun puolesta tämä lapsi syntyä esim. rv 38+ (pliis, jooko...). En halua mitään 5 kg, pipo 45 cm lasta alkaa punnertamaan.
Muuta: Meille varmaankin tulee koiranpentu! Mieskin innostui aiheesta ja mennään katsomaan yhtä ehdokasta huomenna! Tähän kyllä huomattavasti vaikutti se, että meidän koirulilla oli taas melko huono viikonloppu, oli aika kipeä ja kankea. Mietittiin, ettei varmaankaan oo kuin muutama vuosi elonpäiviä jäljellä. Pentu olis luovutusiässä just, kun mun äippäloma alkaa. Aikamoista vilskettä siis tiedossa.
Nyt meen nukkumaan. Öitä! Jospa Masumies antaisi lepäillä, ei ole vissiin oikein hellepäivästä tykännyt, kun on potkinut ja möyrinyt oikein tuskastuttavan paljon.
Tuutis ja Masuli rv 31+0 (Poksista poks.)
Inhottavia nämä yöt kun supistelee, kipeästikin, tunnista puoleentoista ja sitten loppuu! Samalla pöksyyn lorahtelee nesteitä niin että kuuluu. Se ei kuitenkaan ole lapsivettä, vaan mitä lie virtsan ja liman sekaista eritettä. Joka kerta ajattelen että nytkö menee vedet mutta ei. On tosi raskasta heräillä ja tarkkailla että onko nämä nyt niitä oikeita vai ei. Mutta täytyy varmaan vaan luottaa siihen että sitten kun ne on NIITÄ, niin sen kyllä huomaa...
Tänään poksahti viikko 39 täyteen, eli aika olisi kyllä jo kypsä. Neuvola on iltapäivällä, en kuuliaisena tyttönä sitä viitsi perua. Mieskin jätti auton minulle että pääsen rasittumatta käymään siellä.
Oinas: Sinulla on kyllä oikeasti ollut tosi rankka vuosi takana. Mikähän siinä on, että kaikki vastoinkäymiset tulee aina kerralla. Jotenkin minä aina ajattelen niin, että jokaiselle annetaan niin paljon kuin kestää. Usein huonon kauden jälkeen itsekin ihmettelee, että miten siitä kaikesta selvisikään. Jotenkin sitä vain selviää, ehkä se on tämä ihmisluonto joka ajaa selviytymään. Mutta kyllä menetykset on raskaita ja niitä on oikeus surra niin pitkään kuin siltä tuntuu, niinkuin sinunkin.
Tuo läheisten tuki ja asioiden jakaminen on muuten hirveän suuri tekijä selviytymisessä, mukavaa että te voitte suvun kesken asioista puhua. Se on hienoa. Haleja täältä kovasti!
Helga: Yhdes koos todellakin ollaan sekä siellä että täällä. Mä olisin kyllä jo ihan valmis vastaanottamaan tämän beibin maailmaan. Urhoollisesti olet juonut sitä kananmunalitkua, pointsit siitä sinulle!
Ihanaa kun saitte ne talon avaimet, pääsette tositoimiin. Se tapettien repiminen on muuten oikeasti rankkaa hommaa kuten Ultsikin varoitteli. Pohjatyöt on oikeastaan kaikissa remppahommissa se ikävin ja rankin osuus. Eli otahan rauhallisesti ja tee jaksamisen mukaan (neuvo täältäkin!).
Tuosta ummetuksesta tuli mieleen, että mulla on maha toiminut aika hyvin koko ajan, paitsi että supistukset vetää aina ihan löysäksi. Mutta se käsittääkseni kuuluu noiden suppareiden luonteeseen...
Ultsi: Sun kannattaa kopioida se kirjoittamasi teksti vaikka wordiin tai ihan vain leikepöydälle mikäli tulee pitkä keskeytys kirjoitteluun tai muuten vain toooosi pitkää tekstiä. Silloin ei harmita eikä mene vaiva hukkaan. Tosi inhottavaa se on kun kaikki vaan yhtäkkiä häviää!
