G: Mikä ruoka on SINULLE vastenmielinen ja miksi?

Ja siinä lilluvat keitetyt, isot vihannespalat eivät vain innosta.

Koulun pakotuksia, oksentamisia, pahaa hajua ym. taustalla

en kyllä pidä suuresti maitoon tehdystä kalakeitostakaan mutta sitä pystyn kuitenkin syömään ihan ok

Kesäkeitto on jättänyt traumat kouluajoilta.

Liharuokia en syö koska olen kasvissyöjä.

Kaikki kermapohjaiset kastikkeet ällöttävät muuten vaan.

Jugurtit, hillot ja juomat missä on klönttejä myös, koskaan ei voi tietää mitä ne klöntit oikeasti ovat:) Ne takertuu kurkkuun ja aiheuttaa oksennusrefleksin.

Kananmunaa en syö, paitsi jos sitä nyt jossain leivonnaisessa on voin vähän maistaa.

Viiliä en syö, sain ikuísen trauman päiväkodista jossa sitä oli välipalana ja pakotettiin syömään kunnes melkein oksensin.

Parsakaalia en syö koska on niin pahaa ja koostumus ällöttävä. (tämä ei tosin päde kukkakaaliin jostain syystä;)

Siskonnakit saa jo ulkonäöllään kylmät väreet menemään selkäpiitä pitkin, onneksi ei koulussakaan tarvinnut ala-asteen jälkeen niitä koskaan syödä.

Lampaan liha

kiinalaiset ja intialaiset ruoat

etanat ja simpukat

jasmiiniriisi

graavikala

munuais ja veri ruoat

maito,piimä

Ei putoo ni ei putoo!

, jolle maito ja vaihannekset erikseen ok. Maitoon keitetty kalakeittokin menee ja kermainen lohikeitto on oikein hyvää.



Kasviskeittokin on ok, kunhan on veteen keitetty, ja kasvikset eivät ole niitä valjuja pakastesekavihanneksia.



Tuoreista kasviksista tehty sosekeitto on hyvää ja tietenkin tuoreet vihannekset ovat erinomaisia.



Karmeaa koulussa oli myös vihannes makkara muna -laatikko. Taas niitä vetisiä pakastevihanneksia.

Olen koittanut lapsena maistaa, ei tullut mitään kun meinasin oksentaa ennen kuin katkarapu pääsi suuhun asti.

Ne löllyvät ja nitkuvat, eikä niitä saa nielaistua mitenkään. Oksu tulee. Paprika on toinen, närästää ja yököttää.

Kerran oli sitä koulussa ja lautaselle jäi. Rosepippurit on kamalia!

koulussa oli myös kamalaa omena-puolukkahilloa. Yök.



T.45

Itse en syä etanoita enkä simpukoita. Kaikki mu taitaakin sitten upota.. Kaikki ei tosin ole herkkua, mutta pystyn syömään.

- useimmat maksaruoat, erityisesti maksalaatikko

- ruusukaali

- raaka selleri

- jotkut etikkasäilykkeet, mm. säilykekurpitsa

- imelä ruisleipä

- leivät, joissa on mausteena kuminaa



Noita kaikkia kuitenkin pystyisin syömään esim. kohteliaisuussyistä.

Ainoastaan veriletut ovat ruoka, jota en varmaan saisi alas pahasti yökkäilemättä. Ei niissä se veri sinänsä ällötä, syön kyllä verileipää. En vain pidä noiden verilettujen mausta, niissä se veri maistuu paljon voimakkaammin ja on minusta todella inhottava maku.

Mutta mun inhotukset:

-Veriletut. Hajukin saa melkein oksentamaan. Ala-asteella pakotettiin syömään (kiitos Hitlerimäisen opettajan!).

