Lue keskustelun säännöt.
Hyviä ja huonoja hoitajia
11.10.2008 |
minun isoäitini oli sairaalassa huonossa kunnossa ja kun kelloa soitimme pyytääksemme hoitajan paikalle niin ei vaan kuulu... soitamme uudestaan, ei mitään. Minä menin nuorena tyttöna katsomaan käytävälle niin siellä ainakin muutama hoitaja jutteli ja naureskeli eikä edes huomannut että yritimme saada apua.
Toisesta huoneesta tuli sitten kiireisen oloinen hoitaja kädet täynnä papereita. Hän huomasi valon palavan huoneen ovella ja jätti paperit johonkin huoneeseen ja tuli heti. Tästä on jo kuusi vuotta siis aikaa
Itse kun olin sairaalassa lasta saamassa ja peloissani kivusta ja kaikesta sain vain kätilöltä kuulla että en ole ainut potilas että ei ole nyt aikaa koko ajan juosta minua katsomassa.. Sattui niin paljon että en voinut olla paikallani ja se joku mittari irtoili koko ajan minkä takia kätilö tuli usein vailittamaan.
Nyt olen taas raskaana ja alkuraskauden pahoinvoinnin seurauksena jouduin sairaalaan tiputukseen missä oli aivan ihanat hoitajat. Neljän päivän aikana ainoastaan kerran soitin kelloa että pitäisi tippa vaihtaa, muuten tulivat itse välillä kysymään vointia ja katselemaan tippaa.
Laskettu aika olisi tammikuussa ja nyt jo pelottaa että pitääkö siellä sairaalassa taas vaan maata paikallaan ja tuntea että vain häiritsen heidän päivää.
Sinänsä hassua neljä vuotta sitten kun olin ekaa saamassa ja mies kävi yöllä tupakilla muutamaan otteeseen niin sanoi aina kun ne hoitajat makoili jossain säkkituoleilla... Kiire se sekin...
Ja ymmärrän kyllä että synnytysosastolla on kiire mutta ensisynnyttäjänä minulle jäi vain paha mieli ja olo että en olisi saanut olla siellä.
Kommentit (4)
Pian tulivat hoitajat aina katsomaan, kun soitin kelloa. Myös kun olin synnyttänyt, niin siellä osastolla vastasivat kyllä kelloihin.
Tuosta sinun huonosta kokemuksesta isoäitisi kanssa. Isoätisi omahoitaja oli hyvin todennäköisesti tuo papereita käsissään kantanut kiireinen hoitaja. Nuo käytävällä seisovat ja juttelevat hoitajat eivät varmaankaan hoitaneet isoäitiäisi ollenkaan, joten eivät vastaa hänen kutsukelloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kätilöopiskelija oli siinä lähes koko ajan vierellä.
Osastolla sitten taas sai kokea sen tunteen että mitä siinä valitat ja häiritset, kun tahtoi kipujen takia särkylääkkeitä, lääkettä ummetukseen (joka ei todellakaan tuntunut kivalta tikatulla perseellä) ja kun kävi hakemassa maitoa lapselle (korvikkeella). Piste iin päälle oli kun olin menossa illalla hakemaan maitoa lapselle, ja kanslian ovi olikiinni joten jäin odottelemaan käytävälle että saavat iltapalaverin tms loppuun. Ovenkin läpi kuului kuinka iltahoitaja puhui paskaa jostain potilaasta yököille.
Kun tämä seuraava syntyy aion mahdollisuuksien mukaan "vain käydä synnyttämässä" ja lähteä kotiin niin nopeasti kuin mahdollista. Ahdistaa jo ajatellakin koko osastoaikaa.
joo voi olla että näin oli mutta pahalta se tuntui kun hätä oli suuri ja toiset vain nauroivat käytävällä.
Isoäitini kuoli muutaman päivän päästä kyseisestä tapahtumasta, mutta kuolema ei kyllä liittynyt tapahtumaan mitenkään.
taisi vain itselle jäädä mieleen vain se hetki ja siitä todella paha mieli. En muista mikä silloin oli hätänä.
siellä synnytysosastolla kun ei niin kauhean kauaa olla :)
kieltämättä osastolla mullakin oli kammo painaa kelloa ja vähän harmittaakin kun olisin tarvinnut useammin apua...
Eli paina vaan niin usein kun tuntuu, kyllä sulla on oikeus saada apua!