Hienoja uutisia lääkäristä! Sulla todellakin on pitkä kohdunsuu! Vauvan kokokin vaikuttaa oikein sopivalta ja hän voi siellä masussa oikein hyvin. Ihanaa, olen iloinen puolestasi!
Totta, kyllähän tämä voi tapahtua kertarysäykselläkin. Mielialat vaan vaihtelee tämän raskauden suhteen päivittäin, kuten tiedät. Nämä hormonit! ;) Ja onhan tässä LA:han vielä viikon verran ja ihan normaalia jos menee pari päivää ylikin. Oikeastaan se mikä aiheuttaa stressiä on tuo muutto. Mulla on alkanut pyöriä jos jonkinmoista kauhukuvaa päässä siitä, että me ollaan miehen kanssa pungertamassa vauvaa maailmaan kun täällä päässä pitäisi olla luovuttamassa ja hakemassa asuntojen avaimia, hakemassa muuttoautoa, kantamassa tavaroita... Mutta sitten yritän järkeillä asiaa niin, että kyllä se nyt TOSI huono tsägä olisi jos juuri tuolloin yhtenä päivänä lapsen maailmaan tulo tapahtuisi. Päiviä on kuitenkin vaikka kuinka monta vielä jäljelläkin, tasan kaksi viikkoa muuttoon. Ja jos nyt niin huono tuuri kävisi, niin pitää vaan luottaa meidän molempien vanhempien kykyyn organisoida muutto meidän puolestamme. Eli en vielä maalaa piruja seinille, tai yritän olla tekemättä niin! :D
Mukavaa mökkireissua teille ja kiva kuulla että jakselet töissäkin paremmin!
Tuutis: Sullakin oli hyviä uutisia lääkäristä kohdunsuun ja vauvelin tarjonnan suhteen :) Aika hurjalta kuulostaa vauvelin koko. On sulla esikoisessakin ollut tekemistä, huh! Toivotaan että tämä toinen tulokas ei nyt noihin mittoihin yltäisi niin ei olisi niin tukalat paikat äipällä. Hyvä että sait jatko-ohjeita tuon vauvan koon seurannan suhteen, varmaan helpottaa sunkin oloasi kun asia on seurannassa.
Oi, koirulin meinaatte ottaa! Ihanaa :) Minkä merkkistä olitte ajatelleet vai ihan sekarotuista?
Nyt taas ruoanlaittoon. Meillä tarjolla tänään eilisestä grillauksesta jääneitä juustomakkarapihvejä, uusia perunoita ja avomaankurkkua (on muuten ekat avomaankurkut tänä kesänä. Jostain syystä jääneet kulkeutumatta meidän kauppakassiin tämän kesän osalta).
Jaksuja kaikille toivottaa D.O. kera nappulan rv 39+0 (POKS POKS POKS!)
Oon tassa lueskellut Helgan ja DO:n ' kilpajuoksua' kellon kanssa: etta kumpi ensin, muutto vai vauva.
Paljon hyvia vointeja molemmille.
Noista suppareista kun ' syvalla rinta-aanella' voin todistetusti sanoa kahden keskimmaisen osalta, etta kylla ne puhistessa menee ohi, ja niin meikalainenkin vaan puhkutessa mietin etta taas lahempana vauvan tuloa, ja ' hoin' jotain (kai) raamatun lausetta etta ' kivulla sinun synnyttaman tms. heh, enka todellakaan mikaan uskovainen ole, tieda sitten mista tuokin tuli mieleen siina vaiheessa, heh!
Kolmosesta olin viime tippaan asti kotona, kun ei huvttanu sairaalaan menna, ne taalla kun ei anna kavella tms, sangyssa selallaan pitais vaan maata! Suihku on toisaan paras paikka supparien kannalta; ja mun kolmonen kun on helmikuun tyttoja niin istuin kuuman patterin paalla (pyyhe valissa) niin autto hirveesti supistuksiin!! Siellahan on jotain jyvapusseja heh vai miks niita sanotaan, varmaan kova sana?! Mahan olin jo 9cm auki kun sairaalaan menin, eli toisella supistuksella pystyin sangylle nouseen ja tytto oli maailmassa!