-Keitetyt vihannekset. Kiitos ala-asteen keittäjälle, joka luultavasti keitti niitä liikaa ja niistä tuli sellasia ällön löysiä pahalta maistuvia löllöjä. Varsinkin porkkana ja lanttu. Ja noita en laita enää ikinä suuhuni. Monta kertaa olen yrittänyt, mutta niistä tulee pelkästään oksennusrefleksi :( Sosekeittoja kyllä syön hyvällä ruokahalulla, samoin kuin raakaa porkkanaa.

-Keitetty riisi. Myös tästä kuuluu kiitos ala-asteen köksälle! Ala-asteella oli AINA vetistä puuroriisiä, jossa oli lönttejä ym. Riisipuuroa kyllä syön hyvällä ruokahalulla, mutta keitetty riisi. Ei kiitos, vältän sitä aina jos vaan mahdollista.

-Porkkanalaatikko, lanttulaatikko ja kaalilaatikko. Sama kuin keitettyjen vihannesten kanssa. Ja kaalilaatikko haisee ällöttävälle.

-Maksalaatikko, sama kuin verilettujen kanssa.

-Rusinapulla. Ei kiitos rusinoille, ne mä noukin pois. Pulla pitää olla pelkkää pullaa ilman rusinoita.

-Kanaviilokki. YÖK. Onneksi tuota ei ollut enää ala-asteen jälkeen kouluruokailussa. Luojan kiitos.

-Pinaattikeitto. Myös tästä tuli kammo ala-asteelta. Ja varsinkin se vihertävä kananmuna. Pinaattiletuista kyllä tykkään. Mutta mä en tiedä miksi toi keitto tökkii ja pahasti. Samaa pinaattiahan siinä on.

-Kaurapuuro. Mammani teki aina kunnon liisteriä tuosta, samoin kuin leireillä ym. oli liisteripuuroa (siis kaurapuuroa) ja ohjaajat aina pakottivat syömään lautasellisen sitä.

-KEITETYT perunat (niin keitoissa kuin kuoriperunoina)!! Kiitos kuuluu taas ala-asteen köksälle. Meillä oli joka helvetin viikko vähintään neljänä päivänä keitettyjä perunoita, jotka olivat vetisiä ja ällöjä. Tuon jälkeen en perunoita ole laittanut suuhuni muuten kuin sipsien, muussin ja ranskalaisten muodossa.

-Sienet. Maistuu kammolta ja haisevat vielä kammottavimmilta.

-Puolukkapuuro (vai mitä se punainen marjapuuro nyt olikaan, ei kuitenkaan vispipuuro). Se haju ja maku. Puistattaa vieläkin. Ja se koostumus, se oli kuin sementtiä. Yläasteella siis, ala-asteella harvemmin oli tuota.

-Päärynäjäätelö. Tuli pienoinen yliannostus lapsena.

-Punajuuripihvit (mitkä niiden oikea nimi nyt olikaan). Yök. Eibvät enää mene alas. Ala-asteen peruja tämäkin.



Ja lopuksi se suurin yökötys. Hernekeitto! Lapsena rakastin tuota ja söisin tuota vieläkin, MUTTA erehdyin kerran syömään tuota illalla ja oksensin aamulla (vatsatauti iski) ja pönttö oli täynnä sitä hernekeittoa, koska sitä kaksi isoa lautasellista. Nykyisin vaan näen pelkkää oksennusta, kun katson rokkakattilaan.

lensi kaarella oksennus, kun sieltä sisältä valjahti jotain limamaista nestettä. hrrrrrr..... KAIKKI muu syötävä menee ja olen tosi paljon kokeillut.

Kaikki lämpimät juomat ovat kammotus, varsinkin lämmin mehu ja tee. Jäätee on kyllä herkkuani, mutta lämmin tee, yök. Lapsena meillä oli aina hiihtokisojen jälkeen lämmintä mehua ja melkein aina oksensin. Mä en tiedä mikä siinä oli.



Ja muita yökötyksiä vielä:

-Puolukat. Muutaman kerran olen yrittänyt syödä noita, mutta ei mene alas, niin ei mene.

