Taaperon kanssa shoppailu

että pakkotilanteissa lahjon makeisilla. Mutta meillä viihtyy kyllä aika hyvin kärryissä, mikäli maisemat vaihtuu tiuhaan tahtiin :-).

Kolmisin kyllä käymme, siis niin että mieskin on mukana, mutta kaksin pojan kanssa en lähde normaali ruokakauppareissua enemmälle. ;D

Hänellä on nyt voimakkaasti sellainen vaihe, että itse pitää saada kävellä, eikä halua olla vaunuissa ennenkuin väsähtää kävelemiseen. Jaksaa ja haluaa tosin kävellä yllättävän pitkiä matkoja. :O

Ja sitte tietty kaupassa ei saisi mitkään hyllyt olla rauhassa, kun niitä pitäisi päästä tutkimaan. ;)

Joten tällä hetkellä meidän shoppailut tehdään koko perhe yhdessä. :) Vaikka mikäs sen mukavampaa. :)

tai juuri ja juuri mahdollisimman vähiä ostoksia ja iso annos kärsivällisyyttä. juuri tuon ikäisenä katselin monet kerrat melkein epäuskoisena rauhallisempia samanikäisiä lapsia, joiden saattoi esim. istua ravintolan pöydässä tunnin ja jotka istuivat kärryissä ilman että halusivat itse päästä tutkimaan kaikkia maailman ihmeitä.

meillä helpotti vasta, kun tyttö täyttyi 2 ja sai mennä tuon lähikauppamme eli ison ostoskeskuksen lapsiparkkiin, niissä on muuten ainakin meillä ns. vauva-aamuja alle 2-vuotiaille, joten siinä yksi vinkki.

Lohdutukseksi nyt lähempänä 3-vuotiaana tuosta ulospäinkääntyneisyydestä ja rohkeudesta on paljon iloakin. Esim. päiväkodin aloitus alkoi melkien itkuitta, tyttö oli ihan innoissaan kun sai päiväkodissa paljon leikkikavereita ja uusia leluja leikittäväksi.

Näissä kaupoissa meidän poika (2v.) menee hyvin, kävelee äidin lähellä, ja osaa ottaa oikeat tavarat mukaan - ostetaan siis aina samoja tavaroita, niin osaa ulkoa reitit. Eli rutiinilla. Myös lahjontaa: käydään hakemassa pillimehu, niin sitten kumamasti jaksaa koko kaupan läpi. Pojasta on myös mukavaa latoa tavaroita kassahihnalle, joten pillimehuhyllyltä päästään taas nopsaan kassalle.



Vaatekaupoissa poika istuu vaunuissa/rattaissa, ja taas lahjotaa pillimehulla tai sitten sillä, että pian mennään ajelemaan autoilla (kauppakeskuksen rahastusautomaatit) jos istuu nätisti.



Tykkää myös kävellä ison kauppakeskuksen käytäviä, kun tietää, mitä missäkin on - esim. vauvajuliste Lastentarvikkeen vieressä jne. Mennään katsomaan sitä...

valjaisiin. Ja kannatti pitää huoli, että oli syöty ja juotu ennen shoppailua, ettei kiukku tullut nälästä ja janosta. Tuonikäistä ja meillä vielä paljon vanhempaakin voi lahjoa rusinoilla, pikkuporkkanoilla, rinkelillä, hedelmänpaloilla yms. (ei siis karkeilla).

Rattaista luovuttiin vasta, kun lapsi oli 4v, sillä siihen asti kieltäytyi kävelemästä, heittäytyi lattialle, juoksi väärään suuntaan jne. Kädestä ei ole suostunut pitämään kiinni ja sylissä ei jaksa kantaa.

Pitkiä shoppailureissuja ei tuonikäisen kanssa voi tehdä, mutta johonkin on joskus kahdestaankin päästävä, kun lastenhoitajaa ei ole ja isä ei shoppaile. Meillä ainakin odotettiin kuin kuuta nousevaa tuota maagista kahden vuoden ikää, jotta lapsen voi jättää lapsiparkkiin. Sinne haluaa itsekin, ja siellä onkin aina noin tunnin, kun itse shoppailen isossa kauppakeskuksessa.

Äidin käsilaukussa (ja autossa) on AINA mukana Friggsin suolattomia, luomuriisikakkuja paketti. Terveellisiä, ei tule jano kun ovat suolattomia, niistä riittää monelle lapselle (meillä 2v, 4v ja 6v) ja syöminen kestää aika kauan (paketista riittää pitkään).

Säilyy hyvin autossa niin kesällä kuin talvellakin.



Suosittelen.