Nelonen sitten kaynnistettiin ja olin jo kaks vikkoa aiemmin kahelle sormelle auki, eika vaan tullu yksinaan, vaikkei ylikaan menny...ja vaikka gynis kopeloi ja survos edellisessa tarkastuksessa etta ' auttais' vahan.
Ja kipujen loppumisesta synnytykseen; JALKIPOLTOT! Niita ei kukaan ainakaan mulle puhunu mitaan etta voivat jatkua pitkaankin! Siis ne kivuliaimmat meni ohi vauvan synnyttya mutta erinaisia kipuja silti viela vois olla! Mulla sarki esim mahanahkaan kaks viikkoa jalkeenkin pain kun survosivat istukkaa ulos; on aina ollu kovilla sen tulo meikalaisella! Ja sitten kohtu supistelee kun palautuu pienemmaks; sekin sattuu omallalaillaan... eipa noista paljon kerrota neuvolakaynneillakaan.
Mutta se noista; omaan napaan kuuluu hyvaa, vauveli moyrii enemman kuin potkii! Tosin on alkanu nousta jo ylemmas selvasti ja on enemman ' koukussa' ! Jalkapohjia saa ihailla joka paiva! Rt:ssa on meidankin neito ollu jo kauan, eika taatusti kaanny, oli niin paa jo asemissa; mutta kuten sanoin asento on hiukan muuttunu! Ultsin neuvolakuulumisia seuraan tiiviisti kun niin samoissa mennaan...
Itella olis vasta 1.8 tienoilla seuraavaks, saa nahda aattelin huomenissa kuitenkin kayda kerran ja meen sitten puoles valis elokuuta sille vikalle naytille? Meilla kaynnit vahenee loppua kohden...
Kuumaa on taallapain maailmaa, taks ja huomiseks luvattu + 37 - +40° varjoon, rannalle kai sita kaypi tie... Jalat on jatkuvasti turvoksissa, vaikka oon yrittany juoda paljon ja saannollisesti! Helle se vaan pahentaa tuota.
mutta voikaahan hyvin
- levinia ja Hope rv 31+4-
Neuvolassa kaikki muuten ok, mutta verenpaineet olivat lähteneet nousuun ja jouduin nyt tarkkailuun. Tai no, seuraava aika annettiin vain hieman aikaisemmin, jo ensi viikon maanantaille. Silloin onkin jo oma terkka töissä eikä tarvitse enää käydä sijaisella. Joka tapauksessa, tarkkailulinjaa pitää nyt noudattaa ja vähentää suolan, salmiakin ja lakun syöntiä. Täytyy tunnustaa, että mulle on kyllä lakritsi maistunut paremmin kuin hyvin. Mutta pissa, hemppa ja vauvan sydänäänet olivat ok, joten ei epäilty raskausmyrkytystä. Terkka sanoi, että mikäli olo käy viikonloppuna tosi huonovointiseksi, niin sitten pitää soitella synnärille lisäohjeita varten. Mullahan on ollut tuota äklötysoloa nyt melkein päivittäin. Ja itseasiassa välillä näköhäiriöitäkin, joista on noussut itselleni epäilys raskausmyrkytyksestä.
Näillä viikoilla verenpaineen nousu on kuulemma ihan normaalia, eikä siis myrkytysepäilyä ole ilmassa. Hyvä juttu. Toivon tietysti, ettei enää maanantaina tarvitsisi neuvolaan mennä...
Nyt saunomaan jos vaikka tehoaisi yksi niistä kuuluisista kolmesta ässästä :)
D.O.
Niin... Eilenhän sitä olin siellä polilla kontrollikäynnillä ja....
Sektioaika saatiin, eli D.O, pistäs vipinätä punttiin, koska muuten me mennään sun ohi!! (heh, joo tosi helposti tehty, sä siis vaan päätät synnyttää vaik sillon edellisenä päivänä, eikö..?)