-Mausteinen ruoka. En ole koskaan tykännyt, vaikka jo ala-asteella oli näitä kansainvälisyyspäiviä ja syötiin thai- ym. ruokaa.

-Mustamakkara. YÖK.

-Lasagne. Ei mene alas. Ala-asteella tuli joku kammo tähän, kun köksä laittoi liikaa mausteita tms. Makaroonilaatikko on kyllä herkkuani.

-Gulassi. YÖK, YÖK, YÖK. Pari kertaa olen kokeillut syödä koulussa, mutta ei mene alas.

-Sipuli. Pienet, siis tosi pienet palat menee kyllä alas, mutta heti, jos ne ovat vähänkin isompia palasia, niin heti tulee oksennusrefleksi. En tiedä miksi.

-Voileipäkakku. Yök. Pari kertaa syönyt ja toiste en enää syö. Pahaa oli.

minkälaiselle ihmiselle jää ALA-ASTEEN aikaisista ruoista noin pahat kammot vuosikausiksi? Kaikki täällä ovat varmaan syöneet pahaa ja oksettavaa ruokaa koulussa, mutta kyllä melkein kaikkea voi oppia syömään. Opetellaan sietämään niitä pahoja ruokia ja päästämään irti vuosien takaisista kauhukuvista. Sitä paitsi, vaikka ruoka olisikin samaa kuin ala-asteella, niin ei se silti välttämättä maistu samalta, jos on hyvin valmistettu. Jotenkin vain pisti silmään, kun lähes joka ruokainhokistasi syytät ala-asteen köksää.

Sä et käynyt tuota pientä kyläkoulua etkä joutunut syömään tuon köksän sapuskoita, joten pidä se turpasi kiinni. En ole ainut oppilas, joka sai ikuiset kammot mm. keitetyistä perunoista, suunnilleen joka toinen oppilas sai niistä tarpeekseen ala-asteella.

Ja olen yrittänyt syödä noita inhokkeja nyt aikuisenakin, mutta kun eivät mene alas, niin eivät mene. Minkä mä sille vittu voin, jos heti tulee oksennusrefleksi, jos laitan suuhuni esim. keitettyjä vihanneksia?

Ja muuten, eipä noista kouluajoista nyt niin hirveän pitkä aika ole. Olen nyt 25 vuotias.

T. 49

Ja sitä oli PAKKO syödä. En vieläkään pysty sitä syömään vaikka aikaa on kulunut 25 vuotta. AItten on nää karmivat mitä oma äitini joskus keitti kuten: makaroonivelli, verileipä, maitoperunat, kaalikääryleet, kaalikeitto, kasvissosekeitot. Ei uppoa enkä koskaan tarjoaisi omille lapsille.

Vierailija:

Kaikki läskipalat lihoissa. Ne löllyvät ja nitkuvat, eikä niitä saa nielaistua mitenkään. Oksu tulee.

Mulle ei kans toimi tuollainen liha! Kauheaa, kun juhlissa (häät, ristiäiset...) on monesti vain karjalanpaistia ruokana tarjolla. Yritän monesti ottaa vain pelkkää lientä karjalanpaistista tai lihakastikkeesta vain kastiketta ilman lihapaloja, kun koskaan ei tiedä, millaiseen niljakkeeseen puraisee, ja sitten kyllä yökkyyttää. Jos kuitenkin kokeilen kokoliharuokaa ja saan jotain tuollaista suuhuni, niin kaappaan kyllä sen lautasliinaan enkä yritäkään niellä. Ammattikorkeakoulun ruokalaan en edes mennyt niinä päivinä, kun oli jotain tuollaista tarjolla.

Monet viisastelee minulle, että jos tietäisin, mitä jauhelihaan jauhetaankaan, niin en nirpistelisi, mutta ei ne jauhelihassa minua haittaa, kun yhtäkkiä ei olekaan yllätyksiä suussa. Tuntuu samalle, kuin pureskelisi sellaista limalelua, mitä lapsena heitettiin seinään ja katseltiin, kun se mäiskähteli vähitellen alas...