Meidän vauva syntyy sit 26.7 torstaina!!!!!!!!! (siis mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan...)
Ja alkoko hiukan jännittämään!!!!! Siis enää 7 yötä ja meistä tulee perhe... Iiks x 100 000 000 000 000.......
osaanko mä olla äiti sit sille pienelle?
remonttia tehdessä on menny päivät ja kohta ollaan taas menossa sinne.
Mun tekemiset on tosiaan aika rajalliset, mies ei anna mun touhuta juurikaan mitään.
tapetien repiminen onnistuu mut onko hullun näköstä kun huoneessa menee keskellä seinää revitty raita. Ylempää ei saa ja alemmas ei taivu! No lattialistat mä riehuin eilen pois sorkkaraudan kanssa sillä aikaa kun mies piti vanhaa keittiötä palasiks.
Mutta nyt pukkaa kiirettä päälle, joten voikaahan hyvin!!
T helga & Maris rv 37+3 synt.pv 26.7
ja kananmunan juonti kannatti!! hemppa oli noussu 117---> 123, eli ihan ookoo tasolle!!
Joten tää viikko vielä sitä kulautellaan napaan....
...mun neuvolatädin toiminta. Nimittäin viime viikolla hän sai hb-mittaukseksi 113 ja tänään kävin työpaikalla mittauttamassa ja hb oli 132! Mä olen miehelleni purnannut, kun se neuvolantäti ei ihan oikeasti osaa mitata sitä mun hemoglobiinia ekalla kerralla -se ei saa verta tulemaan mun sormenpäästä ja viime kerrallakin joutui ottamaan sen kahteen kertaan...eikä mulla ole ikinä aikaisemmin ollut mitään ongelmaa mittaamisen kanssa! Nytkin terveydenhoitaja sai heti tulemaan reilusti verta ja tosiaan tulos oli tuo...No, olenhan mä aikaisemmin täälläkin purnannut sitä mun neuvolantätiä, miten onneton se tuntuu olevan. Ens kerralla mulla on joku kesäkäsi siellä ja tosiaan meillä menee niin, että uudelleen synnyttäjät kärsivät siitä että ovat uudelleen synnyttäjiä -rv 36 asti käynti 4.vkon välein ja siitä eräpäivään 2 vkon välein...ohjeeksi annettiin vaan tarkkailla kotona ja ottaa yhteyttä äippäpoliin, jos jotain ongelmaa...Silti mun mielestä esim. raskausmyrkytystä on itse vaikea diagnosoida, koska mulla ei ole ikinä ollut sellaista...eikä siis tarkoita, etteikö tässä raskaudessa sellainen voisi tulla (mitä en tietenkään toivo...). No, joo, tulipa taas purnattua, mutta kyllä välillä ottaa päähän!
D.O: ikävä tuo raskausmyrkytysepäily, mutta kuten itse totesit, niin varmaan se verenpaine nousee ihan viimeisillä viikoilla, mutta tosiaan kandee kuitenkin tarkkailla oireita. Toivotaan nyt kuitenkin, että synnytys käynnistyisi pian! Kurjaa, että olet nukkunut huonosti. Mä olen toistaiseksi nukkunut ihan hyvin, paitsi että heräänhän mä 1-2 krt yössä pissalle ja hikoilen aivan hirveästi! Viime yö oli onneksi vähän viileempi, mutta monena yönä olen kyllä herännyt siihen, että tyyny on ihan likomärkä, samoin lakanat. Aamulla on sitten inhottava olo, kun on koko yön hionnut. Mutta ehkä tää tästä :-)
Niin ja tsemppiä siihen muuttoon! Onneksi asioilla on tarkoitus aina järjestyä, vaikka olisitkin samaan aikaan synnärillä, kun pitäisi muuttoa tehdä! Eiköhän teidän vanhemmat osaa sen asian sitten hoitaa!
LEVINIA: joo, tosiaan ihan samoissa mennään :-) Jännä nähdä, kumpi ehtii ennemmin synnärille -mä en tosiaan vielä odota ihmeitä silloin eräpäivänä, että hyvin voit olla sinäkin siellä aiemmin :-) Ompas teillä kuuma, musta tuntuu että mä sulan, kun on +25 astetta...vaan ehkä tuohon kuumuuteenkin tottuu? Kiva, jos itsekin pääset kurkkaamaan vauvelia -meillä tosiaan vauvaa ei pääse kurkkimaan kuin maksamalla -neuvolassa ei ole ultraa ja mullahan noita käyntejä on uskomattoman vähän neuvolassa...laskin että kaikenkaikkiaan 10 kertaa...
TUUTUPII: onnittelut sinullekin ultrakuulumisista! Hyvän kokoinen on teidän esikoinen ollut syntyessään, toivotaan ettei tämä vauveli kasva ihan niin isoksi! Voin siis kuvitella, että toivot, että vauveli syntyy vähän aikaisemmin...Yks työkaveri eilen pelotteli, että hänen ystävänsä oli saanut toisen lapsen rv 42+ (käynnistettiin) ja poika oli painanut 5,3kg!!!! Siis voi järkky, mä en varmaan pystyisi edes pykäämään sen kokoista! Sitäkin vähän ihmettelin, että miksi antoivat vauvan kasvaa niin isoksi? Tai sitten heillä on mennyt kokoarvio ihan alakanttiin ;-) Musta tuntuu, että kuopus taisi parin kuukauden ikäisenä painaa sen 5,3kg...
Oma napa voi edelleen ihan hyvin -lähdetään tänään ajelemaan mökille. Aika kovat monotukset käy masussa, välillä kyllä tekee jo ilkeetä, kun potkii kylkiin. Närästys on tullut jäädäkseen, mutta Renniet auttavat onneksi aika hyvin. Tosiaan tuo hemoglobiini vähän yllätti, että oli noin hyvä. Täytyy ottaa seuraavan kerran puheeksi neuvolassa; en kerta kaikkiaan ymmärrä miten voi heittää noin paljon. Jatkan kuitenkin raudan syömistä varmuuden vuoksi.
Hyvää viikonloppua!
-Ultsi + Lahja 32+0 *POKS POKS*
Helgalle onnittelut paivamaaran saamisesta! Kyllahan tuo jo aiemminkin vois paukahtaa maailmaan, ja DO nyt sitten vaan vauhtia, heh!!
Ultsille halaukset! Meilla ei kesaikaan paasteta vauvaa yliaikaseks ollenkaan, siis viim. ' erapaivana' kaynnistetaan tipalla, joten jos siellapain vois kaks viikkoakin olla yliaikanen niin meilla ei. Ja mulla ei ykskaan muksuista ole nahnyt tuota rv 40 - esikko tuli jo 36+6 ja keskilikat 39+ ja nuorimmainen kaynnistettiin oman huonon olon vuoksi rv 38. Kokojakin oli suurimmillaan 3100g, joten helppoja synnytyksia nuo kaikki. Suvussa on ainoastaan serkun vaimo joka kauniisti pyorayttelee noita viiden kilon vauvoja: halla lahes kaikki viis ovat tuon kokoisia olleet( isaansa tulleet) ja ite on sellanen pieni 155 cm ja 50kilonen keijukainen! Nyt odottelee kuulemma kuudettaan!
Viime yo oli taallakin pyorintaa; noh lahes joka yo on jossain vaiheessa vaikka ilmastointi hyrraa taysille! Aamuyosta nain jotain ihme painajaisiakin ja siita sitten Hopella alkoi hikka joten unet loppu siihen!
Helteisiin tottuu, eivatka ne ' normaalisti' niin vaivaakaan mutta raskaanaoloa kesanhelteissa ei kyl voi suositella kellekaan!! Alkukevaan vauvat on kaikkein helpoimpia meikalaiselle; ovat sitten mukavassa 3-6 kk iassa kesanaikaan!
Nyt unohdin taas mita piti kommentoida... Voikaa hyvin
- levinia ja Hope rv 31+5-
http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=10728088&p=2&tm…